Minkälainen tuli tuntemastasi/tietämästäsi alkoholistin tai narkkarin lapsesta?

Tunnen kaksi.

Toinen on absolutisti, eikä oikein siedä alkoholinkäyttöä ympärilläänkään. Ei kestä konflikteja, eikä esim sellaisia televisio-ohjelmia, joissa "huudetaan (Improvisaatioteatterit, standup, simpsonit), koska kotona huudettiin aina. Kuitenkin ajautuu helposti konflikteihin, koska on lyhythermoinen, hermostuu ja kimpaantuu nopeasti. On tästä huolimatta elänyt hyvän elämän, kouluttautunut, elänyt pitkässä parisuhteessa jne.

Toinenkin on kouluttautunut ja saanut perheen jne. Vanhemman ongelmat näkyvät lähinnä siinä, että on sairaalloisen epäluuloinen ja varoo hyväksikäyttäjiä. Niitä kun oli vanhempansa ympärillä aikanaan aika paljon. Toinen piirre, jonka luulen johtuvan lapsuudesta on tietynlainen snobius: hän selvästi arvostaa tiettyjä juttuja vain siksi, että niitä kuuluu arvostaa ja hän pitää niitä "hienoina" - ja hän haluaisi olla hieno, vaikka tuntee, ettei oikeastaan ole. Kaikesta huolimatta kuitenkin oikein mukava tyyppi (ainakin minulle, kun en ole hyväksikäyttäjä ja osaan olla myös tarpeeksi kulturelli tai "hieno").

Yhdessä perheessä neljä lasta: yksi kuoli nuorena oman käden kautta, yksi asuu ulkomailla (opiskellut hyvin,  on oma perhe jo), yksi on perusduunari ja yksi vähän sellainen itsensä jatkuva etsiskelijä, mutta ei mitenkään hunningolla kuitenkaan. 

Toinen tietämäni on alkoholistiäidin lapsi, oli pitkään "syrjäytynyt", nyt hänellä on perhe ja opiskelee yliopistossa (en tiedä mitä alaa). On jo päälle kolmekymppinen. 

Olen miettinyt tätä silloin tällöin, että omassakin peruskoulussa oli lapsia yli 600, ja silti tiedän varmasti vain nämä kaksi perhettä. Onhan näitä lapsia oltava paljon enemmän, mutta miten piilossa tai eri alueella nämä ongelmat on 80- ja 90-luvuilla olleet? 

musta tuli ihan tavallinen ja hyvin toimeentuleva perheenisä, vaikka lapsuus oli lasinen. Alkoholia käytän joskus, en koskaan juo vitutukseen, niin silloin mielestäni homma pysyy hanskassa.

vaikka ulkoisesti näyttäisi pärjäävän, ontuu tunne-elämä jollain tavalla. Moni alakuloinen tai sitten elää riskeillä.

Myönnän olleeni suhteessa tällaisen miehen kanssa. Mies oli enemmänkin ujo, halusi pysyvän suhteen, älykäs, maltillinen. Ei kertonut taustoistaan kuin useitten viikkojen jälkeen ja sanoin silloin, että kiitos, kun kerroit. Hän oli mielestäni selviytyjä, vaikeat olosuhteet takana ja kasvanut hienoksi mieheks (kerroin nämä ajatukset hänelle). Näin luulin olevan.

En alussa ollut huolestunut miehen satunnaisesta juomisesta, enemmän siitä, että luonne muuttui täysin. Oli vainis, kontrolloiva ja toisaalta halusi eroon minusta.

Tuo muuttui viikottaiseksi ja lopulta jätin miehen. Tarvitsi elättäjän ja marionetin tyytymään tahtoonsa.

Mitä lie psyykkistä ongelmaa tuossa mukana, pelkkä viina ei tee ihmisestä noin hullua.

Minun isäni on alkoholisti, ihan hyvissä töissä ollut ja sivistynyt, nyt eläkkeellä. Juonut koko elämänsä. Minä olen akateeminen, töissä,avoliitossa, harrastan liikuntaa ja kulttuuria. Minulla on ystäviä ja tuttavia. Kaikki on päällisin puolin ihan hyvin, mutta välillä vaivaa itsekritiikki ja huono itsetunto, ujous ja vaikeus luottaa ihmisiin, ainainen huolestuneisuus jostakin, taipumus masentuneisuuteen, kova olen suorittamaan. Toisaalta olen myös avarakatseinen, sinnikäs, ahkera, syvällinen, luova, empaattinen. Apua olen saanut itsetutkiskelusta, itselleni armollisena olemisesta ja joogasta/liikunnasta.

Kyllä näiden tarinoiden jälkeen alkaa ymmärrystä ehkä riittämään itsellenikin enemmän. Ehkä. Tuskin siltikään.

Tv. alkoholistiäidin ja aggressiivisen päihteilijäisän epävarma, kontrollinhaluinen, pelokas, vaikeasti masentunut ja ahdistunut nuori nainen

Lapsi on aina syytön siihen, minkälaisille vanhemmille syntyy. Korjaavia tekijöitä kun saisi ajoissa, voi pelastua hyvään elämään. Luulisi nykyisen neuvola- ja kouluterveydenhuollon tunnistavan lapsen hädän.

Ja nämä jo aikuiseksi kasvaneet, älkää syyllistäkö itseänne. Teiltä puuttui, mitä olisitte lapsena tarvinneet.

Puhukaa jollekin, hakeutukaa vertaisryhmään. Elämä ei muutu täydelliseksi ja kipua tulee, mutta niitä oppii käsittelemään eri tavalla saadessa apua.

Minä. Minusta tuli viinanhuuruisen nuoruuden jälkeen ihan tavallinen duunari, asuntovelallinen ja perheellinen. Lapset ei ole koskaan nähneet vanhempiaan humalassa, eikä meillä kotona juoda lasten läsnäollessa. Ravintolassa voi ottaa lasillisen mutta harvoin käydään lasten kanssa. Olin ennen lapsia tissuttelija, mutta koska tiedostan oman taipumukseni "jäädä koukkuun", en alkoa kotona pidä. Olisi niin helppo työviikon päätteeksi juoda muutama rentouttava mutta lasten takia en sitä tee.

Väkivaltaisen alkoholistikodin kasvatteina meistä tuli;

Minä:

-Asiantuntijatehtävissä työskentelevä nörtti

- Naimisissa hyvän ja kunnollisen miehen kanssa.

- Vakaa ja hyvä elämä

Sisko

- Hyvin työllistynyt yrittäjä

- Remontoivat miehensä kanssa juuri ostamaansa taloa

- Kultainen ja ihana ihminen

- Toivottavasti pian äiti

Veli:

- Hyvä palkkainen duunari

- Naimisissa ja hyvä isä kolmelle lapselle

- Hauskin tuntemani ihminen

Kaikkien meidän elämä vakaata, ei taloudellisia tai terveydellisiä ongelmia. Alkoa harvakseltaan kohtuudella.

Terkut kaikille alkkisten ja päihteiden käyttäjien lapsille. Ei anneta menneisyyden määrittää meitä :D

Lääkäri-isä, joka alkoholisti. Perheen kahdesta lapsesta tuli alkkiksia, yksi on työelämässä.

Oma lapsuudenkotini. Tavallinen duunariperhe, isä alkoholisti, äiti ei (onneksi), kuusi lasta.

Neljä lapsista kouluttautui, hyvät duunipaikat, pelit ja vehkeet, normaalia hyvätuloisten elämää, ei addiktioita, eikä oikein  muitakaan ongelmia.

Yksi hankki koulutuksen, hyvän duunipaikan, alkoholisoitui, joutui sairaseläkkeelle, ei tee muuta kuin juo, se on elämän sisältö (ja oli meistä kuitenkin se lahjakkain).

Yksi ei päässyt oikein koskaan elämän syrjään kiinni, alkoholisoitui varhain, jännä-elämä kiinnosti, syrjäytynyt, elää jossain maaseudulla tukien varassa, alkoholi elämän sisältö.

Näin meidän alkoholisti perheessä. Isän hautajaisissa, saati haudalla, en ole käynyt. Pitäisi vissiin käydä kusaisemassa, sillä kyllä se mun veljen elämän pilasi totaalisesti.