Voiko tämä olla totta enää??
Tytöllämme todettiin lievä lonkkaluksaatio monen vaiheen kautta vasta 5kk ikäisenä ja häntä hoidettiin von rosen lastalla 12 viikkoa. Magneettikuvia tulkitsi lastenkiurgin lisäksi lastenortopedi joka määräsi tämän 12 viikon lastahoidon. Lonkka oli paikallaan, mutta lonkkamalja ei ihan kehittynyt, mutta kuitenkaan lonkka ei päässyt sieltä pois. 12 viikon jälkeen röntgenkuvat näyttivät niin röntgenlääkärin kuin lastenkirurgin mielestäkin hyviltä ja kuulemma samanlaisilta miltä näyttää niilläkin joilla lonkat hoidettu heti vastasyntyneenä. Kuvat lähetettiin lastenortopedille joka oli niihin ensin ihan tyytyväinen, mutta tänään se lastenkirurgi soitti minulle, että joltain hoitajalta taysista on tullut ilmoitus, että suunnittelevat leikkausta tai jotain..... joka tapauksessa meille siis tulee lähete taysiin. Kirurgi ei ollut saanut ortopedia kiinni joten ei tiedä mistä on kyse, mutta oletti, että siellä kuviteltaisiin olevan jotain kudosta lonkkamaljan pohjalla joka pitäisi poistaa. Lonkka näyttää röntgenkuvissa kuitenkin olevan aivan oikeassa kohdassa. Mistä ne ovat voineet keksiä jonkun leikkauksen? Kuinka huono äiti olen, jos en annakaan leikata? En ainakaan kovin heppoisin perustein. Tyttö on pian 10kk ja ollut kohta kuukauden lastasta pois. Lonkat eivät ole jäykät tai mitään. Leikkaus tarkottaisi vähintään muutaman kuukauden kipsissä oloa. Miehellä todettiin juuri kolme viikkoa sitten syöpä. Viikko sitä ennen anopilla todettiin syöpä. Mistä ihmeestä saisin vielä voimaa tälläiseen, jos tyttö oikeasti tarvii jotain leikkausta.
Kommentit (3)
Löysin googlaamalla sinulle keskustelupaikkoja,elleivät ne jo ole tuttuja.Luulen niistä löytyvän tukea sinulle:www.syopayhdistys.fi.Lonkkaluksaatiosta on käyty keskustelua perheklubilla,sekä kantoliinakanavalla.El kohtalotovereita löytyy,kun tilanteesi vaikuttaa tosi raskaalta.
ensinnäkin, myötätuntoni, tilanteesi on todella raskas. Miten ne asiat kasaantuu, täällä myös raskas talvi...
Lonkkaluksaatiosta vaan sen verran, että tiedän tapauksen, jossa (80-luvulla) hoidettiin ensin lastalla ja sitten kipsillä, seurannassa, ja sitten yli 20-vuotiaana leikattiin, oli iso leikkaus, mutta kyseessä oli ilmeisesti juuri se, että se malja ei ollut tarpeeksi kuppimainen, luu olisi kaiketi voinut luiskahtaa. Anteeksi etten tiedä kuvata tämän tarkemmin, olen ollut vain sivustaseuraajana, halusin vain kertoa, että leikkaukseen voidaan päätyä sitten vielä aikuisiälläkin. Kyllä ne yliopistosairaalassa varmasti syystä leikkausta ehdottaa, ja jos vaan sinulla on voimavaroja, kysele sieltä, vaikka useammalta lääkäriltä, onhan se kuitenkin hyvä että hoitoa saa.
että tämä ei herätä enää edes luottamusta, kun koko ajan ollaan eri mieltä. Alunperinkin asian toteaminen meni monen mutkan kautta. Joku sanoi, että ei vikaa, toinen että on ihan päin helvettiä, kolmas että epäselvää. Lopulta todettiin vähäinen vika magneettikuvauksen perusteella. Kehen tälläisessä tilanteessa voi edes uskoa?