Miten voisin hyväksyä itseni hiljaisena tylsimyksenä?

Samalla tavalla kuin kaiken muunkin: jos haluat muuttaa jotain, yritä parhaasi muuttaksesi se. Jos asiaa ei voi muuttaa, hyväksy se, päästä irti ja jatka eteenpäin.

Ehkä kuitenkin on joku asia josta olet kiinnostunut? Että on hiljainen ei tarkoita että olisi tylsä. Innottomalta kyllä kuulostat ja masentuneelta.

Saat sen mistä luovut. Jos yrität väkisellä olla "jotain hienoa" eli muuta kuin olet, ajatuksesi jumittuu ja pää lyö koko ajan tyhjää. Jos lopetat itsesi arvostelun ja kyttäämisen ja keskityt sinun mielestäsi mukaviin asioihin, mukavat asiat alkavat kasvaa ja sinusta tulee ikään kuin vahingossa mukava ja mielenkiintoinen ihminen. Sen selvittäminen, mitkä asiat juuri sinua kiinnostavat ja mitkä asiat ovat sulle tärkeitä, onkin elämänmittainen matka.

Mikä siinä hyväksymisessä on sulle vaikeaa? On ihan ok olla hiljainen ja tylsä. Paljon parempi, kuin olisi olla jankkaava besserwisseri tai huutava hölmö tai suulas elefantti lasikaupassa.

TOISAALTA on myös niin, että ollakseen sosiaalinen ei välttämättä tarvitse olla kovin puhelias, eikä varsinkaan keksiä mitään älykästä puhuttavaa. Suomalaisilla on noin ylipäätään ihan liian usein sellainen kuva, että suutaan ei kannata avata eikä ihmisseuraan mennä, jollei pysty sanomaan jotain, mikä samaan aikaantuottaa pysyvän maailmanrauhan, poistaa nälänhädät, parantaa kaikki taudit ja ratkaisee maailmanväestöongelman. Oikeasti kyse ei ole tästä, vaan siitä, että kun jokainen jakaa omat pari pikkuajatustaan, on lopussa jokaisella paljon pieniä ajatuksia ja jollain viisaimmalla se kasa vähitellen tiivistyy isoiksi ajatuksiksi. Tässä suhteessa kuunteleminen ja kyseleminen on - kaikkien kannalta - tärkeämpää kuin puhuminen.

Miksi haluat olla sosiaalisempi? Oma elämäni parani kun hyväksyin, että en juurikaan kaipaa muiden ihmisten seuraa. Jos koet itsesi yksinäiseksi, on tilanne eri, mutta sosiaaliseksi ei tarvitse ryhtyä muiden takia. Energia kannattaa myös keskittää niihin ihmisiin, joiden kanssa juttu luistaa kuin itsestään, eikä tunnu tervan juonnilta.

Se, ettei keksi mitään sanottavaa, ei tarkoita etteikö päässä liikkuisi kuitenkin jotakin. Mutta puheenaiheita keksii ainakin seuraamalla aktiivisesti mediaa, lukemalla lehtiä ja kirjoja tai harrastamalla jotakin. Toisaalta aina ei tarvitse olla itse äänessä tai se tietäjä, kysele muilta heidän harrastuksistaan tai vaikka tv-ohjelmasta, jota et ole nähnyt.

Kumpaa siis haluat? Hyväksyä itsesi hiljaisena tylsimyksenä vai kehittää itseäsi sosiaalisemmaksi? Ovat kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa siis haluat? Hyväksyä itsesi hiljaisena tylsimyksenä vai kehittää itseäsi sosiaalisemmaksi? Ovat kaksi eri asiaa.

No itse asiassa taitaa mennä vähän niin että mitä paremmin pystyisi hyväksymään itsensä sitä helpompi olisi olla myös luontevalla tavalla vähän sosiaalisempi.

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa siis haluat? Hyväksyä itsesi hiljaisena tylsimyksenä vai kehittää itseäsi sosiaalisemmaksi? Ovat kaksi eri asiaa.

En ole varma, onko kyseessä kaksi eri asiaa. Tai ainakin luulen, että sosiaalisemmaksi kehittyminen vaatii sitä, että tunnistaa ja tunnustaa oman persoonansa ja avautuu ulospäin omasta itsestään lähtien - siis kehittää ja hioo paremmaksi sitä, mitä jo on, ei niin, että yrittää olla joku muu. Muuten on helposti aika feikki ja se näkyy ulospäin, yleensä tylsyytenä, vaikka ei välttämättä hiljaisena sellaisena. Lisäksi jos yrittää olla joku muu, väsähtää helposti.

Kivoja kommentteja tullut. Ihan yllätyin ettei oo veetuilua, kiitos...

Tosiasiahan on, että useimpien elämä on "tylsää". Toiset vain osaavat esittää paremmin, että elävät koko ajan jännittävää ja mielenkiintoista elämää. Tai sitten hyväksyvät sen, että elämä ei ole läheskään aina huimaa seikkailua.