Lue keskustelun säännöt.
Me nuoret, ylipainoiset naiset
18.09.2017 |
Olen nuori (tai no, suhteellisen nuori eli alle kolmekymppinen) nainen, ja ylipainoinen. Lihomiseni alkoi täytettyäni 18 vuotta, enkä ole sen jälkeen normaalipainoon päässyt. Olen jojoillut vuosia n. 10 kilon akselilla, painavimmillani olen ollut 85-kiloinen ja kevyimmilläni 73-74 -kiloinen. Olen aivan tyytyväinen itseeni silloin kun painan alle 75 kiloa, joten se riittäisi minulle (167-senttiselle) ihan hyvin.
Olen jo pitkään tarkkaillut lähipiiriäni, eli mm. ystäviä ja työtovereita, ja ongelma tuntuu olevan todella yleinen. Painavimmat tuttuni ovat reilusti yli satakiloisia, ja moni on suunnilleen minun kokoiseni. Kukaan ei tunnu olevan itseensä tyytyväinen. Tämän huomaa tavallisten juttutuokioiden aikana, ja mm. näiden ihmisten blogeista, vlogeista ja muista sosiaalisen median ulostuloista. Vähän väliä aloitetaan elämäntaparemonttia ja erilaisia dieettejä, mutta mikään ei ole pysyvää. Tunnen ihmisiä, jotka ovat laihduttaneet 10, 20, jopa 50 kiloa, mutta kaikki palaavat aina lähtöpisteeseen muutaman vuoden sisällä.
Sama ongelma on ollut minullakin. En ole kylläkään koskaan aloittanut mitään kitudieettejä tai vastaavia, sillä tiedän jo valmiiksi että ne eivät toimi. Yritän ajoittain järkeistää syömistä mm. syömällä vähemmän, säännöllistämällä ruokarytmin, vähentämällä herkkuja jne., mutta vaikka noilla keinoilla saa edistystä aikaan, ei lopputulos koskaan pysy. Siksi jojoilu.
Nyt olen taas saamassa tarmonpuuskan, tunnistan merkit. Arvelen, että minulla on piakkoin tarpeeksi motivaatiota ja mielenlujuutta alkaa taas käymään lenkillä ja salilla, ja syömään paremmin. Mutta hassua kyllä, olen jo valmiiksi masentunut lopputuloksesta sillä tiedän miten tämä aina päättyy. Onnistun laihtuttamaan sen 5-10 kiloa, minkä jälkeen palaan hitaasti entiseen.
Kuten totesin, on tällainen jojoilu erittäin yleistä. Epäterveelliset elämäntavat ovat kiireiselle ihmiselle helppoja, eikä terveellinen ruoka vain ole niin hyvää kuin pizza tai hampurilaiset.
Halusin vain avautua, mutta jos joku keksisi vinkkejä tähän ikuisuusongelmaan niin otan kiitollisena vastaan! Homma ei voi perustua ainakaan omaan mielenlujuuteen ja itsekuriin, sillä se ei riitä.
Kommentit (3)
Minulla homma on toiminut siten, että olen laihduttanut kolmessa vuodessa 30 kiloa. Olen laihduttanut viisi kiloa kerrallaan ja antanut kropan tottua siihen painoon seuraten Finelin ruokapäiväkirjan avulla kuinka paljon voin syödä jotta voin säilyttää sen painon. Sitten olen pitänyt saavutettua painoa kunnes olen taas innostunut laihduttamaan eli vuoden aikana on ollut pari, kolme tiukempaa rutistusta.
Lähtöpainoni oli niin suuri etten edes haaveillut tiputtavani kaikkea kerralla. Minulle sopii tämä hitaampi hivuttaminen ja kaikista parasta on se, että Finelin ruokapäiväkirjaa tarkastelemalla olen huomannut niiden ylimääräisten kaloreiden tulevan ainakin minulla pikkujutuista, joita ei muista jos alkaa kirjaamaan syömisiä illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu ongelma täälläkin. Jatkuvaa jojolaihduttamista koko elämä. Pysyvä elämäntapamuutos on jäätävän vaikea asia saavuttaa. Oikeastaan olen jo luovuttanut.
Luovuttamisfiilis on vallalla täälläkin, vaikka intoa laihduttamiseen taas löytyisi. Kokeiltu vaan niin monta kertaa jo. Ihmettelen niitä vielä itseäni painavampia, jotka kirjoittavat säännöllisesti esim. sen uuden blogipostauksen, miten nyt alkaa uusi elämä ja kaikki muuttuu. Ei muuttunut aiemmillakaan kerroilla!
Laihduttaminen on vaikeaa ja hidasta, kun taas lihominen onnistuu helposti, nopeasti ja vaivattomasti. En mitenkään usko, että voisin laihduttaa ja pysyä laihana loppuelämäni.
ap
Tuttu ongelma täälläkin. Jatkuvaa jojolaihduttamista koko elämä. Pysyvä elämäntapamuutos on jäätävän vaikea asia saavuttaa. Oikeastaan olen jo luovuttanut.