Lue keskustelun säännöt.
kertokaahan mietteitänne tästä, ystävällisesti.
05.04.2006 |
Sain vahingossa tietää, että mieheni on ihastunut työkaveriinsa. Tekee toisinaan töitä hänen kanssaan, on istunut pitkään hänen kanssa erilaisissa firman pippaloissa ja kirjoittanut hänelle kirjeen. Tämän kirjeen siis satuin näkemään, ei ollut kuulemma lähettänyt sitä. Siinä tunnustaa rakkautensa.
Jälkikäteen myöntää ajatelleensa häntä, mutta ei kuulemma rakasta. Kirje oli kirjoitettu humalassa. Ei kai tarvitse sanoakaan, että suhteemme on ollut alamäessä jo silloin. Työkaverilleen on kuulemma kertonut, että hän aikoo erota minusta, mutta ei olisi kertonut ihastuksestaan.
Itse olen shokissa. Haluaisin selvittää tämän, kyselen asiasta päivittäin. Mies sanoo, että ei halua puhua asiasta. Suuttuu. Toivoo, että annan asian olla ainakin jonkin aikaa. Minua tämä loukkaa. Haluaisin saada suhteemme vielä toimimaan ja perheen pidettyä kasassa. Rakastan miestäni kaikesta huolimatta, mies sanoo olevansa lähinnä enää välinpitämätön. Onko tässä enää aineksia, mies sanoo yrittävänstä minun ja lapsen takiani vielä. Ei halua puhua enää asiasta, ei halua terapiaan. Työkaveriaan ei kuulemma ajattele. Ajatukseni ovat niin sekaisin.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lähtenyt purkautumaan kuin perheneuvontakeskusteluissa, joissa sai sanoa suoraan mitä ajattelee. Vaikka sanoi kauheita asioita ja syytti toista, niin helpotti nähdä että se toinen pyytää anteeksi ja haluaa silti yrittää. Ajan myötä sitä alkoi arvostaa taas toista ja löysi siitä pitämisen arvoisia asioita, vaikka ajatteli jo että rakkaus on kuollut.
Teidän pitäisi päästä keskustelemaan teidän avioliiton ongelmista, ei vain jostain ihastuksesta. Sehän on vain säälittävä oire siitä että kotona ei kaikki ollut kunnossa. Jos kotona saisi asiat kuntoon niin ei niitä ihastuksiakaan enää tarvitsisi, eikä niitä tarvitsisi ajatella.