Miten minusta voisi taas tulla mukava ja hyvä ihminen?

Eräs läheinen ihminen (ei parisuhdekumppani) särki sydämeni miljoonaksi palaseksi ja olen nyt pari vuotta jo odotellut että milloin pääsisin tästä yli. En nähtävästi pääse. Olen kyynistynyt, muuttunut epäluuloisemmaksi ihmisiä kohtaan, ystävätkin ovat minusta etääntyneet pikku hiljaa kun en pysty luottamaan enää kenenkään ihan täysillä. Olin nuorena niin naivi, hyväntahtoinen, uskoin elämään ja ihmisiin. Ei taida tuo nuori nainen koskaan enää palata. Haavat eivät edes pääse paranemaan, koska joudun tapamaan tuota ihmistä pakosta vähän väliä.