Kotihoidontukiäidit, mikä saisi teidät palaamaan töihin aikaisemmin?

Päiväkodin pienet ryhmäkoot, terveelliset tilat ja pysyvät aikuiset.

Ei uskallettu miehen työssäoloaikana pitää isyysvapaita kun pelättiin miehen työn puolesta. No, työttömyys tuli miehelle silti. Nyt olisi mahdollisuus mennä töihin ja varmaan menenkin, jos töitä löytyy ennen miestä. Mies tosin työllistyy varmaan ennen minua.

Jos mies ei olisi jäänyt työttömäksi, olisin varmaan kotona siihen asti kunnes nuorempi täyttää kolme. Se on meille ihan arvokysymys, joka tehdään lasten hyvinvoinnin vuoksi. Jompi kumpi siis kotona joka tapauksessa, ei väliä kumpi, mutta imetyksen ajan äiti käytännön syistä.

Vierailija kirjoitti:

Et kysynyt vinkkejä, mutta näin kuuden vuoden kotonaolon jälkeisellä kohtalonsisaruudella oletko harkinnut (työttömyysetuudella) opiskelua?

Menin opiskelemaan (AMK) kun lapsi meni kouluun toiselle luokalle. Sain opintotukea 1,5 vuotta (300€/kk) ja kolme vuotta opiskelin täysin ilman tuloja. Miehen kanssa tietenkin keskusteltiin, suostuuko hän tähän ja onneksi hän suostui. Tietenkin molemmat kuvittelimme, että tutkinnon myötä pääsisin töihin. Valmistumisestani on kohta jo 5 vuotta ja tänä aikana olen ollut palkkatukityössä 6kk ja osa-aikaisessa työssä (14,5h/viikko) 4kk. 

Jotenkin en hirveästi jaksa uskoa opiskelun voimaan tällä kokemuksella, tai ainakaan omalla kohdallani nyt kun olen jo 47-vuotias. Joku lyhyt täsmäkoulutus voisi toimia ja olen toki moniin työvoimakoulutuksiin hakenut, mutta en ole tullut valituksi. 

En jaksa uskoa että jostain maisteriopinnoista olisi enää hyötyä. Enkä kehtaisi pyytää enää miestä rahoittamaan kokonaista uutta tutkintoa, kun yhden on jo maksanut. Aika neuvoton olen tässä tilanteessa, että mitä imettä tässä pitäisi yrittää.

No ihan se, että lapseni täyttäisi 3 vuotta, eli ei mikään.

Voisin mennä osa-aikatöihin lapsen ollessa yli 2-vuotias, mikäli päiväkotiryhmät olisivat huomattavasti pienempiä ja opettajilla&hoitajilla olisi aikaa hoitaa työnsä vasun mukaisesti kummallakin omasta ammattinäkökulmasta käsin.

-Pk lastenhoitaja

Palkkatasa-arvo ja koti-isyys.

Minä tein lapseni vähän vanhempana. Takana oli jo lähes 20 vuotta töitä. Todellakin oikeudekseni huilata välillä ja olla rauhassa lapsen kanssa.

Ei mikään. Minua ei tosin haittaa jos kotihoidontuki poistuu, sitten olen kotona mutta työttömyysetuudella joka on puolet isompi.

Varmastikin se että saisin potkut jos en palaa töihin esim. Kun lapsi täyttää 2. Tuo ikä on vielä sellainen että voisin laittaa lapsen kyllä hoitoonkin, jos ikä olisi esim 1v sanoisin itseni mieluummin irti.

Uskoisin että työelämän joustavuudella saataisiin parhaat tulokset. Jos äideillä olisi mahdollisuus osa-aikatyöhön ja isällä mahdollisuus joustaviin työaikoihin, niin äidit saataisiin helpommin pysymään työelämän syrjässä. Ei se työelämästä poissaolo ole äideille se juttu, vaan se, että lapsi saa olla kotona rauhassa ja turvallisesti oman vanhemman kanssa.

Tiedän muutaman perheen, jossa isä on ollut kotona sen kolmannen vuoden. Tämäkin on ihan loistava vaihtoehto, jota kannattaisi punnita ennakkoluulottomasti. Ja tarvittaessa suunnitella sitä oman perheen taloutta pitkäjänteisesti, ettei vedetä niitä asuntolainoja ihan tappiin kun lapset ovat pieniä. Miehellekin tekee hyvää saada breikki työelämästä. Ei sillä, että se kotonaolo olisi lepäilyä, mutta se on erilaista kuin työelämässä paahtaminen. Tässä on sekin hyvä puoli, että mies tulee todella tutuksi ja tasavertaiseksi hoitajaksi lapsille. On perheenkin etu, että mies pystyy olemaan yksin lasten kanssa ilman että panikoituu ja että kämppä on äidin iltavapaan jäljiltä ihan hävityksen kauhistus. Väittäisin että tämä lisää myös miehen hyvinvointia, kun on perheen täysivaltainen jäsen eikä jumitu pelkkään maksajan rooliin, koska ei osaa hoitaa lapsia äidin mielestä oikein.

Ja mies palaa tällaisen breikin jälkeen työelämään virkistäytyneenä ja uutta intoa puhkuen. 

Kollegani oli hoitovapaalla kun tulin raskaaksi. Kollega aikoi olla hoitovapaalla kunnes lapsi täyttää 3 vuotta, mutta esimies lupasi hänelle palkankorotuksen siitä hyvästä että tämä palaisi töihin äitiyslomani alkuun mennessä. Ja niinpä hän lyhensi hoitovapaata! Rahalla saa!

Tuskinensin rahallakaan kuten moni muukin täällä. Ennemmin silloin kun päivähoito on korjattu ja voin olla varma että lapseni viihtyy siellä. Ensimmäisen kohdalla piti minun lyhentää työpäiviä koska lapsi ei kestänyt hoidon aiheuttamaan stressiä eikä siellä voitu auttaa suurten ryhmien ja vähäisten resurssien takia.

Myös minun toimipisteeni on suljettu vanhempain vapaan aikana enkä suostu menemään toiseen pisteeseen jossa laajemmat aukioloajat. Eli etsin töitä vaikka en työtön ole ja sitten vasta menen.

Muistattehan että valtaosa 2-vuotiaan kanssa kotihoidontuella olevista ovat tilastojen mukaan sellaisia, joilla ei ole työpaikkaa, mihin palata.

Se että lasten isän olisi taloudellisesti kannattavaa jäädä kotihoidontuelle. Meidän perheemme menisi vararikkoon tästä järjestelystä.

Kaikenlaisia laiskureita ja työnvieroksujia tämäkin palsta on täynnä.

Laadukas päivähoitopaikka 1 km päässä työpaikasta tai kodista (tai jossain kodin ja työpaikan välillä). Lahdessa saa hoitopaikan kaupungin toiselta puolelta ihan siksi, että vanhemmat lyhentäisivät työviikkoa ja lapsi olisi hoidossa max 3 pv/vko. Kiva mennä 2 bussilla Ahtialasta Renkomäkeen ja sitten 2 bussilla sieltä Keskussairaalaan töihin, kun lähin päiväkoti on 200 m päässä kotoa, mutta siellä on hoidossa lapsia,jotka asuvat keskustassa tai Sopenkorvessa. Ja jos on 2 lasta, on toisen päivähoitopaikka Mukkulassa ja toisen Renkomäessä ja päivähoitotoimistosta todetaan, että tilanne nyt on tämä, aina voi etsiä yksityistä paikkaa (mutta me emme sitten anna mitään palveluseteliä tms. vaan maksatte sinne täyden hinnan).