Nuoruutesi goottina
2000-luvun alussahan oli muotia olla gootti. Miltä tuo aika mahtaa tuntua nykyään noista sen ajan gootti-nuorista? Hyviä vai ikäviä muistoja? Hävettääkö tai huvittaako sen aikaiseksi omat valokuvat? Tuliko otettua tatskoja tai läväreitä jotka nyt kaduttavat? Menikö goottina turhan lujaa? Päihteet, viiltely, kinky seksi? Kovasti varmaan vannottiin, että gootti ollaan elämän loppuun asti, että tämä on se juuri mun juttu, ainoa oikea tapa olla ja elää. Miltä se mahtaa tuntua näin jälkeenpäin?
Kommentit (3)
Joo varmaan vaikuttaa paljon että minkä ikänen oli kun toi goottius tuli muotiin. Nuorimmilla oli lähinnä jotain Naitvissin kuuntelua ja pikku-angstailua. Vaatteet samat ku aina ennenkin mut vaan mustat versiot niistä. Mutta vähän isommilla "lapsilla"... Vähemmällä ois päässy jos muodissa ois ollu melkein mikä tahansa muu alakulttuuri tms. No black metal oli ennen goottia, ja terve vaan millasta se meno sitten sen kanssa oli joillain kakruilla.
Heh. Meidän koulussa viiltelyä harrastivat enemmän ne tavallisen näköiset tytöt, joiden murheita ei kukaan ikinä kuunnellut. Viinaakaan ei maistunut ja olin oikeasti se luokan kiltein tyttö. Ei ollut tarvetta kapinoida kännipäissään, kun sai toteuttaa itseään. Harmittaa ainoastaan, että olin pienen kylän ainoa gootti, jolloin samanhenkisiä kavereita piti hakea netistä ja kauempaa kaupungista. Tosin kavereihin kuului myös ns. taviksia ja en osannut vaatteiden perusteella pitää jotain tyttöä vääränlaisena.
Tämä gootti/metallisti-juttuni häiritsi yläasteellla ja lukiossa kaikkia muita ihmisiä paitsi omaa perhettäni. Porukat saivat huolestuneita soittoja ja tuttavat kysyivät että mikä tuota tyttöä vaivaa. Jopa pahimman saatananpalvoja-hysterian aikana äiti ja isä eivät murehtineet minusta. Meillä oli mutkattomat välit ja varsinkin äidin kanssa olin (ja olen vieläkin) läheinen.
Gootti/metallisti on miulle elämäntapa; olen liian mukavuudenhaluinen tuhlatakseni aikaa kapinointiin. Olen aidosti onnellinen tällaisena, mutta en käsitä miksi ystäväpiiri pitää rajata jonkun elämäntavan vuoksi, jos kemiat muuten natsaa.
Toki teinikuvia kattoessa naurattaa, kun naamasta näki ettei meikkaustaidot olleet kummoiset. Nykyisin meikkiä on enemmän ja käsi vakaampi. Musiikki painottuu nykyään enemmän black metallin ja tietyn konemusan puoleen, mutta vanha kunnon Nigtwish saa aina liikkeelle. Tatskoja ja läväreitä ei ole, mutta kolme täyttä kirjahyllyä musiikkia ja laatukirjoja tieteestä aina Harry Potteriin. Päihteet, viiltely, luottohäiriömerkinnät tai syömishäiriöt (lue: fitnessurheilu) eivät kiinnosta vieläkään, mutta kinkyseksi on ja pysyy. :D
Mä olen vieläkin gootti. Ei, en viillellyt enkä ryypännyt. Olin aika rauhallinen ja ujo tyyppi jo teininä. Pari tatskaa otin aikuisena, läväreistä en välitä. Toisaalta goottius on itselleni enemmän maailmankatsomus kuin vaatetyyli.