Lue keskustelun säännöt.
Saako ahdistua, kun lähipiiriin tullut uusi äitipuoli, jolle kaikki on niin ihanaa.
10.09.2017 |
Oltiin yhdessä ravintolassa syömässä. Lähisukuun kuuluva mies erosi puolisostaan keväällä. Nyt kaksi pientä lasta ovat saaneet äitipuolekseen niin helkkarin ihastuttavan, ylipirteän ja kauniin naisen. Kun toinen näistä lapsista toi pöytään piirustuksen, joka nyt ei rehellisesti sanoen ollut mikään Da Vinci, tämä uusi nainen ihasteli isoon ääneen: "Oi, onks tää mulle, onpa ihana. Ja kuinka hienosti sä osaat käyttää värejä!" Minua alkoi ärsyttää, kun kaikki oli niin hienoa. Käytiin ravintolaruokailun jälkeen tämän iskän ja lasten kotona, jossa uusi nainen asuu viikonloput. Sinnehän oli jo ilmestynyt valkoista karvamattoa ja valkoiset sohvatyynyt. Valkoinen aika huono valinta pienten lasten kanssa, mutta en siis moiti sitä, vaan ahdistaa, kun tätä teennäistä naista liian nopeasti tuodaan lasten äitipuoleksi. Mieheni sanoo, ettei asia kuulu minulle.
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omiin tunteisiin on kaikilla oikeus. Jos ahdistaa, silloin ahdistaa, eikä siihen tarvi lupia kysellä.
Monesti kannattaa kyllä harrastaa itsetutkiskelua. Mistä tämä tunne kumpuaa ja mikä sen oikeasti aiheuttaa? Ja sen pohjalta miettiä, miten sitä omaa tunnetta ilmaisee.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin yhdessä ravintolassa syömässä. Lähisukuun kuuluva mies erosi puolisostaan keväällä. Nyt kaksi pientä lasta ovat saaneet äitipuolekseen niin helkkarin ihastuttavan, ylipirteän ja kauniin naisen. Kun toinen näistä lapsista toi pöytään piirustuksen, joka nyt ei rehellisesti sanoen ollut mikään Da Vinci, tämä uusi nainen ihasteli isoon ääneen: "Oi, onks tää mulle, onpa ihana. Ja kuinka hienosti sä osaat käyttää värejä!" Minua alkoi ärsyttää, kun kaikki oli niin hienoa. Käytiin ravintolaruokailun jälkeen tämän iskän ja lasten kotona, jossa uusi nainen asuu viikonloput. Sinnehän oli jo ilmestynyt valkoista karvamattoa ja valkoiset sohvatyynyt. Valkoinen aika huono valinta pienten lasten kanssa, mutta en siis moiti sitä, vaan ahdistaa, kun tätä teennäistä naista liian nopeasti tuodaan lasten äitipuoleksi. Mieheni sanoo, ettei asia kuulu minulle.
Joo. Miehes on oikeessa. Asia ei todellakaan kuulu sulle!! Joten pidä pääs kiinni ja keskity vaan omaan elämääsi. Ja koita tehdä jotain tolle sun katkeruudelle ja kateudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi parempi, kiva ja pirtsakka vai tyly ja kylmä?
Kiva ja pirtsakka tietysti, hienovaraisella tavalla. Ymmärrän toki, että on kiire perustaa yhteistä kotia, mutta ei minusta saisi olla liian tyrkky, kun toinen on vasta eronnut.
-ap
Mutta elämä on nyt, ei huomenna. Olen itse saanut elämässä kipeitä menetyksiä, nuorena (elämää kokemattomana) arvioin minäkin että miten joku voi vaan kylmästi "vaihtaa" suhteesta toiseen mutta mikään suhde ei ole lopulta arvottomampi kuin toinen eli uusikin suhde on arvokas. Ei kenenkään parisuhde ole vasta ok kun sitä on kestänyt pari vuotta..
On outoa että sinkut saa elää, harrastaa irtoseksiä tai mitä tahtookin mutta aviopari erotessaan joutuisi pitämään jonkunlaisen sabatin, kuin vanhaa liittoa pitää surra kuin kuollutta ihmistä. Sitä on varmaan tehty jo tarpeeksi siinä liiton aikana? Tai siinä suhteessa ei ole alkuunsakaan välitetty miten huonosti toinen siinä on.
Se että ihmiset eroaa, on kurjaa, mutta jokaisella pitää olla oikeus elää haluttuna ja saada elää sellaista elämää jota tahtoo.
On se elämä huomennakin. Nuo yhteen muuttamiset ehtii tehdä tunnettuaan vähän pidempään. Jos se toinen on suhteessa tosissaan, ei se minnekään katoa. Minullakin on täti, jolla on lapsia kolmelle eri miehelle. Ja aina se sama tarina, että heti mennään yhteen ja kohta on vauva tulossa. Sitten kun mies on paljastunut rentuksi tai pettäjäksi, ollaan itkemässä, että olisi pitänyt tutustua paremmin.
Ei mun moraali kestäisi olla vaan sivustakatsojana kun joku pimu sysään sivuun oikean äidin lastensa elämästä, kyllä pitää puuttua ja sanoa jotain. Hiljaa pysymällä olet hyväksymässä sen että joku tunkeilija ottaa itselleen väkisin roolin lasten elämässä. Samaa mieltä APn kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko miettinyt että se mieskin on ehkä halunnut kotiin piristystä? Ja sisustanut naisen avulla uutta kotiin? Naiset tekee niin niin miksei miehet? Ainakin mun mies tykkää sisustaa ja varmaan sisustais mielellään jotain uutta jos meille ero tulis. Ja yhdessä on kivempi shoppailla, yksin se voi olla vähän surullista eron jälkeen.
Kiva kun uus tyttis edes yrittää! Jotkus ei edes yritä edes alussa vaan vetävät rajaa lapsiin jo heti alussa.
Kuulostaa minulta, mutta olen kyllä ihan lasteni äiti ja mieheni lapsien isä..
Olen pirteä, nuorekas, meillä on siisti ja vaaleilla väreillä sisustettu koti ja neljä virkeää lasta, joiden piirustuksia kehun maasta taivaisiin
.. Ei ihme ettei mulla ole naispuoleisia äitiystäviä, vaikka kuinka yritän. Te varmaan vihaisitte mua. En millään sovi äitiporukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksei saa sisustaa jos on muutettu yhteen?
Mistä näitä katkeria ihmisiä riittää..? Vai ovatko nämä katkerat jotenkin yliedustettuina täällä palstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpommalla pääsee, kun ei koskaan sekaannu toisten elämään, koska se leimataan aina kateudeksi. Parempi opetella vain kääntämään pää pois. Mitäpä se minulle kuuluu
Miestä viedään kuin pässiä narusta. Miehesi on oikeassa, ei kuulu sulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sen naisen olisi pitänyt sanoa lapsen piirustuksesta? Itsekin sain omituisen viivapiirroksen kummitytöltäni ja käyttäydyin juuri samalla tavalla.
Jospa ex vaimo vei edellisen maton ja sohvatyynyt mennessään ja mies oli ostanut uudet joko itse tai tyttöystävän kanssa.
P.s. lapsille tekee hyvää kun niitä kehuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan laastarisuhde. Eron jälkeen niitä tulee.
Ei sinkkujenkaan kaikki suhteet kestä. Ei kaikkien kanssa hommat vaan natsaa!
Eronnut on sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan laastarisuhde. Eron jälkeen niitä tulee.
Ei sinkkujenkaan kaikki suhteet kestä. Ei kaikkien kanssa hommat vaan natsaa!
Eronnut on sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Tekipä niin tai näin niin äitipuolia kyllä morkataan.
Niinpä. Vaikka tuen miestä asettamissaan rajoissa lastaan kohtaan niin minusta on tehty kumminkin natsi ja vaadin siivoamaan omat sotkunsa. Kumminkin jo teini-ikäinen kyseessä...
Vierailija kirjoitti:
Jospa ex vaimo vei edellisen maton ja sohvatyynyt mennessään ja mies oli ostanut uudet joko itse tai tyttöystävän kanssa.
P.s. lapsille tekee hyvää kun niitä kehuu.
No ei vienyt. Minusta siellä oli ihan kiva matto, mutta tämä uusi nainen oli tuonut oman maton ja tyynyt. Entinen matto on nyt meidän varastossa. Ajattelin säilyttää sitä ainakin jonkin aikaa. Jos mieli vaikka muuttuu.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa ex vaimo vei edellisen maton ja sohvatyynyt mennessään ja mies oli ostanut uudet joko itse tai tyttöystävän kanssa.
P.s. lapsille tekee hyvää kun niitä kehuu.No ei vienyt. Minusta siellä oli ihan kiva matto, mutta tämä uusi nainen oli tuonut oman maton ja tyynyt. Entinen matto on nyt meidän varastossa. Ajattelin säilyttää sitä ainakin jonkin aikaa. Jos mieli vaikka muuttuu.
-ap
Kauhea akka. On merkannut reviirinsä.. siis anteeksi sinun reviirillesi merkkaillut.
Onhan se kieltämättä aika tyrkkyä, jos muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen alkaa sisustaa toisen kotia, mm. kantamalla sisään omat matot ja tyynyt. Mutta sen MIEHEN kuuluisi vetää rajat. Tässä nyt vaan arvostellaan sen naisen toimintaa, kun se haluaa ilmeisesti perustaa yhteisen talouden. Miksei se mies sano, että liian nopeasti, kun juuri päättyi edellinen liitto. Ehkä se mies ei pärjää niiden lasten kanssa keskenään ja tarvitsee pirteän kotihengettären. Tai ehkä se on vaan sellainen mies, joka ei osaa olla ilman kumppania hetkeäkään.