Miltä tuntuu olla homoseksuaali?
Minkä ikäisenä huomasitte taipumuksenne? Taistelitteko sitä vastaan vai hyväksyittekö itsenne? Miltä tuntui tulla kaapista ulos ja miten teitte sen? Oliko helppoa löytää seurustelukumppania omasta sukupuolestaan?
T. Yksi onneton vielä kaapissa
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Täällä heteromies jolla homoseksuaalisia ajatuksia silloin tällöin. Tiedostan näiden ajatusten johtuvan vuosien yksinäisyydestä ja epäoikeuden mukaisesta kohtelusta mitä olen kokenut naisten osalta.
Minä blockaan nämä ajatukset ja en anna naisten tuhota minua!
Itsekin olen miettinyt, aiheutuvatko ajatukseni osittain siitä, kun en miellä itseäni riittävän viehättäväksi miehille. Toisaalta ensi-ihastukseni oli naispuolinen opettajani, kun olin 12-vuotias ja tiedostin asian kiusallisuuden jo siksi, sillä se tunteeni ei ollut pelkkää opettajan ihailemista, vaan jotenkin kaipasin hänen läheisyyttään ja katseitaan myös.
Ehkäpä olin myös otettu aikuisen naisen huomiosta, kun oma äitini oli lapsena minua kohtaan todella kylmä ja etäinen. Nämä asiat tuntuvat todelka vaikeilta ja sekaisilta. Tarvitsisin varmaankin ammattiauttajan apua huoliini. :/ t. Ap
Täällä kans yks heteromies jolla välillä homoseksuaalisia ajatuksia, saattaa johtua osittain yksinäisyydestä ja osittain traumoista mitä exät on aiheuttanut... tunnistan itsessäni hieman katkeruutta / naisvihaa vaikka en haluaisi olla sellainen...ehkä menee ohi joskus.
Etsi ensihätään vaikka kurkku tms jääkaapista ja tunge se persereikään ja tutki tuntemuksia. Siltä se tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Etsi ensihätään vaikka kurkku tms jääkaapista ja tunge se persereikään ja tutki tuntemuksia. Siltä se tuntuu.
Tarkoitan aloituksellani sekä mies- että naispuolisia homoja sekä niitä muita tuntemuksia lähinnä.
What. Onko nämä heteroseksuaalit miehet, joilla on homoseksuaalisia taipumuksia naisten käytöksen vuoksi, ihan tosissaan? Seksuaalisuus on mitä on, ei siihen vaikuta vaikkapa toisen ihmisen hylkääminen. Jos saat stondiksen miehestä, voit alkaa pikkuhiljaa hyväksymään että olet joko bi tai homo.
Vierailija kirjoitti:
What. Onko nämä heteroseksuaalit miehet, joilla on homoseksuaalisia taipumuksia naisten käytöksen vuoksi, ihan tosissaan? Seksuaalisuus on mitä on, ei siihen vaikuta vaikkapa toisen ihmisen hylkääminen. Jos saat stondiksen miehestä, voit alkaa pikkuhiljaa hyväksymään että olet joko bi tai homo.
No siis itselläni (olen nainen) se ilmeni jo murrosikäisyyden kynnyksellä jollain tasolla. Mutta olen kieltänyt sen itseltäni ja taistellut sitä vastaan sekä seurustellut parin miehen kanssa aika kylmissä liitoissa. Kunnes ensimmäisen kerran kohtasin naisen, jonka kanssa oli molemminpuolista mielenkiintoa ja onneton liittoni oli juuri päättynyt. En ollut saanut sitä naisen läheisyyttä aiemmin juuri lainkaan, vaikka olinkin kaivannut sellaista, ja yhtäkkiä tajusin, että se tuntui niin hyvältä, etten ollut koskaan vastaavasta tiennytkään. Enkä ollut koskaan kiihottunut kenestäkään sillä tavoin kuin hänestä. Se tuntui ihan mielettömän hyvältä vain. Nyt on jotenkin tosi hankalaa enää ajatella itseään "heteroksi", jota siis todellisuudessa en ole koskaan varmaan ollutkaan.
Yksinäiseltä. Kaikki kaverit ja sukulaiset ym. löytävät helposti seurustelukumppaneita ja muuta seuraa. Homolle ei tunnu löytyvän mistään. Onhan nykyään netti ym. mutta silti ei. Kaiken lisäksi homona oleminen on vieläkin noloa, vaikka maailma on toki muuttunut homo myönteisemmäksi.
Kaappihomona oleminen on vielä hirveempää. 100-vuotiaat sukulaiset kyselevät jatkuvasti: "millos sinä tuot sen tyttöystävän näytille" tai "eikös tuossa iässä pitäis ruveta jo perhettä perustamaan"? Tuntuvat ajattelevan, että kaikki haluavat mies-nainen parisuhteen, naimisiin, 1,8 lasta, Ikean huonekalut ja kissan sekä koiran.
Homojääyksin kirjoitti:
Yksinäiseltä. Kaikki kaverit ja sukulaiset ym. löytävät helposti seurustelukumppaneita ja muuta seuraa. Homolle ei tunnu löytyvän mistään. Onhan nykyään netti ym. mutta silti ei. Kaiken lisäksi homona oleminen on vieläkin noloa, vaikka maailma on toki muuttunut homo myönteisemmäksi.
Kaappihomona oleminen on vielä hirveempää. 100-vuotiaat sukulaiset kyselevät jatkuvasti: "millos sinä tuot sen tyttöystävän näytille" tai "eikös tuossa iässä pitäis ruveta jo perhettä perustamaan"? Tuntuvat ajattelevan, että kaikki haluavat mies-nainen parisuhteen, naimisiin, 1,8 lasta, Ikean huonekalut ja kissan sekä koiran.
Se on totta, että oikeastaan ne sukulaisten ja tuttujen kyselyt rassaavat todella paljon. Olen eronnut noin vuosi sitten siitä ex-miehestäni ja moni kyselee, että "oletko jo tavannut ketään kiinnostavaa miestä?" tai "kyllä sä jonkun kivan miehen löydät". Kun siis en mä enää haluaisi miestä puolisokseni, enkä voi sitä oikein sanoakaan. Ja tosiaan lesbonaisen löytäminen puolisoksi on _huomattavasti_ vaikeampaa kuin heteromiehen löytäminen. Se mun ihastukseni on varattu, joten se siitäkin... Itsehän siis olen sekä kaapissa että sinkku, joten aika yksinäistä on täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
What. Onko nämä heteroseksuaalit miehet, joilla on homoseksuaalisia taipumuksia naisten käytöksen vuoksi, ihan tosissaan? Seksuaalisuus on mitä on, ei siihen vaikuta vaikkapa toisen ihmisen hylkääminen. Jos saat stondiksen miehestä, voit alkaa pikkuhiljaa hyväksymään että olet joko bi tai homo.
No siis itselläni (olen nainen) se ilmeni jo murrosikäisyyden kynnyksellä jollain tasolla. Mutta olen kieltänyt sen itseltäni ja taistellut sitä vastaan sekä seurustellut parin miehen kanssa aika kylmissä liitoissa. Kunnes ensimmäisen kerran kohtasin naisen, jonka kanssa oli molemminpuolista mielenkiintoa ja onneton liittoni oli juuri päättynyt. En ollut saanut sitä naisen läheisyyttä aiemmin juuri lainkaan, vaikka olinkin kaivannut sellaista, ja yhtäkkiä tajusin, että se tuntui niin hyvältä, etten ollut koskaan vastaavasta tiennytkään. Enkä ollut koskaan kiihottunut kenestäkään sillä tavoin kuin hänestä. Se tuntui ihan mielettömän hyvältä vain. Nyt on jotenkin tosi hankalaa enää ajatella itseään "heteroksi", jota siis todellisuudessa en ole koskaan varmaan ollutkaan.
Hienoa että löysit itsesi. Minua lähinnä ihmetyttää, että jos joku mies viehättyy miehistä, tai vaihtoehtoisesti nainen naisista, miksi se olisi sen sukupuolen vika joista he eivät saa kiksejä? Tämä on kai sitä miesten logiikkaa, panisivat menemään vaan niin ei tarvitsisi palstalla tätäkään arpoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies. Vielä parikymppisenä luulin että minun "on sekstailtava naisen kanssa". Tosin ajatteluni oli ihmeellisen teoreettista. Kerran ruotsinlaivalla menin ravintolaan siinä mielessä että nyt nainen hyttiin ja panemaan. Jossain vaiheessa ymmärsin, että minua ei kiinnosta yhtään flirttailla naisen kanssa ja koko se tunteellinen hömppä ennen hyttiin menoa.
Sitten kokeilin kerran maksullista naista ja oloni tuli likaiseksi. Siinä vaiheessa olin jo 30, mutta kyllä tajusin olevani homo. Olin ihastunut mieheen jo yli 5 vuotta sitten.
Ensimmäisen kerran seksiä miehen kanssa vasta 35-vuotiaana.
Eli asiat eivät mene niinkuin nykyhinttareilla, että 12-vuotiaanan k*lli alkaa kiinnostaa ja 14-vuotiaana naapurin setä p*anee ja sen jälkeen se on meno. Ei ei.
Sama mulla. Kun ensimmäisen kerran olin miehen kanssa en katunut muuta kuin etten ollut tehnyt sitä aikaisemmin. Tunsin silloin vasta 32v varsinaisesti aloittaneeni seksielämän. Olen ollut naistenkin kanssa joten joku sanoisi varmaan bisseksi mutta nyt miehen kanssa tuntuu oikealta.
Täällä heteromies jolla homoseksuaalisia ajatuksia silloin tällöin. Tiedostan näiden ajatusten johtuvan vuosien yksinäisyydestä ja epäoikeuden mukaisesta kohtelusta mitä olen kokenut naisten osalta.
Minä blockaan nämä ajatukset ja en anna naisten tuhota minua!