Apua tarvitaan. Miten kysellä kummitytöltä syömishäiriöstä?

Jaa a, jotenkin vaikea uskoa, että äiti ei olisi tyttärensä ahdinkoa huomannut. Ethän tuppaa nenääsi väkisin asiaan, josta et oikeasti tiedä? Tytöllä voi varsin hyvin olla jokin muukin huoli taustalla. En lähtisi ensimmäisenä syömishäiriöstä utelemaan vaan lähestyisin asiaa mieluummin sitä kautta, että miten tytöllä sujuu/onko hänellä ollut paha mieli viime aikoina jostain.

Vierailija kirjoitti:

Jaa a, jotenkin vaikea uskoa, että äiti ei olisi tyttärensä ahdinkoa huomannut.

Minulla oli syömishäiriö lähemmäs 20 vuotta joka alkoi kun oli 16-vuotias eikä siitä tiennyt äitini eikä kukaan muukaan sukulaiseni. Eikä tiedä vieläkään. 

Lähipiiri on usein tosi sokea tuolle, ja syömishäiriön oireistoon kuuluu tosi olennaisesti valehtelu joka menee vaikka mihin äärimmäisyyksin salaisuuden pitämiseksi, joten vanhemmilla ei todellakaan ole käryä usein ennen kuin tauti alkaa näkyä painon laskuna/nousuna (häiriön tyypistä riippuen) niin voimakkaasti että siihen ympärillä olevat ihmiset herää.

Kannattaa kysellä tytöltä itseltään hänen vointia, ei spesifisti että onko ruoan kanssa ongelmia vaan että miten menee noin muuten. Onko kavereita, menoja, mitä tykkää tehdä vapaa-ajalla yms. Nuo asiat yleensä jää pois syömishäiriön edetessä, siis hauskat jutut kavereiden kanssa ja vapaa-ajan menot, kun sosiaaliset tilanteet usein sisältävät ruokaa ja toisaalta syömishäiriöinen ei välttämättä jaksa/halua/pysty olemaan ihmisten ilmoilla, joko koska on fyysisesti heikko olo tai koska pakkoliikunta vie mehut, tai sitten ei vaan halua. Niin tai näin, kun syömishäiriötä sairastaa jonkun aikaa, sosiaalinen elämä ei yleensä ole entisellään. Eli siitä kysely on hyvä lähtökohta luottamuksen rakentamiselle, ja tyttö todennäköisemmin saattaa haluta itse kertoa jos joku on vialla, kuin jos suoraan kyselisit syömishäiriöstä.