Lue keskustelun säännöt.
Ura ei enää kiinnosta
21.09.2017 |
Olen pikkukauppiaan tytär ja nyt kaduttaa, etten lähtenyt jatkamaan silloin, kun oli mahdollisuus. Mieli tekisi pistää pillit pussiin ja aloittaa joku pieni kahvila tai puoti. Mutta ei oikein ole mitään ideaa, mikä kannattaisi ja mitä ei olisi jo käytetty. Liiketilperintö on tyhjänä, mutta se vaatisi suuret investoinnit ja muuton kotikuntaan. Sieltä saisi kyllä talon järven rannalta tyyliin uudehko talo 150000. Hyväkuntoinen rivarikaksio 100 metrin päässä rannasta 60000 jne. Voisin antaa työni nuoremmille ja aloittaa itse uuden elämän alusta.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Eli olet työelämän alisuoriutuja. No älä välitä, teitä on teissä naisissa useita. Samaa palkkaa pitäisi kuitenkin saada kuin miehet.
Mikään ei ole niin tylsää kun uraihminen. Naiset vaan herkemmin tajuavat, ettei elämän tärkein (edes lähellä sitä) asia ole työ.
Kyllä miehet on vaan nykypäivänä niin pirun katkeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä onneksi tajusin jo aika nuorena, etten varsinaisesti ole mikään uraihminen, vaikka lähipiiri tuntui odottavan sitä itsestäänselvyytenä. Tai en nauti siitä urasta vaan elämästä. Ura kahlitsee minusta ja urauttaa. Pidän ihmisiä, jotka haluavat uran aika pöhköinä. Ainoastaan sellaisia uran luoneita arvostan, joiden ura on tavallaan rakennettu ihan omalle polulle. Kaameita nämä, joissa se ura on valmiiksipureskellun polun läpijuoksemista. Oikein puistattaa. Enkä nyt tarkoita sun vanhempiesi jälkeen jatkajaa, sähän oisit voinut tehdä siitä vaikka miten näköisesi, kunhan yleisellä tasolla pohdin vaan.
Ja siis mulla ei ollut mitään uraa, jota periä, vaan itse ois pitänyt olla uraihminen vaan opintoineen ym. Se kun on muka niin hienoa.
3
Suurin osa miehistänvei ole sen enempää uraihmisiä. 9/10 putkiyrittäjistä ei suinkaan halua laajentaa yhdnmiehen firmaansa eikä edes tehdä itse yhtään enempää duunia kuin mitä joka päiväinen elämä vaatii - sitäkään päivääkään yli 63-vuotiaaksi.
Ap:lle sen sijaan sanoisin, että useimmiten liikeidean ei pidäkään olla ihan uusi. Suurin osa liikkeistä myy jotain vanhaa, tunnettua, hyväksi havaittua ja sen takiakaupaksi menevää tuotetta. Eänlaistaheittäytymistä ja riskinottoa se tietenkin vaatii ja tosiaan, niitä investointeja.mut jos haluat, niin siitä vaan! (Valitettavasti tämä ei ole mikään uradownshiftaus. Työtä nimittäin täytyy kyllä tehdä, että kauppiaana tai kahvilanpitäjänä elää.)
Minäkin huomasin jo jonkin aikaa sitten etten ole ns. uraihminen. Olen tehnyt vähän sitä sun tätä työtä ja huomannut myös sen ettei joitain töitä arvosteta lainkaan. Etenkään nämä ns. uraihmiset, jotka yt:n jälkeen jäävät kotiin kiukuttelemaan kun ei heidän korkeudelleen nyt löydy arvolle sopivaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kadut järkevää päätöstäsi? Pikkupuodin tai kahvilan pito pikkukaupungissa ei ole helppoa.. Luultavasti olisit melkoisissa veloissa ja puoti konkurssissa, jos olist jatkanut isäsi puotia.
Ura? Saatko hyvääkin palkkaa? Meillä hoitoalalla on ihan hullua edes puhua urasta, kun palkkaa voi saada kovalla yrittämisellä enintään 300€/kk enemmän. Miehen alalla palkankorotukset voivat olla useita tuhansia euroja kerrallaan ja eläkekertymäkin moninverroin suurempi, kuin ikinä hoitojana voisi saada. Paitsi että heillä on suuremmat palkankorotukset, niin työnantaja maksaa vielä lisäeläkkeitäkin valmiiksi suuriin eläkkeisiin!
Eikö raha kuitenkin ole tärkeää? Vai oletko tehnyt uraa "muka mielenkiintoisissa töissä" ilman kunnon rahallista korvausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uran tekeminen olisi ollut kiinnostavaa 80-luvulla. Jos nyt yrittää hammasta purren niin mielenterveyshän siinä kärsii. Ellei lähde Suomen ulkopuolelle.
Eli olet työelämän alisuoriutuja. No älä välitä, teitä on teissä naisissa useita. Samaa palkkaa pitäisi kuitenkin saada kuin miehet.