Vanhempien luona asuminen melkein 30-vuotiaana

Kaikilla ei ole mahdollista muuttaa vanhempien luo jos tulee putkiremontti tai ero.

Ap

Naapurissa asuu vajaa nelikymppinen vanhempiensa kanssa, ja juuri siksi emme ihmettele miksi asuu.

Sinä joka sanoit että kerran lapsia tekee niin niistä pitää huolehtia: mitä sanotte, kun oma isäni ei ole ikinä huolehtinut minusta? Äiti ei nykyään paljon enää pysty auttamaan rahallisesti. Olisiko minusta pitänyt tehdä lasu kun olin alaikäinen?

Ap

Veljeni asui vähän päälle kolmikymppiseksi vanhempien luona. Sitten kun sai opiskelut päätökseen, osti samantien oman asunnon. Rahaa oli jäänyt säästöön, kun asumiskulut oli niin pienet. Itse sen ajan olen asunut vuokralla, omaisuutta ei ole, elän kädestä suuhun. Vaikka olen valmistunut, en saanut töitä, joten teen hanttihommia osa-aikaisesti, koska täyspäiväistä ei ole tarjolla.

Vanhemmat antaa mulle silloin tällöin rahaa.

Kumpi nyt on sitten itsenäisempää?

Käyttäjä464 kirjoitti:

Sinä joka sanoit että kerran lapsia tekee niin niistä pitää huolehtia: mitä sanotte, kun oma isäni ei ole ikinä huolehtinut minusta? Äiti ei nykyään paljon enää pysty auttamaan rahallisesti. Olisiko minusta pitänyt tehdä lasu kun olin alaikäinen?

Ap

Sori, mutta kuulostat tosi kateelliselta ja katkeralta. Voisit paremmin, jos yrittäisit keskittyä muihin asioihin.

Oletko ajatellut jutella asiasta jonkun ammattilaisen kanssa?

Kun nykyään tuntuu että monien mielestä vanhempien täytyy kustantaa lasten elämä vielä pitkälti aikuisenakin kun taas ennen lapsia tehtiin vaikka olisi oltu köyhiäkin...

Täällä sivukylillä maaseudulla ,ilmiö on varsin yleinen nuorten  miesten keskuudessa. Nuoret naiset muuttavat pois seudulta,ja pariutuminen on vaikeaa. Jäädään kotiin asumaan. Äiti pesee pyykkiä,ja laittaa ruuan. En ehkä itse halua että lapseni asuvat täällä 30v,vaan toivoisin että he pääsevät omaan elämään kiinni.

Käyttäjä464 kirjoitti:

Niin ja itse teen töitä opiskelun ohessa niska limassa jotta raha ei lopu. Opiskelen nimittäin toisella paikkakunnalla jonne joudun kulkemaan. Eikä vanhemmat auta minua.

Ap

On ihan ymmärrettävää, että olet kateellinen niille, joiden vanhemmat haluavat tukea lapsiaan.

Joudun kyllä käymään terapiassa isäni takia. Mutta kaikilla ei vain ole mahdollisuutt asua vanhempien luona. Itselleni kouluttautuminen on aina ollut tärkeää ja haluan sen saada loppuun vietyä, sitten olen onnelinen. Välillä harmittaa, kun vanhemmat ei juuri voi tukea opiskeluni aikana.

Ap

Ap, kuulostat tosiaan hieman kateellisen katkeralta. Kannattaa käsitellä noita tunteita ja yrittää päästä tilanteeseen, jossa voit iloita toisen puolesta. Ehkä se on hänelle ihanteellinen tilanne nyt, jostain syystä, joka ei välttättä näy ulos.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia Euroopassa.

Suomessa muutetaan pois kotoa ihan poikkeuksellisen nuorina.

Itseäni kun mietin niin oikeastaan olisin vasta nyt kolmekymppisenä ehkä kypsä muuttamaan omilleni. Jouduin kuitenkin lähtemään kotoa muistaakseni jo 20-vuotiaana heti kohta intistä päästyäni.

Juuri näin. Italiassa muistaakseni miehet muuttavat pois kotoa keskimäärin vasta 30 paikkeilla. Kuuluu sikäläiseen kulttuuriin. Miehet myös kehittyvät hitaammin niin monilta ei tahdo se omatoiminen elämä oikein luistaa kovin nuorena.

Itse itkin itseni uneen monta vuotta sen jälkeen kun muutin omaan asuntoon. Kaipasin kotia ja pikkusisaruksia.

Käyttäjä464 kirjoitti:

En ole varma maksaako itse omat ruoat. Ei pitäisi puuttua, mutta ihmettelen onko normaalia että melkein 30-vuotias elää vanhempien siivellä.

Oma äiti ei enää oikein tue minua, koska olen täysi-ikäinen ja en asu enää kotona. Opiskelen ja totta kai toimeentulo jännittää välillä kun opiskelijoiden tulot on pienet. Käyn kyllä töissä myös. Pitäisi varmaan alkaa vaatia enempää tukea äidiltä kun sitä kerran on ok saada. Isä ei ole ikinä tukenut minua.

Itse olen nuorempi kuin tuo tuttuni.

Ap

Ahaa olet siis kateellinen. No, voi että.

No onhan kateus ihan loogista tässä tilanteessa, myönnän että olen myös kateellinen mutta myös ihmettelen sitä mitä tuo tuttu turvautuu vanhempiin koko ajan.

Ap

Työkaveri muutti eron jälkeen lapsuudenkotiinsa. Ex jäi lasten kanssa asumaan vanhaan kotiin, matkaa on kotien välillä muutama km.

Jos vanha koti olisi myyty, olisivat ex puolisot lapsineen joutuneet muuttamaan pois alueelta .

Kotia en ole jaettu. Ex maksaa kaikki kodista syntyneet kulut ja laina on laitettu puoliksi.

Kun kaikki lapset ovat muuttaneet kotoa pois, omakotitalo myydään.

Työkaverin äiti oli joutunut lonkkaleikkaukseen ja tarvitsi jonkun, joka katsoo perään. Joten työkaveri muutti äitinsä luo.

Ajaa nurmikon, tilaa ruuat ruokakassipalvelulla, siivooja käy, koti pysyy kunnossa ilman, että äidin tarvii tehdä mitään. Lapsenlapset tulevat isänsä luo säännöllisesti ja viettävät aikaa mummon kanssa samalla.

Kaikkea muuta kuin itsekäs ratkaisu. Taloudellisesti tämä oli ainoa tapa asua alueella, mutta ei ole mitenkään vastenmielistä kenellekään .

Mitä sellaiset joilla ei ole mahdollisuutta turvautua sukulaisiin sitten tekevät tuollaisissa tilanteissa kuten kommentti 35? Monet haluaa että yhteiskunnan tukia pienennetään ja jopa poistetaan kokonaan. Minusta ne on erittäin tärkeitä vaikeissa tilanteissa heikommissa asemissa oleville, kuten opiskelijoille joiden vanhemmat ei pysty tukemaan, sairaille yms.

Ap

Itse asun vanhempieni luona 38-vuotiaana enkä maksa vuokraa. Laskuista maksan toki osuuteni, käyn töissä ja maksan ruokani ja vaatteeni yms. Siivoan kotia ja teen ruokaa, pihatöitä yms. jotta vanhojen vanhempieni ei tarvitse. Kaikki tykkää tästä järjestelystä.

Asuin kotona noin 30-vuotiaaksi asti. Syitä en ala tässä eritellä (ei edes ole mitään erityistä syytä). Nuorempana en senkään takia muuttanut heti pois, koska opiskelin kotipaikkakunnallani. Kotona asuessani kävin myös töissä ja osallistuin rahallisesti menoihin ja tein kotitöitä jne. Etelä-Euroopan maissa tällainen on ihan yleistä. Italialaisen ystäväni mielestä tässä ei ollut mitään outoa.  Mielestäni ongelma kotona asumisessa on silloin, jos aikuinen lapsi ei tee töitä, ei käy koulussa, ei tee kotona mitään ja makaa päivät sohvalla ja yöt roikkuu netissä ja mikään ei kiinnosta. 

Eräs tuttuni muutti vanhan ja sairaan äitinsä luokse, koska tämä ei olisi muuten enää pärjännyt kotona. Yksi toinen tuttuni asuu omassa kodissaan, mutta käytännössä viettää kaiken aikansa vanhojen ja sairaiden vanhempiensa luona, jotta nämä voisivat asua kotona. Meilläkin äiti hoiti omat vanhempansa näiden kuolemaan saakka. Toivon, että pystyn itse hoitamaan omat vanhempani sitten joskus samalla tavalla. 

Onhan niitä sellaisiakin perheitä, jotka asuvat isovanhempien kanssa samassa pihapiirissä, mutta omissa taloissaan. Minusta tällainen olisi aivan ihana asumismuoto. Olisi sellaista yhteisöllisyyttä ja esim. vanhoilla isovanhemmilla olisi apua ja turvaa aina lähellä. 

Mielestäni Suomessa on liikaa yksin pärjäämisen kulttuuria. Meillä täytyy itsenäistyä varhain ja pärjätä omillaan. Avun saaminen ja pyytäminen on häpeäksi. Ei ihme, että on paljon mielenterveysongelmia  ja yksinäisyyttä.  Olen itse todella perhekeskeinen ihminen ja kaipaan yhteisöllisyyttä. Olen joskus jopa miettinyt, millaista olisi asua jossain yhteisökylässä, jossa olisi jokaisella oma talo/asunto ja sitten olisi myös yhteisia tiloja ja vaikka yhteinen kasvimaa. Oma rauhaa saisi aina halutessaan, mutta halutessaan saisi viettää aikaa yhdessä. Siellä olisi iso keittiö, jossa voitaisiin laittaa ruokaa porukalla ja kokoontua yhdessä syömään  valtavan pöydän ääreen. 

Mitä sinulle kuuluu toisen elämän ratkaisut, asumiset tai maksamiset? Pidä huoli omista asioistasi.

Mistä tulee kuvitelma, että kaikilla pitäisi olla aina kaikki saman

lailla? Jokainen pelaa niillä pelikorteilla, jotka käteensä on saanut.

T. Lapsena pahoinpidelty, vihattu ja syrjitty

Mitä sinulle kuuluu toisen elämän ratkaisut, asumiset tai maksamiset? Pidä huoli omista asioistasi.

Mistä tulee kuvitelma, että kaikilla pitäisi olla aina kaikki saman

lailla? Jokainen pelaa niillä pelikorteilla, jotka käteensä on saanut.

T. Lapsena pahoinpidelty, vihattu ja syrjitty