Lue keskustelun säännöt.
Kauhea kummilapsi
Väsynytkummi
19.09.2017 |
En enää kestä kummilastani yhtään. Lapsesta on vuosien saatossa tullut itsekeskeinen, huonokäytöksinen, pienempien kiusaaja ja myös aikuisia pomotteleva. Kaikki pyörii hänen ympärillään. Viimeksi kun kävin kylässä niin haistatti vitut minulle, kun en suostunut jatkuvasti vain hänen kanssaan olemaan ja muutenkin puhetyyli oli kuin teinipojalla, kirosanoja jatkuvasti. Lapsi on 9 vuotias.
Tuosta vitun haistattelusta pidin puhuttelun kun äitinsä ei kyennyt kuin kerran ärähtämään. Sanoin että tämän kerran annan anteeksi mutta jatkossa en enkä enää tule kylään jos tällaista saan kuulla. Pitkin hampain lapsi pyysi anteeksi ja sitten oli pahalla tuulella.
Ymmärrän täysin että lapsi on kasvatuksensa tulos ja syy on vanhemmissa jotka ovat antaneet lapselle liikaa valtaa. Mitä ihmettä voin kummina tehdä? Vai tarvitseeko minun edes, eihän lapsi minun ole. Vierailut heidän luonaan ovat todella raskaita henkisesti kun ei ikinä tiedä millä tuulella lapsi on. Joskus hän on oikein mukava ja hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Mutta useammin hän on huonolla tuulella ja parin tunnin vierailun jälkeen sitä on sitten itsekin.
Kommentit (9)
Teit hienosti, ilmaisit lapselle että et aio sietää moista käytöstä sinua kohtaan ja sait anteeksi pyynnön.
Ei ole pakko altistaa itseään moiselle käytökselle, mutta kannustan oman jaksamisesi rajoissa niin tekemään. On lapselle hyväksi kun joku, edes kummi asettaa rajoja. Esim. Siskoni lapsi löi mummoaan aina kiukustuessaan ja kerran se tapahtui silmieni alla, niin nappasin lapsen kädestä kiinni, katsoin suoraan silmiin sanoen, että sinä lopetat sen lyömisen nyt kokonaan, sillä vaikka mumma ei kiellä, niin hän on minun äitini ja kukaan ei lyö äitiäni. Ei lyönyt enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en myöskään ole ollut kummien kanssa tekemisissä. Vanhempani/ minä emme koskaan ole vaatineet heiltä lahjoja, mutta monesti ollaan pyydetty käymään. Lähellä ollaan asuttu, mutta jopa synttäreillä käynnistä ovat kieltäytyneet. Tämä alkoi jo alakoulun viimeisillä luokilla. Saamani lahjat ovat olleet myös ala-arvoisia kuten aivan liian pieniä vaatteita, vaikka olen aina ollut normipainoinen. Kaikki kummit eivät tulleet edes rippijuhlaan ja rippijuhlan jälkeen olen heidät vain pari kertaa nähnyt. Itsessäni ei todellakaan ole mitään vikaa ollut. Todella kiltti olin ja olin "tyytyväinen" niihin huonoihin lahjoihin. Nykyään en enää pidä yhteyttä, koska eivät pitäneet minuunkaan silloin kun olin nuorempi. Kadehdin välillä ihmisiä, jotka on "hyvät" kummit ja jotka saavat heidän kanssaan viettää aikaa. Itse olin nuoruudessa tosi yksinäinen ja niinpä kummikin olisivat olleet hyvää seuraa.
No voi vittu Markus, sä oot kyl vuoden tutkija :D
Kummipoikasi on siis inhottava pikkupoika.
Oletko isän vai äidin sukulainen/ ystävä?
Millainen tämä ystäväsi oli itse lapsena?
Temperamentti voi periytyä sieltä.
Tai sitten lapsi on vain tulinen luonne, jostain syystä.
Hän voi olla keskoslapsi, heillä on usein kuvantamisissa näkymätön aivovaurio, joka aiheuttaa puutoksia impulssikontrollissa ja tunteidensäätelyssä. Samoin sinertävinä syntyneissä ja niillä lapsilla, joiden veriryhmän rhesus-tekijä on eri kuin heidät synnyttäneellä äidillä.
Syy voi olla myös kotirauhan puute ja vahingollinen kasvatus. Lapsen kotona tai hoitomummolassa saattaa olla vaarallinen juoppo isä tai pappa, väkivaltainen räyhääjä,
jota sinä et koskaan näe,
mutta joka tuhoaa lapsen hermot ja turmelee luonteen.
Itse en enää menisi tällaiseen kyläpaikkaan, lähettäisin vain onnittelukortteja ja lahjoina tilittäisin pienen rahasumman aina välillä suoraan lapsen tilille.
Siskonpoika oli tuollainen.
Ollessani hoitajana hän sylki kasvoilleni, nimitteli ja uhkaili tappamisella. En mennyt sinne enää toista kertaa.
Tuon lapsen syntymä oli traumaattinen, syntyi iho sinisenä eli sai lievän aivovaurion.
Lisäksi hänellä oli lääkitty adhd, joka salattiin kaikilta, ja hän kävi tarkkailukoulussa, mikä myös yritettiin pitää meiltä muilta salassa. Poika itse huuteli asiansa sukulaisille.
Poika peri adhd:n omalta isältään, "vapaa kasvatus" tai huono äiti eivät aiheuttaneet sitä.
Isä myös riehui kotona humalassa harva se ilta, poika jätettiin yksin ja häntä solvattiin ja haukuttiin jatkuvasti (humalainen isä) joten lapsella ei ollut kotirauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Kummipoikasi on siis inhottava pikkupoika.
Oletko isän vai äidin sukulainen/ ystävä?
Millainen tämä ystäväsi oli itse lapsena?
Temperamentti voi periytyä sieltä.Tai sitten lapsi on vain tulinen luonne, jostain syystä.
Hän voi olla keskoslapsi, heillä on usein kuvantamisissa näkymätön aivovaurio, joka aiheuttaa puutoksia impulssikontrollissa ja tunteidensäätelyssä. Samoin sinertävinä syntyneissä ja niillä lapsilla, joiden veriryhmän rhesus-tekijä on eri kuin heidät synnyttäneellä äidillä.Syy voi olla myös kotirauhan puute ja vahingollinen kasvatus. Lapsen kotona tai hoitomummolassa saattaa olla vaarallinen juoppo isä tai pappa, väkivaltainen räyhääjä,
jota sinä et koskaan näe,
mutta joka tuhoaa lapsen hermot ja turmelee luonteen.Itse en enää menisi tällaiseen kyläpaikkaan, lähettäisin vain onnittelukortteja ja lahjoina tilittäisin pienen rahasumman aina välillä suoraan lapsen tilille.
Siskonpoika oli tuollainen.
Ollessani hoitajana hän sylki kasvoilleni, nimitteli ja uhkaili tappamisella. En mennyt sinne enää toista kertaa.
Tuon lapsen syntymä oli traumaattinen, syntyi iho sinisenä eli sai lievän aivovaurion.
Lisäksi hänellä oli lääkitty adhd, joka salattiin kaikilta, ja hän kävi tarkkailukoulussa, mikä myös yritettiin pitää meiltä muilta salassa. Poika itse huuteli asiansa sukulaisille.
Poika peri adhd:n omalta isältään, "vapaa kasvatus" tai huono äiti eivät aiheuttaneet sitä.Isä myös riehui kotona humalassa harva se ilta, poika jätettiin yksin ja häntä solvattiin ja haukuttiin jatkuvasti (humalainen isä) joten lapsella ei ollut kotirauhaa.
Voi hyvänen aika mitä skeidaa. Sinertävänä syntyminen ei tarkoita aivovauriota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummipoikasi on siis inhottava pikkupoika.
Oletko isän vai äidin sukulainen/ ystävä?
Millainen tämä ystäväsi oli itse lapsena?
Temperamentti voi periytyä sieltä.Tai sitten lapsi on vain tulinen luonne, jostain syystä.
Hän voi olla keskoslapsi, heillä on usein kuvantamisissa näkymätön aivovaurio, joka aiheuttaa puutoksia impulssikontrollissa ja tunteidensäätelyssä. Samoin sinertävinä syntyneissä ja niillä lapsilla, joiden veriryhmän rhesus-tekijä on eri kuin heidät synnyttäneellä äidillä.Syy voi olla myös kotirauhan puute ja vahingollinen kasvatus. Lapsen kotona tai hoitomummolassa saattaa olla vaarallinen juoppo isä tai pappa, väkivaltainen räyhääjä,
jota sinä et koskaan näe,
mutta joka tuhoaa lapsen hermot ja turmelee luonteen.Itse en enää menisi tällaiseen kyläpaikkaan, lähettäisin vain onnittelukortteja ja lahjoina tilittäisin pienen rahasumman aina välillä suoraan lapsen tilille.
Siskonpoika oli tuollainen.
Ollessani hoitajana hän sylki kasvoilleni, nimitteli ja uhkaili tappamisella. En mennyt sinne enää toista kertaa.
Tuon lapsen syntymä oli traumaattinen, syntyi iho sinisenä eli sai lievän aivovaurion.
Lisäksi hänellä oli lääkitty adhd, joka salattiin kaikilta, ja hän kävi tarkkailukoulussa, mikä myös yritettiin pitää meiltä muilta salassa. Poika itse huuteli asiansa sukulaisille.
Poika peri adhd:n omalta isältään, "vapaa kasvatus" tai huono äiti eivät aiheuttaneet sitä.Isä myös riehui kotona humalassa harva se ilta, poika jätettiin yksin ja häntä solvattiin ja haukuttiin jatkuvasti (humalainen isä) joten lapsella ei ollut kotirauhaa.
Ainoa todellinen syy tuon lapsen käytökseen oli kännissä riehuva isä.
Kiitos vastauksista. Hylätä en kummilasta aio, vaikka varmasti se olisi helpoin ratkaisu. Olen itsekin miettinyt, että koska kotona niitä rajoja ei ilmiselvästi juurikaan aseteta, niin voisinko minä olla sitten se aikuinen, joka näyttää rajat ja joka tuo sillälailla turvaa lapsen elämään. Tähän asti olen toiminut aikalailla niinkuin vanhemmat toimii (eivät reagoi kiroiluun jne...), koska olen ajatellut että lapsi on heidän eikä siis lapsen kasvatus minulle kuulu. Mutta jatkossa on kyllä omaa toimintatapaa muutettava. En anna aikuistenkaan hyppiä silmille, niin ei lapsenkaan tarvitse!
Tarkempia yksityiskohtia en viitsi kertoa, mutta toinen vanhemmista on huonoista oloista lähtöisin ja olen miettinyt että tämä on varmasti yksi syy siihen miksi vanhemmuus on hukassa ja että lapsen elämää halutaan silotella ja tehdä helpoksi. Mutta sehän on vain karhunpalvelus lapselle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummipoikasi on siis inhottava pikkupoika.
Oletko isän vai äidin sukulainen/ ystävä?
Millainen tämä ystäväsi oli itse lapsena?
Temperamentti voi periytyä sieltä.Tai sitten lapsi on vain tulinen luonne, jostain syystä.
Hän voi olla keskoslapsi, heillä on usein kuvantamisissa näkymätön aivovaurio, joka aiheuttaa puutoksia impulssikontrollissa ja tunteidensäätelyssä. Samoin sinertävinä syntyneissä ja niillä lapsilla, joiden veriryhmän rhesus-tekijä on eri kuin heidät synnyttäneellä äidillä.Syy voi olla myös kotirauhan puute ja vahingollinen kasvatus. Lapsen kotona tai hoitomummolassa saattaa olla vaarallinen juoppo isä tai pappa, väkivaltainen räyhääjä,
jota sinä et koskaan näe,
mutta joka tuhoaa lapsen hermot ja turmelee luonteen.Itse en enää menisi tällaiseen kyläpaikkaan, lähettäisin vain onnittelukortteja ja lahjoina tilittäisin pienen rahasumman aina välillä suoraan lapsen tilille.
Siskonpoika oli tuollainen.
Ollessani hoitajana hän sylki kasvoilleni, nimitteli ja uhkaili tappamisella. En mennyt sinne enää toista kertaa.
Tuon lapsen syntymä oli traumaattinen, syntyi iho sinisenä eli sai lievän aivovaurion.
Lisäksi hänellä oli lääkitty adhd, joka salattiin kaikilta, ja hän kävi tarkkailukoulussa, mikä myös yritettiin pitää meiltä muilta salassa. Poika itse huuteli asiansa sukulaisille.
Poika peri adhd:n omalta isältään, "vapaa kasvatus" tai huono äiti eivät aiheuttaneet sitä.Isä myös riehui kotona humalassa harva se ilta, poika jätettiin yksin ja häntä solvattiin ja haukuttiin jatkuvasti (humalainen isä) joten lapsella ei ollut kotirauhaa.
Voi hyvänen aika mitä skeidaa. Sinertävänä syntyminen ei tarkoita aivovauriota.
Tosiasioiden kieltäminen ei poista niitä.
Jos et ole tutkinut asioita, ole mieluummin hiljaa ja jauha "skeidaa" jossain muualla.
Ei kummius ole mikään pakko tai sääntö. Ihan hyvin olen tullut toimeen ilman kummia vaikka joskus olinkin kateellinen siskolleni joka sai/saa hienoja lahjoja omalta kummiltaan. Itse en ole koskaan saanut ainuttakaan tavaraa kummilta ristiäisiä lukuunottamatta, mutta niistäkin on jo 20 vuotta. En muista edes kummiani ulkonäöltä ja tiedän vain etunimen.