Miksi ihmiset kerskuvat ylipitkillä työpäivillä?

Olin joskus kesätöissä paikassa, jossa ihmeteltiin kovin, kun me kesätyypit ei suostuttukaan tekemään heille muka normaaleja 12-15h työvuoroja. Paikka ihan perussyöttölä, ei mikään erityinen. Tosin siellä yritettiin viilata muutenkin, esimerkiksi väittämällä, että aamun avaamis- ja illan sulkemisjutut on muka palkatonta.

14-vuotias sukulaistyttö kehuskeli näyttävänsä niin vanhalta, että voi VR:llä maksaa täyden lipunhinnan, siis kaksinkertaisen hinnan lastenlippuun verrattuna.

Samaa sarjaa nämä "tein 50 tunnin työvuoron" kehuskelijat.

Hyi helvetti, onneksi oon tavallisessa toimistotyössä joka on siitä 8-16 tai 9-17. Mutta pisteet siitä että oikeasti jaksatte tehdä noin paljon hommia.

Kuljetusalalla teen noin 120-140h/2vko, josta saan palkkaa 3500-4200e kuussa käteen.

Vierailija kirjoitti:

7,5 h palkallista aikaa, josta 20-30 min kahvitaukoja on sulaa hulluutta. Ja sitten valitetaan kun hallitus "kyykyttää köyhiä". Ahkeruudesta palkitaan u know, harvassa maassa saa kohtuullisen elintason näillä työtunneilla mitä Suomessa. Ja tästäpä syystä myös kilpailukyky on suht heikko, kiitos ay-liikkeiden.

Eli työpäivän pituus korreloi automaattisesti tehokkuuden kanssa? Mitä pitempiä työpäiviä tekisimme sitä parempi kilpailukyky olisi? Itse asiassa tutkimusten mukaan lyhyempi työpäivä voi jopa nostaa tehokkuutta paremman motivaation ja työtyytyväisyyden  sekä vähentyneiden sairauspoissaolojen kautta. 

Olen sankari, teen vajaata päivää.

Eli lusmuilen kun työehtosopimus kerta sen sallii.

Eli ei valvontaa, työskentelen ns. kotona.

Olen myös erittäin tehokas.

Intuitiolla ja analyyttiella ajattelulla tunnistan oleellisimman ytimen työtehtävistä.

En talkoile.

Ajat sitten huomasin, että vapaa-aika ja erityisesti vapaa-aika lasten kanssa on jotain töissä nipottamista tärkeämpää.

Pyrkyreitä on työpaikallani riittänyt kehittämiskokouksissa istuskelemaan.

Kokoustan itsekseni ja työt hoituu silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oi jee, mä olin eilen töissä 16h!"

"12h päivähän on ihan normi"

Ei tuo ole mitään sankaruutta, se on hulluutta.

Tyhmyyttähän se on jos tekee ilmaista duunia tai sitten ei ole tarpeeksi tehokas. Eri asia on jos siitä saa jotain etuja mutta en sittenkään alkaisi jatkuvasti tekemään pitkää päivää.

Vähän eri juttu tehdä pitkää päivää vaikkapa tuntipalkkaisena tarjoilijana tai vartijana kuin esim. kuukausipalkkaisena insinöörinä... Mulle tuo 12 tunnin työpäivä on kans ihan normaali juttu ja saan siitä palkan kyllä koko ajalta. Ei se ole mitään kerskailua. Huvittaa vaan vähän joskus, kun joku valittaa kuinka joutui kahdeksan tunnin jälkeen vielä tunniksi ylitöihin. "On niin pitkä päivä ollut ja väsyttää!". Noh, onhan se kai, jos ei oo tottunut. Yleensä en sano mitään, hymähdän vaan ehkä itekseni. Saatan todeta, että "jaa".

Vierailija kirjoitti:

"Oi jee, mä olin eilen töissä 16h!"

"12h päivähän on ihan normi"

Ei tuo ole mitään sankaruutta, se on hulluutta.

Kehuskeluako se onkin.

Olen aina luullut että se on ahdistuksen purkamista.

Toi on vaan niin typerää! Yksi elämä ja sekin töissä??

Olen itse joutunut tekemään normituntien lisäksi iltaisin kotoa käsin töitä kun esimieheni on esim ollut toisella puolella maapalloa ja aikaeron takia yhteydenpito on ollut haasteellista. Milläs todistat ne tunnit jotta saat korvauksena vapaata tai rahaa?? Toki meileistä näkee ajankohdat mutta silti sitä vähän katsottiin turhaksi nipottamiseksi jos kehtasi pyytää palkkaa ko ajasta.

Mieheni taas oli uraohjus joka nautti työnteosta eikä vuorokauden tunnit meinanneet riittää mitenkään. Sitten hän oli eräässä koulutuksessa jossa sen sijaan että olisi kehoitettu sparraamaan vielä lisää kysyttiinkin onko tämä oikea tapa viettää tätä ainoaa elämää? Tuon "herätyksen" jälkeen mieheni (johtavassa esimiesasemassa) on tehnyt vain normitunnit ja poikkeuksellisesti extraa ja huomioi myös alaistensa tarpeen normielämään. Itse pääsin tuosta oravanpyörästä kun vaihdoin työpaikkaa.

Nyt painopiste on kotona, perheessä, elämästä nauttimisessa, matkustelussa jne. Jaksetaan kutsua kavereita syömään tai vierailla heidän luonaan, jaksetaan nauttia pienestä lapsenlapsesta jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oi jee, mä olin eilen töissä 16h!"

"12h päivähän on ihan normi"

Ei tuo ole mitään sankaruutta, se on hulluutta.

Tyhmyyttähän se on jos tekee ilmaista duunia tai sitten ei ole tarpeeksi tehokas. Eri asia on jos siitä saa jotain etuja mutta en sittenkään alkaisi jatkuvasti tekemään pitkää päivää.

Vähän eri juttu tehdä pitkää päivää vaikkapa tuntipalkkaisena tarjoilijana tai vartijana kuin esim. kuukausipalkkaisena insinöörinä... Mulle tuo 12 tunnin työpäivä on kans ihan normaali juttu ja saan siitä palkan kyllä koko ajalta. Ei se ole mitään kerskailua. Huvittaa vaan vähän joskus, kun joku valittaa kuinka joutui kahdeksan tunnin jälkeen vielä tunniksi ylitöihin. "On niin pitkä päivä ollut ja väsyttää!". Noh, onhan se kai, jos ei oo tottunut. Yleensä en sano mitään, hymähdän vaan ehkä itekseni. Saatan todeta, että "jaa".

Jollekin ihmiselle se 8 tunnin päiväkin voi olla liian pitkä.

Itse en jaksa edes kuuden tunnin päivää.

Kärsin ms-taudin aiheuttamasta fatiikista (se ei näy millään tavalla päälle päin) ja jouduin lopulta pitkän taistelun ja yrittämisen jälkeen jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. En jaksa olla edes hereillä kahtatoista tuntia, saati sitten työskennellä.

Voin sanoa, että kollegat töissä (insinöörejä hekin) eivät ymmärtäneet miksi en jaksa tehdä töitä normaalisti ja miksi tarvitsen lepotaukoja ja miksi minulle hankittii lepohuone töihin. Kun hehän tekevät normaalisti 12 tunnin työpäivää.

"heh, miksi joku tulee töihin nukkumaan" oli tuttu kommentti.

Kun työpäivääni lyhennettiin neljään tuntiin, niin sain paljon ihmettelyitä siitä miksi tulen niin myöhään töihin, ja miksi lähden niin varhain kotiin.

"kyllä sitä jaksaa kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni"

"kyllä sitä jaksaa kun tekee vaan"

Enää ei tarvitse jaksaa kuin oma elämä, oma vapaa-aika, enkä hyvin jaksa tätäkään. Onneksi saan siivousapua niin on yksi asia vähemmän jaksettavana.

Kaveri taas painanut 15h päivää, mutta eiköhän se taas viikonloppuna ylimääräiset ryyppää, kun raha polttelee taskussa.

Minäkään en ymmärrä heitä, jotka asialla kerskuvat.

Yhtä vähän ymmärrän tosin heitä, joiden mielestä pitkät työpäivät ovat hulluutta. Ihmisen tulee nauttia työstänsä (jos ei nauti niin oma vika), ja jos/kun työstään nauttii, niin mitä muutakaan sitä tekisi?

Säälin ihmisiä, joille työ on välttämätöntä pakkopullaa; he missaavat koko elämän tarkoituksen. Ei ihme että yrittävät korvata työnteon puutteen jättämää aukkoa tosi-tv-viihteellä, alkoholilla ja demareiden äänestämisellä.

Minulla on ystävä, joka työskenteli 15 vuotta yritysmaailmassa johtotehtävissä. Teki tuolloin pahimmillaan 120 tuntia töitä viikossa ja omien sanojensa mukaan oli suorastaan ylpeä siitä, kuinka paljon hän kesti työtaakkansa alla. Vasta jatkuvat pyörtyilyt, kipuilut, selittämätön monen kymmenen kilon painonnousu ja muut vaivat saivat hänet tajuamaan, että hän oikeasti vielä tappaa itsensä työnteolla. Jälkeenpäin on tunnustanut, että oli koko siihenastisen elämänsä tuntenut itsensä arvottomaksi ja että maaninen töiden paiskiminen oli ainoa asia, joka sai hänet tuntemaan olevansa edes jonkin arvoinen.

Eri asia, jos ylitöistä maksetaan. Meillä ei makseta, vaan ne saa pitää vapaana. Ja joillakin niitä vapaita kertyy vaan eikä ehdi niitä edes pitämään. Mikäs siinä jos joku haluaa tehdä töitä 12h kun minä saan ihan saman palkan siitä 7,5h. Ylitöitä en tee ja jos joskus on pakko, niin otan myös sen ajan takaisin.

En minäkään ymmärrä, enkä ollut törmännyt ilmiöön ennen kuin vähänaika sitten kun tuttavaperheen äiti kertoi miehensä lähtevän töihin aikaisin aamulla ja tulevan kotiin niin, että juuri näkee lapset ennen nukkumaanmenoa.

Vastasin tietty siihen, että on varmasti kamalaa isälle kun ei saa viettää aikaa lastensa kanssa ja toivottavastu tilanne helpottuu pian.

Naisen ilmeestä näin, että tarkoitus olikin kehuskella miehen pitkillä päivillä eikä pahoitella tilannetta.