Mikä on pahin ikäkriisi? 30, 40, 50 vai jokin muu?

Kriisejä ikä kaikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kriisejä ikä kaikki kirjoitti:

Kriisit johtuvat iästä vain epäsuorasti. Ne johtuvat enemmän toteutumattomista haaveista. Ajatellaan, että tietyssä iässä pitäisi olla tehtynä sitä ja tätä. Jos haaveet eivät ole toteutuneet, sanotaan, että on ikäkriisi.

Voi olla, mutta viis-kuuskymppisenä se oman kropan rapistuminen voi aiheuttaa kriisiä, vaikka olisi toteuttanut mitä haaveita elämässään hyvänsä.

Ei kriisi ole sen kriisissä olevan syytä - olisi pitänyt sitä tai tätä - vaan kyllä oman kropan muutokset keski-ikäisestä vanhukseksi aiheuttaa haikeutta. On oikeus kriiseillä, kun naisilla varsinkin estrogeenin hiipuminen aiheuttaa rapistumista - ei siinä mistään toteuttamattomista haaveista ole kyse.

Pienet on ihmisen murheet, jos suurin murhe on kropan rapistuminen. Verrattuna vaikka toteutumattomiin parisuhde, lapsi tai urahaaveisiin. Vähän ymmärrystä riittää, jos vaikkapa syöpä runtelee tai tulee jokin muu (pääosin) itsestään riippumaton sairaus, mikä vie toimintakyvyn.

Rapistumisella tarkoitin toimintakykyä, en ulkonäköä.

43, ei vielä kriisiä. Mies on 55, joten mun on helppo tuntea itseni nuoreksi tässä seurassa. :) 

Ainoa mikä harmittaa on todennäköisesti jäljellä olevien hyvien yhteisien vuosien vähyys. 

Hyi saatana kun ahdistaa lukea tätä.