Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan kysymystä "mitä kuuluu"? Sanon aina, että "paskaa" ja perään samanlainen pokerinaama, kuin uutisten ankkureilla.
13.09.2017 |
Maailman ärsyttävin keskustelunavaus, johon ei voi oikeasti vastata mitään järkevää.
Mieluummin vaikka sitten se "kaunis ilma tänään" Se ei sentään tunkeudu toisen reviirille.
Kommentit (62)
Mä kerron, että viime aikoina olen miettinyt paljon itsemurhaa lääkkeillä.
Myös jos ulkomailla kysytään.
Saavatpahan oikean käsityksen suomalaisesta mentaliteetista.
Kertoi paljon tuon yhden kommentti, että jos joku kysyy mitä kuuluu, niin ekana tulee mieleen ne kaikki huonot asiat, mitkä elämässä on huonosti. Niin suomalaista. Pitää keskittyä siihen mikä on huonosti. Vaikka ollaan rikkaimpia ihmisiä maailmassa, joilla on äitiyspakkaukset, mahdollisuus osoittaa mieltä, terveydenhuolto ja koulutus. Mut ei, ne asiat, jotka on paskasti elämässä tulee mieleen.
Kyse on omasta päästä, kannattaa muokata sitä, jos kelaa ainoastaan huonoja asioita.
Ehkä se oma elämä olis aika erilaista, jos enemmän kiinnittäisi huomiota siihen, mitkä asiat on hyvin.
Kenen lapsi on syntynyt terveenä? Kenellä on sentään työpaikka ja perhe?
Kuka on löytänyt kivan harrastuksen, kuullut hyvän kappaleen, lukenut hyvän kirjan?
Kuka on pystynyt laihduttamaan, ymmärtänyt elämästä jotain uutta?
Ei, eilen satoi ja oli kylmää. Elämä on pelkkää paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa kysyy aina välillä yks tuttu tätä, ja hän on sellainen jonka elämässä tapahtuu kaikkea hienoa ja siistiä. Oma elämäni on tosi tasapaksua arkea, josta tykkään itse tosi paljon.
Mua vaan vähän hävettää sanoa tähän "mitä sulle kuuluu" -kysymykseen aina se saman "ihan ok, töitä ja perus arkea miehen kanssa", kun näkee kaverin ilmeestä, että aina odottaa jotain kuumia juoruja, kihlausuutisia tai parisuhdeongelmia. Tai ehkä pitäis vaan pitää pää kiinni ja sanoa vaan "ihan mukavasti, mites sulla".
Miten tästäkin asiasta saa ongelman? =D
Minua vähän nyt kyllä hämmentää se, mitä oikein kuvittelette tuon kysymyksen pitävän sisällään. Jos jokon sinun tuttavasi/ystäväsi, miten haluaisit sitten hänen kysyvän kuulumisiasi? Vai eikö sinulta saa kysyä mitään, koska koet kaiken tungetteluksi?
Ei se "mitä kuuluu" tarkoita, että pitäisi kertoa kauhean yksityiskohtaisesti elämästään. Itse sinä valitset, mitä haluat kertoa. Yleensä kysymyksellä halutaan päivittää tiedot ystävän elämästä aika yleisellä tasolla viimekohtaamisen jälkeen. Eli vaikkapa että jos olet jonkun tuttavan nähnyt viimeksi keväällä, voit vastata, että "ei ihmeempiä, samaa arkista menoa, kuopus aloitti koulunkäynnin ja se tietysti on aika jännää koko perheelle". Tai jos mitään ei ole muuttunut, sanot, että "ei mitään uutta sitten viime tapaamisen, entä itsellesi?".
Ja kyllä, jos sinulle on tapahtunut jotain isoa ikävää asiaa, niin senkin VOI sanoa, mutta tietenkin jos niin itse haluat. "No sitä ikävää kuuluu, että meille tuli miehen kanssa ero, ja piti hommata uusi koti ja muutenkin on aika iso elämänmuutos. Mutta ei siitä sen enempää, mitä itsellesi?"
Ja tietenkin jos et halua kertoa puolitutulle mitään, niin "ihan normimeininkiä, kiitos kysymästä, entä itsellesi!?" käy hyvin.
Tuollainen tahallinen loukkaaminen mitä sinä ap nyt harrastat on todella teiniä ja teennäistä. Anteeksi vaan, mutta näin ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten menee?". Mitä tuohonkin pitää vastata? Täysin tyhjänpäiväinen kysymys, varsinkin jos kysyjä on joku täysin tuntematon. Baarissa turhan usein miehet tulee kyselemään, tulee vain ärsyyntynyt olo että vittuako tenttaat.
Tuosta fraasista tunnistaa nollamiehet, joilla ei ole kellekään mitään annettavaa.
Karismaattinen mies sanoo vaikka että näitkö muuten juuri tuolla seinällä vaaleapunaisen elefantin ja lipuu tyynesti auransa kanssa eteenpäin.
Ap
Kyllä, et ole aikuinen vielä, huomaan.
Tuollainen mukataiteellinen elefanttikommentti kertoo, että mies on teennäinen kusipää, joka luulee olevansa fiksu ja Erilainen.
Ei se karismasta kerro, korkeintaan sen täydellisestä puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten menee?". Mitä tuohonkin pitää vastata? Täysin tyhjänpäiväinen kysymys, varsinkin jos kysyjä on joku täysin tuntematon. Baarissa turhan usein miehet tulee kyselemään, tulee vain ärsyyntynyt olo että vittuako tenttaat.
Tuosta fraasista tunnistaa nollamiehet, joilla ei ole kellekään mitään annettavaa.
Karismaattinen mies sanoo vaikka että näitkö muuten juuri tuolla seinällä vaaleapunaisen elefantin ja lipuu tyynesti auransa kanssa eteenpäin.
Ap
Kyllä, et ole aikuinen vielä, huomaan.
Tuollainen mukataiteellinen elefanttikommentti kertoo, että mies on teennäinen kusipää, joka luulee olevansa fiksu ja Erilainen.
Ei se karismasta kerro, korkeintaan sen täydellisestä puutteesta.
Kertoi vaan sen, etten jaksanut tähän muotoilla parempaa vertausta. Tarkoitus vaan ilmaista, että mikä tahansa ajatuksentuote on parempi kuin tuo miten menee/mitä kuluu.
Kontakti voi syntyä hienovaraisemmin ja tunkeilemattomammin kuin tuolla "mitäkuuluulla". Ihan siis missä tahansa muuallakin, kuin baarissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hello, nice to see you" ois sellanen neutraali vastine. Mutta suomeksi "hei, kiva nähdä sua" on sekin jo vähän enemmän latautunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen ihminen on kiinnostunut asioistasi ja mitä elämässäsi on viime aikoina tapahtunut ja sinä vastaat noin töykeästi? Noh, todennäköisesti saat sitten jatkossa olla rauhassa.
Minua ei kiinnosta muiden asiat pätkääkään ja odotan samaa muilta.
No huh huh, ei ihme että tämäkin palsta on aina niin täynnä silkkaa pahoinvointia.
Joo, liikaa tosikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin inhoan kun kysytään "Mitä kuuluu?" tai "Mitäs olet puuhaillut?", koska tuohon on vaan tosi vaikea vastata. Ei minulle kuulu mitään enkä ole puuhaillut mitään. Olen paljon yksin kotona, masennuksen takia jo vuosia kuntoutustuella mutten ole tätä ihmisille halunnut kertoa. En tee mitään eikä minulle kuulu mitään, päivät ovat samanlaisia. Tänään nukuin 16 tuntia ja tyhjensin astianpesukoneen. Ja söin omenan!
"Ihan hyvää, samanlaista". Tuntuu rasittavalta käytännössä valehdella ja sitten joutua verratuksi muihin kun ei koskaan ole mitään kerrottavaa.
Puhuttaisiin tyhjää mieluummin vaikka just säästä. Se sentään muuttuu ja vaihtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin inhoan kun kysytään "Mitä kuuluu?" tai "Mitäs olet puuhaillut?", koska tuohon on vaan tosi vaikea vastata. Ei minulle kuulu mitään enkä ole puuhaillut mitään. Olen paljon yksin kotona, masennuksen takia jo vuosia kuntoutustuella mutten ole tätä ihmisille halunnut kertoa. En tee mitään eikä minulle kuulu mitään, päivät ovat samanlaisia. Tänään nukuin 16 tuntia ja tyhjensin astianpesukoneen. Ja söin omenan!
"Ihan hyvää, samanlaista". Tuntuu rasittavalta käytännössä valehdella ja sitten joutua verratuksi muihin kun ei koskaan ole mitään kerrottavaa.
Puhuttaisiin tyhjää mieluummin vaikka just säästä. Se sentään muuttuu ja vaihtelee.
TÄMÄ!
50, mitä helvetin kiinnostavaa säässä on, se vaihtelee ja on keskimäärin ajankohtaan sopiva.
Sinä voit aivan hyvin kertoa ystävillesi, että olet kuntoutustuella ja nukut paljon. Jos taas on kyse etäisistä ihmisistä, voit hyvin vastata, että ei mitään ihmeellistä. Ottaako tuon sanominen kauhean kovasti kipeää suuhun?
Kysymys on vain keskustelunavaus ja tapa päivittää tuttujen ja ystävien kuulumiset yleisellä tasolla. Se ei ole mitään elvistelyä tai pottuilua, eikä sitä kannata sellaiseksi tulkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
50, mitä helvetin kiinnostavaa säässä on, se vaihtelee ja on keskimäärin ajankohtaan sopiva.
Sinä voit aivan hyvin kertoa ystävillesi, että olet kuntoutustuella ja nukut paljon. Jos taas on kyse etäisistä ihmisistä, voit hyvin vastata, että ei mitään ihmeellistä. Ottaako tuon sanominen kauhean kovasti kipeää suuhun?
Kysymys on vain keskustelunavaus ja tapa päivittää tuttujen ja ystävien kuulumiset yleisellä tasolla. Se ei ole mitään elvistelyä tai pottuilua, eikä sitä kannata sellaiseksi tulkita.
En otakaan sitä minään pottuiluna, se on normaalia juttelua normaaleille ihmisille, mutta vaikeaa jos ei elä normaalia elämää eikä halua ottaa sitä esille. En halua ihmisten, niiden läheistenkään, tietävän mitä minulle ihan oikeasti kuuluu tai miten oikeasti vietän päiväni ja minulla on oikeus olla juuri niin avoin kuin olen.
Onneksi tutut voi nykyään katsoa facebookista viimeisimmän päivityksen jostain 3kk takaa, niin ei tarvitse kysellä mitä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse vastaan olevani edelleenkin työttömänä ja kerron vieneeni laskut sossuun. Valittelen köyhyyttä ja sitä, että toivoisin saavani rahaa hammasremonttiin. Yleensä kertomukseni jälkeen purskahdan itkuun. En voi sille mitään. Kyselijät lähtevät vähin äänin luikkimaan pois, jättäen minut yksin, ilman lohdutuksen sanaa.
Ei niitä kyselijöitä kiinnosta oikeasti, mitä sulle kuuluu eikä kukaan halua kuulla niitä huonoja asioita. Kunhan lämpimikseen kyselevät että näyttävät ystävällisiltä, kun eivät muuta aloitusta keksi.
Itsellä oli viime vuosi suht rankka ja joka päivä työpaikalla jouduin miettimään, mitä ihmettä noihin vastaa. Jos vastaat totuuden, saat ihmettelyjä että mikä nyt on, miksi olet tuollainen kiukuttelija. Jos heität sen lakonisen "tosihyvääjeesjees" saat itse paskan olon, kun taas jouduit valehtelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vastaan olevani edelleenkin työttömänä ja kerron vieneeni laskut sossuun. Valittelen köyhyyttä ja sitä, että toivoisin saavani rahaa hammasremonttiin. Yleensä kertomukseni jälkeen purskahdan itkuun. En voi sille mitään. Kyselijät lähtevät vähin äänin luikkimaan pois, jättäen minut yksin, ilman lohdutuksen sanaa.
Ei niitä kyselijöitä kiinnosta oikeasti, mitä sulle kuuluu eikä kukaan halua kuulla niitä huonoja asioita. Kunhan lämpimikseen kyselevät että näyttävät ystävällisiltä, kun eivät muuta aloitusta keksi.
Itsellä oli viime vuosi suht rankka ja joka päivä työpaikalla jouduin miettimään, mitä ihmettä noihin vastaa. Jos vastaat totuuden, saat ihmettelyjä että mikä nyt on, miksi olet tuollainen kiukuttelija. Jos heität sen lakonisen "tosihyvääjeesjees" saat itse paskan olon, kun taas jouduit valehtelemaan.
Taas yksi tosikko, joka ei ymmärrä huumoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50, mitä helvetin kiinnostavaa säässä on, se vaihtelee ja on keskimäärin ajankohtaan sopiva.
Sinä voit aivan hyvin kertoa ystävillesi, että olet kuntoutustuella ja nukut paljon. Jos taas on kyse etäisistä ihmisistä, voit hyvin vastata, että ei mitään ihmeellistä. Ottaako tuon sanominen kauhean kovasti kipeää suuhun?
Kysymys on vain keskustelunavaus ja tapa päivittää tuttujen ja ystävien kuulumiset yleisellä tasolla. Se ei ole mitään elvistelyä tai pottuilua, eikä sitä kannata sellaiseksi tulkita.
En otakaan sitä minään pottuiluna, se on normaalia juttelua normaaleille ihmisille, mutta vaikeaa jos ei elä normaalia elämää eikä halua ottaa sitä esille. En halua ihmisten, niiden läheistenkään, tietävän mitä minulle ihan oikeasti kuuluu tai miten oikeasti vietän päiväni ja minulla on oikeus olla juuri niin avoin kuin olen.
Totta kai on oikeus, niinhän minä tuossa sanoin. Että voit ihan yhtä hyvin sanoa, että ei kuulu ihmeempiä.
Sä ja sun masennuksesi pitäisi sitten estää ketään keskustelemasta kuulumisista? Vai mikä hemmeti sun pointtisi olikaan? Katos ne sun tuttavasi eivät VOI TIETÄÄ sun tilannettasi ja vastenmielisyyttäsi kuulumisten kysymistä kohtaan, koska et kerro mitään.
Joten summa summarum: syytä ihan itseäsi. Juu, ei tartte kertoa, mutta älä myöskään oleta ihmisten lukevan ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50, mitä helvetin kiinnostavaa säässä on, se vaihtelee ja on keskimäärin ajankohtaan sopiva.
Sinä voit aivan hyvin kertoa ystävillesi, että olet kuntoutustuella ja nukut paljon. Jos taas on kyse etäisistä ihmisistä, voit hyvin vastata, että ei mitään ihmeellistä. Ottaako tuon sanominen kauhean kovasti kipeää suuhun?
Kysymys on vain keskustelunavaus ja tapa päivittää tuttujen ja ystävien kuulumiset yleisellä tasolla. Se ei ole mitään elvistelyä tai pottuilua, eikä sitä kannata sellaiseksi tulkita.
En otakaan sitä minään pottuiluna, se on normaalia juttelua normaaleille ihmisille, mutta vaikeaa jos ei elä normaalia elämää eikä halua ottaa sitä esille. En halua ihmisten, niiden läheistenkään, tietävän mitä minulle ihan oikeasti kuuluu tai miten oikeasti vietän päiväni ja minulla on oikeus olla juuri niin avoin kuin olen.
Totta kai on oikeus, niinhän minä tuossa sanoin. Että voit ihan yhtä hyvin sanoa, että ei kuulu ihmeempiä.
Sä ja sun masennuksesi pitäisi sitten estää ketään keskustelemasta kuulumisista? Vai mikä hemmeti sun pointtisi olikaan? Katos ne sun tuttavasi eivät VOI TIETÄÄ sun tilannettasi ja vastenmielisyyttäsi kuulumisten kysymistä kohtaan, koska et kerro mitään.
Joten summa summarum: syytä ihan itseäsi. Juu, ei tartte kertoa, mutta älä myöskään oleta ihmisten lukevan ajatuksia.
En oleta mitään ja niihän mä vastaankin, että "Ei mitään ihmeellistä" tai "Ihan hyvää". Voin silti hiljaa itsekseni inhota tuota kuulumisten kysymistä ja siihen vastaamista ja kokea sen kuluttavana ja ikävänä. Luuletko että teen tuosta oikeassa elämässä jonkun numeron, kun kerran haluan pysyä "kuulumattomuuteni" kanssa näkymättömissä?
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on assin elämä. :(
Masentuneelle tuo on inhottava keakustelunavaus, oli kyseessä assi tai ei.
Alue: Aihe vapaa
Tuosta fraasista tunnistaa nollamiehet, joilla ei ole kellekään mitään annettavaa.
Karismaattinen mies sanoo vaikka että näitkö muuten juuri tuolla seinällä vaaleapunaisen elefantin ja lipuu tyynesti auransa kanssa eteenpäin.
Ap