Lue keskustelun säännöt.
Teen hiljalleen pesäeroa ystävästä, koska en jaksa hänen mammavouhotustaan.
19.09.2017 |
Ensimmäinen lapsi vielä, noh, menetteli, mutta hänkin on aivan hirvittävän rasavilli meuhkaaja ja kaikki yhteinen aikamme ystävän kanssa tahtoi mennä tämän meuhkaajan temppuilun hillitsemiseen ja seuraamiseen. En enää kutsunut heitä kylään enkä mennyt heille kylään, tahdoin kahdenkeskisiä aikuisten hetkiä ystävän kanssa. Väsyin niin kovasti tapaamisistamme kun tuo kuriton villi-ihminen oli aina mukana. Ja kun ystäväni on vielä kasvatuksellisissa asioissa aivan kuutamolla, niin tekee pahaa katsoa sivusta kun kasvattaa kersansa aivan pellossa eläjäksi. Moni on hänelle siitä vihjannut, mutta on sitten suuttunut aivan sydänjuuriaan myöten, joten en ole puuttunut asiaan mitenkään, vaikka asiaahan ovat puhuneet ja olisin toivonut että ystävä olisi ottanut opikseen. Puheet pyörivät pelkästään lapsen ympärillä, en jaksa puhua aina hänen jälkikasvustaan. Ja nyt sitten on tullut toinenkin lapsi kuvioihin ja hiljalleen olen vetäytymässä pois, en kerta kaikkiaan jaksa. Olen itsekin äiti, mutta aikoinaan mulla oli maalaisjärkeä kasvatusasioissa enkä todellakaan aikuisten ajalla paapattanut pelkästään lapsestani, vaan nautin lapsivapaasta ajasta, lisäksi omilla lapsillani oli olemassa kuri, eivät ipanat poukkoilleet kuin apinat. Yhtenä solkena saan kuvia näistä pirullisista palleroista, eikä oikeesti voisi vähempää kiinnostaa. Olenkin alkanut viettämään enemmän aikaani joko lapsettomien ystävieni tai täysi-ikäisten lasten äitien kanssa. Sitä vaan, että onko kenelläkään vastaavasta kokemusta? (Juu ja koska Vauva-lehden palsta, saan kuraa niskaani kun olen niin ...ka ystävä, mutta en ota siitä itseeni, kokemuksia lähinnä kaipailen. :)).
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joillain naisilla ei ole mitään muuta "saavutusta" ja sisältöä elämässään kuin lapset. Jos nämä ihmiset olisivat miehiä, niin he olisivat alkoholisoituneita ja syrjäytyneitä tyhjäntoimittajia. Joten ollaan onnellisia että naiset voi elämänsä sisällöksi lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mutta teidän ystävyys on solmittu tiettyyn elämän vaihteseen ja tilanteeseen. Sen motiivit ei enää täyty, joten on ihan luonnollista että tienne erkanee.
Totta, elämänvaiheet ovat nyt niin erilaiset.
Mulla myös yhden ystävän kanssa näin. Oltiin tosi paljon tekemisissä,ennen lapsia ja silloin kun oli yksi lapsi ja asuivat vielä lähempänä meitä. Nyt kun on kolmaskin syntynyt perheeseen, mulle ei tunnu jäävän aikaa. Hän on enemmän tekemisissä muiden pienten vauvojen äitien kanssa.
Ehkä meidänkin tiemme ovat erkanemassa, kun itselläni jo melkein 10v lapsi ja hänellä vastasyntynyt. Elämäntilanteemme on tällä hetkellä niin erilaiset. Välillä tämä tilanne surettaa. Hänen kanssaan oli todella mukavaa ennenkuin hänkin hukkui täysin tuohon pikkulapsiperhearkeen.
En jaksa lukea aloitusta, edes aloittaa sitä, mutta mammavouhottajista kuuluukin ottaa pesäero. On hirvittävää, jos nainen elää vain lapsensa kautta ja jatkaa sitä siihen asti, kunnes lapsi on iso. He ovat oma, rasittava ryhmänsä. Todella ärsyttäviä esimerkiksi vanhempainilloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele pesäeronottajaa yhtään. Kukaan sellasta vouhkaamista jaksa katella. Ja on joo itsellänikin lapsia.
Kyllä nuo tilanteet surettaa. Mutta ei voi mitään, kun viikon energiat kuluu siihen, että pitää olla mukana jossain sekavassa perhetouhussa ja ihastelemassa ja katselemassa kaikkea sontaa.
Eräs juttu muuten sekin, että en enää halua kutsua erästä (entistä kai) ystävääni mihinkään, en kävelylle enkä muualle, koska hänen pitää aina jostain syystä saada ottaa yksi oma ystävänsä mukaan. Tunnen tämänkin henkilön, mutta kun minusta tuntuu, että sitten on kiva taivastella minun asioitani kaksistaan jälkeenpäin.
Jos olisit tehnyt kappalejaon tekstiisi, olisin lukenut sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele pesäeronottajaa yhtään. Kukaan sellasta vouhkaamista jaksa katella. Ja on joo itsellänikin lapsia.
Kyllä nuo tilanteet surettaa. Mutta ei voi mitään, kun viikon energiat kuluu siihen, että pitää olla mukana jossain sekavassa perhetouhussa ja ihastelemassa ja katselemassa kaikkea sontaa.
Eräs juttu muuten sekin, että en enää halua kutsua erästä (entistä kai) ystävääni mihinkään, en kävelylle enkä muualle, koska hänen pitää aina jostain syystä saada ottaa yksi oma ystävänsä mukaan. Tunnen tämänkin henkilön, mutta kun minusta tuntuu, että sitten on kiva taivastella minun asioitani kaksistaan jälkeenpäin.
Mä en tahdo kutsua ystävääni mihinkään, kun jostain syystä AINA täytyy ottaa lapsi/lapset mukaan ja siinähän se sitten aika meneekin. Luulee varmaan että hänen lapsensa ovat muidenkin mielestä niin ihania kuin hänen mielestään. Kun niillä lapsilla on isäkin....Olisi asiallista ja huomaavaista joskus sopia treffit ihan vaan naisten kesken ja jättää ne mukelot kotiinsa riehumaan.
Kauhee palikka tekstiä.
Etkö osaa jakaa kappaleisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös yhden ystävän kanssa näin. Oltiin tosi paljon tekemisissä,ennen lapsia ja silloin kun oli yksi lapsi ja asuivat vielä lähempänä meitä. Nyt kun on kolmaskin syntynyt perheeseen, mulle ei tunnu jäävän aikaa. Hän on enemmän tekemisissä muiden pienten vauvojen äitien kanssa.
Ehkä meidänkin tiemme ovat erkanemassa, kun itselläni jo melkein 10v lapsi ja hänellä vastasyntynyt. Elämäntilanteemme on tällä hetkellä niin erilaiset. Välillä tämä tilanne surettaa. Hänen kanssaan oli todella mukavaa ennenkuin hänkin hukkui täysin tuohon pikkulapsiperhearkeen.
Oma jälkikasvu jo teini-iän ohittanut ja ystävällä kaksi aivan pientä lasta, en jotenkin jaksa sitä sekavaa ja väsynyttä ipanakaaosta enää kun nyt on se vaihe jo niin kaukana itsellä ja elämänvaihe on nyt niin rauhallinen. Lisäksi ystäväni kaveripiiri näyttää koostuvan samassa elämäntilanteessa olevista naisista. Ehkä meidänkin ystävyytemme on tullut tiensä päähän kun mielenkiinnon kohteet ovat nyt niin erilaiset. Minä vietän puolisoni kanssa matkustelevaa elämää ja hänen juttunsa koostuvat pelkästään lapsista. Mutta hauskaa meillä oli aikanaan ja olimme parhaat ystävykset! Kasvoimme vain ns. erillemme. <3
Vihaan tuommoista epärehellistä, hiljalleen vetäytymistä.
Jos on ongelma, miksi ei vain sano suoraan? Onko se reilua jättää toinen epätietoisuuteen, miksi toinen ei enää vastaa viesteihin tai välttelee?
Kerrot sille, että hei, ollaan nyt aika eri vaiheissa elämää, ja sinua ei vaan tällä hetkellä nuo mammajutut innosta. Että onnea elämään, mutta jatkatte nyt toisiin suuntiin. Ei muistella pahalla ja hymyillään kun tavataan jadajada?
Eikö ihmiset oikeasti pysty ottamaan vastuuta omista tunteistaan ja ajatuksistaan, miksi hemmetissä sitä pidetään parempana että vältellään niin pitkään, että jospa se toinen siitä vihjeestä sitten tajuaisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaan tuommoista epärehellistä, hiljalleen vetäytymistä.
Jos on ongelma, miksi ei vain sano suoraan? Onko se reilua jättää toinen epätietoisuuteen, miksi toinen ei enää vastaa viesteihin tai välttelee?
Kerrot sille, että hei, ollaan nyt aika eri vaiheissa elämää, ja sinua ei vaan tällä hetkellä nuo mammajutut innosta. Että onnea elämään, mutta jatkatte nyt toisiin suuntiin. Ei muistella pahalla ja hymyillään kun tavataan jadajada?
Eikö ihmiset oikeasti pysty ottamaan vastuuta omista tunteistaan ja ajatuksistaan, miksi hemmetissä sitä pidetään parempana että vältellään niin pitkään, että jospa se toinen siitä vihjeestä sitten tajuaisi..
Mä olen joskus sanonutkin ystävälle että mammajutut ei oikein nappaa. Eipä ole montaa kertaa sen jälkeen hänestä kuulunut. Eli mammajutskien täytyy napata tai ei voida olla ystäviä. Ei kait siinä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä. Maailmassa on eräskin miljardi ihmistä, niin ei se sun pershedelmä ole mikään erikoisuus. Herää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan tuommoista epärehellistä, hiljalleen vetäytymistä.
Jos on ongelma, miksi ei vain sano suoraan? Onko se reilua jättää toinen epätietoisuuteen, miksi toinen ei enää vastaa viesteihin tai välttelee?
Kerrot sille, että hei, ollaan nyt aika eri vaiheissa elämää, ja sinua ei vaan tällä hetkellä nuo mammajutut innosta. Että onnea elämään, mutta jatkatte nyt toisiin suuntiin. Ei muistella pahalla ja hymyillään kun tavataan jadajada?
Eikö ihmiset oikeasti pysty ottamaan vastuuta omista tunteistaan ja ajatuksistaan, miksi hemmetissä sitä pidetään parempana että vältellään niin pitkään, että jospa se toinen siitä vihjeestä sitten tajuaisi..
Mä olen joskus sanonutkin ystävälle että mammajutut ei oikein nappaa. Eipä ole montaa kertaa sen jälkeen hänestä kuulunut. Eli mammajutskien täytyy napata tai ei voida olla ystäviä. Ei kait siinä sitten.
Yhtälaillahan sen voisi ajatella niinpäin, että jos mammajutut nappaa, niin sinuun ei kannata olla yhteyksissä? Etkö sinä sen pallon laittanut vierimään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan tuommoista epärehellistä, hiljalleen vetäytymistä.
Jos on ongelma, miksi ei vain sano suoraan? Onko se reilua jättää toinen epätietoisuuteen, miksi toinen ei enää vastaa viesteihin tai välttelee?
Kerrot sille, että hei, ollaan nyt aika eri vaiheissa elämää, ja sinua ei vaan tällä hetkellä nuo mammajutut innosta. Että onnea elämään, mutta jatkatte nyt toisiin suuntiin. Ei muistella pahalla ja hymyillään kun tavataan jadajada?
Eikö ihmiset oikeasti pysty ottamaan vastuuta omista tunteistaan ja ajatuksistaan, miksi hemmetissä sitä pidetään parempana että vältellään niin pitkään, että jospa se toinen siitä vihjeestä sitten tajuaisi..
Mä olen joskus sanonutkin ystävälle että mammajutut ei oikein nappaa. Eipä ole montaa kertaa sen jälkeen hänestä kuulunut. Eli mammajutskien täytyy napata tai ei voida olla ystäviä. Ei kait siinä sitten.
Yhtälaillahan sen voisi ajatella niinpäin, että jos mammajutut nappaa, niin sinuun ei kannata olla yhteyksissä? Etkö sinä sen pallon laittanut vierimään?
Maailmassa on tsiljoona muutakin puheenaihetta kuin kakkavaipat!
Ap on katsonut epärehellisenä vieressä kun muut ovat vihjailleet asioista. Ap on antanut ymmärtää, että hän ei kuulu kritisoijiin. Nyt ap onkin itse se uhri ja marmatus on hirveää. Ei kai tuollaista jaksaisi kuunnella pirukaan elävässä elämässä niin parempi onkin, että lähettää viestinsä sisällön kohta entiselle ystävälleen niin tämä näkee minkälainen kyy on ollut povella.
Vierailija kirjoitti:
Ap on katsonut epärehellisenä vieressä kun muut ovat vihjailleet asioista. Ap on antanut ymmärtää, että hän ei kuulu kritisoijiin. Nyt ap onkin itse se uhri ja marmatus on hirveää. Ei kai tuollaista jaksaisi kuunnella pirukaan elävässä elämässä niin parempi onkin, että lähettää viestinsä sisällön kohta entiselle ystävälleen niin tämä näkee minkälainen kyy on ollut povella.
No just. Olihan tuo ap:n teksti pitkä, huomaa että et lukenut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on katsonut epärehellisenä vieressä kun muut ovat vihjailleet asioista. Ap on antanut ymmärtää, että hän ei kuulu kritisoijiin. Nyt ap onkin itse se uhri ja marmatus on hirveää. Ei kai tuollaista jaksaisi kuunnella pirukaan elävässä elämässä niin parempi onkin, että lähettää viestinsä sisällön kohta entiselle ystävälleen niin tämä näkee minkälainen kyy on ollut povella.
No just. Olihan tuo ap:n teksti pitkä, huomaa että et lukenut sitä.
Sinä ehkä luit tekstin, mutta et ymmärtänyt sitä.
En jaksanut lukea, mutta teidän ystävyys on solmittu tiettyyn elämän vaihteseen ja tilanteeseen. Sen motiivit ei enää täyty, joten on ihan luonnollista että tienne erkanee.