Minkälainen tuli tuntemastasi/tietämästäsi alkoholistin tai narkkarin lapsesta?

Eräs kaverini oli alkoholisti, mutta rakasti poikaansa yli kaiken ja näytti sen. Pojasta kasvoi kunnollinen ja mukava mies. Alkoholistiäitinsä valitettavasti kuoli nuorena kuitenkin.

Tunnen niin paljon tällaisia ihmisiä että en voi lyhyesti kiteyttää. Itsekkin olen. Suurin osa elää päällisin puolin ihan normaalia elämää, mutta monella kuitenkin todellisuudessa vaikeita traumoja joiden kanssa kamppailevat kuka mitenkin. Sitten on muutamia jotka on jatkaneet vanhempiensa viitoittamalla tiellä. Näitä on kuitenkin todella paljon vähemmän kuin niitä jotka on selvinneet normaaliin elämään. Mitään tohtoreita tms. ei ole kenestäkään tullut. Sellainen on vaikeaa ilman mitään tukea tai kannustusta. Normitöissä.

Mies, masennustaipuvainen. Koulut jäi kesken, useita naissuhteita. Pätkätöitä, pientä rikollisuutta (huijaa myymällä olematonta tavaraa, lainannut rahaa maksamatta takaisin). Alkoholisoitumassa kovaa vauhtia.

Äiti yh-narkkari.

Pastori tuli, isänsä väkivaltainen alkoholisti.

Tunnen joitakin ja olen itsekin alkoholisti-isän lapsi. Meille näyttää olevan yhteistä taipumus masennukseen; elämä ei ole ollut helppoa, vaikka ollaan kouluttauduttu ja töissä, on perheet.

-töissä

-eronnut

-vaihtuvat miehet

-"elää kuin viimeistä päivää"

-ongelmia kohdatessa ratkeaa ryyppäämään

Yksi parhaiten tienaavista kotipaikkakunnassaan, yrittäjä. Muuten en tiedä hänestä.

Yh alkkiksen tyttärestä tuli poliisi

Maisteri, 1 lapsi, naimisissa.

Mun miehen vanhemmat joi kun se oli lapsi. Isänsä vielä pieksi äitiään. Erosivat miehen ollessa esiteini.

Vanhempiinsa ei juuri väleissä ole (enkä ole minä tai lapsetkaan), vaikka lähellä asuvatkin. Äitiään näkee paristi vuodessa, isäänsä on yhteydessä puhelimitse viestillä paristi vuodessa.

Miehestä tuli hyvä isä kahdelle lapselleen, junnuja vapaa-aikanaan valmentava ja hyvin pidetty koutsi ja töissä käy hyväpalkkaisessa hommassa tienaten +65t€ vuosi.

Sitten on toinen tyyppi. Äitinsä rapajuoppo ja lapsia liuta. Tämä tyyppi ei ole tuntenut isäänsä ollenkaan. On kuulemani mukaan merimies. Fiksumpaa tyyppiä saa hakea. Tällä hetkellä tyyppi työskentelee biotekniikan kanssa ja kehittelee lääkkeitä. Onkin sisarusparvensa ainoa, jolla näin kävi. Koko muu sisarusliuta on enemmän ja vähemmän päihteissä kiinni olevia sossupummeja.

Iso osa on näitä ihan jotenkin elämässä pärjääviä, joille itselleenkin kuppi maistuu. Lapsia tehty kenelle sattuu jne.

Mies. Masentunut, ylireagoiva. Isänsä oli myös väkivaltainen, hakksi äitiä. Oli mennyt joskus väliin. Takana useita parisuhteita, kuitenkin kestäneet vuosia. Vaikeuksia kohdata haasteita, menee joskus viinan kanssa överiksi. Ei kykene olemaan yksin. Lapsilleen huolehtiva isä. Somaattista vaivaa melkoisesti.

Yksi on nyt 38 vuotiaana edelleen kun teini. Sillä on 2 lasta, niillä eri-isät joista molemmista eronnut. Rahankäyttö hukassa, rahat menee autoon, tupakkaan, ja bailaamiseen. Hänellä on todella huono itsetunto, surullista katsottavaa.

Sitten on yksi mies, jolla nykyään on oma perhe. Hän tissuttelee olutta päivittäin, tekee pimeitä töitä, eikä asu kodissaan kirjoilla, jotta saavat täydet tuet.

Yksi mies on pitkäaikaistyötön, auttelee huonokuntoista äitiään. Istuu päivät pääasiassa pelaamassa, juo aika usein. Syömielialalääkkeitä masennukseen, ahdistukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon.

Yhden silmät harittaa pahasti, kuulemma koska äitinsä synnyttikin humalassa. Hän ei ole koskaan ollut töissä, äo normaalia huonompi.

Yksi nainen, juo kohtuudella, on opiskellut pari ammattia, tekee töitä ja asuu miehensä kanssa yhdessä.

Toinen nainen elelee työkkärin tuilla, on vielä nuori eikä tiedä oikein mihin elämänsä suuntaa. Ei juo juuri ollenkaan.

Yhdellä miehellä on fas. Hän on vähän erikoinen ja epähygieninen. Elää pääasiassa tietokoneella mutta käy nykyään myös varastotöissä.

Sitten on mieheni, hyvä isä, upea mies ja hyvä työssään. Käy vakituisissa töissä, korkea moraali ja alkoholin käyttö on normaalia. Hänestäkin kuitenkin huomaa, että joitain normaaleja asioita on aikanaan jäänyt oppimatta, esim merkkipäivien muistaminen, lasten synttäreiden juhliminen, muille jakaminen jne.

Paljon muitakin tiedän, mutten jaksa näpytellä.

Osasata on tullut selviytyjiä. Jos edes jompaan kumpaan vanhempaan on lämmin sidos ja sitten kaveripiiri tai edes yksi kaveri tai sisarus, jonka kanssa on hyvä olla.

Huonosti näillä, joilla äiti päihdekäyttäjä ja vihaa lastaan. Yhden äiti hylkäsi jo vauvana ja kasvoi sitten lastenkodissa. Vaikea elämä, kyvytön ihmissuhteissaan. Viina vie.

Yhdestä tuli oikea lokki. Majailee naisten nurkissa .Kannattaa varoa, häviää kaikenlaista.

Narkkarihan siitä lapsestakin tuli. Eli nuoruutensa levotonta, velkojen ja väkivaltaisten ihmissuhteiden täyttämää elämää ja kuoli yliannostukseen jo parikymppisenä.

Alkoholisti-isän poika elää, kuten joku aikaisempikin täällä ilmaisi, kolmekymppisenä edelleenkin kuin teinipoika. Aikanaan nyt jo edesmennyttä alkoholistimiestään hyysännyt äiti hyysää nyt jo nuorena alkoholisoitunutta poikaansa ja ratkoo tämän itselleen aiheuttamia ongelmia, maksaa velkoja ottamalla itse lainaa jne.

Perheellinen, akateeminen (tohtorin tutkinto). Asiat ainakin päällisin puolin kunnossa.

Sisaruksistaan tuli levottomampia. Kaikki naimisissa, mutta riippuvuuksia löytyy (alkoholi, lääkkeet, työ..).

Riippuu siitä oliko molemmat vanhemmat täysiä juoppoja.

Minun isäni oli loppuvuotensa holhouksenalainen alkoholisti,

alunperin vakavaraisesta perheestä, hyvinkoulutettu virkamies. Hänen juoppoutensa vahingoitti meitä lapsia siten, että hän ei maksanut äidille elatusapua,

joten olimme aika ruokottomia, resuisia lapsia, joilla ei ollut harrastuksia, ei lastenhoitajia eikä turvaa lapsuudessa.

Koulut jäi kesken, jouduin asunnottomaksi jo alaikäisenä. Olen lapseton pätkätyöläinen.

Äitini oli muinainen perhetyöntekijä, silloin nimike oli "kotiavustaja".

Hän siivosi, huolehti ja neuvoi lähikorttelissa erästäkin perhettä, jossa isä oli täysin puliukko, 3 lasta, äiti lievästi kehitysvammainen ja piti jonkin verran kaljasta, joskaan ei juonut niin tolkuttomasti, kuin täysin vastuuton isä.

Lapset olivat nälkiintyneitä, likaisia ja pelokkaita,

kävivät välillä lastenkodissa saunassa, syömässä ja saamassa selkäänsä. Vuodet 1970-1985.

Tämän rapajuopon perheen lapsista 2 kävi apukoulun (nykyisin harjaantumis- tai erityiskoulu), yksi tavallisen peruskoulun.

Se yksi apukoulun käynyt poika näkyy jatkuvasti keskikaupungilla:

vanhempansa ovat kuolleet 4-kymppisinä, nyt tämä poika on melkein 4-kymppinen ja rappioalkoholisti.

Hän on asunut ulkona koko ikänsä.

Nukkuu portaikoissa, pitkä parta,

löyhkäävät saastaiset vaatteet, laiha, ruskea iho, lasittunut katse,

polttaa sätkiä kun sattuu jostain saamaan, syö roskalaatikoista.

Perheen muut lapset ovat kouluttamattomia työläisiä, yhdellä on pari ihan siistin ja iloisen näköistä lasta.

Tyttärelläni on ja on aina ollut paljon ystäviä, sekä poikia että tyttöjä. Eräs parhaista oli poika jonka äiti on narkomaani, isä käyttää sekä alkoa että hasista. Äitipuoli alkoholisti. Vanhemmat siis eronneet. Poika asui isän ja tämän uuden vaimon kanssa.

Tämä poika oli nuorempana paljon meillä, fiksu hieno poika. Osasi korjata kaikenlaista elektroniikkaa, tosi kiva ja mukava.

Nyt, vähän yli parikymppisenä hän on kahden lapsen isä, ei asu kummankaan näitten äidin kanssa - ja on narkomaani. Käyttää siis kovia aineita kuten äitinsä.

Poika muutti jossain vaiheessa äitinsä luo, ja siitä alkoi valitettavasti alamäki. Olin todella surullinen kun kuulin tästä tyttäreltäni. Hän ei ole enää missään tekemisissä pojan kanssa, poika itse on sanonut että älä koskaan luota narkkariin. 

Todella surullinen kohtalo hienolla pojalla. 

Minä olen alkkisten lapsi ja väitellyt, naimisissa, kolmen lapsen äiti. Nuorena oli taipumusta ihastua huonoihin miehiin, mutta perheen perustin raittiin, ahkeran ja akateemisen miehen kanssa. Useat vastaavanlaisista oloista tulleet tuttavani ovat elämänhallintaongelmaisia etenkin ihmissuhteissa, osa taas ihan normaaleja. En tiedä, johtuuko lapsuudenkodista vai jostain muusta. Voihan juoppojen lapsellakin olla joku turvallinen aikuinen, minulla se oli kummitäti.