Menetin hyvän asunnon, kun en osannut päättää ajoissa! Harmittaa vietävästi

Olen myös huono päättämään, mutta kokemuksen kautta oppinut luottaan "kohtalon uskoon".

Eli se asunto ei ollut tarkotettu sulle. Jos niin ois ollut oisit vaistomaisesti tehnyt päätöksen ottaa sen etkä ois jääny luettiin asiaa.

Mä erehdyin kuuntelemaan isääni. Se kämppä, jonka olisin itse ostanut, olisi nostanut arvoaan huomattavasti enemmän vuosien varrella kuin se, johon päädyin toisen neuvosta. Asunto siis myyty ajat sitten pois.

Nopeat syövät hitaat.

Vierailija kirjoitti:

Miten oppia tekemään nopeita, hyviä päätöksiä?

Hyväksymällä sen, että kaikki päätökset eivät tule olemaan hyviä, ja että se on yleensä ihan ok, koska vain harvoin hunon päätöksen kansa ei voi elää. Mikä onkin tärkeintä, ei ole niinkään se, onko päätös sinänsä hyvä vai huono, vaan se, oo ne mahdolliset huonot puolet kuitenkin kestettävissä, voitettavissa tai peräti jollain lailla korjattavissa.

Toisin sanoen, itse en juurikaan hae täydellistä vaihtoehtoa. Haen vaihtoehtoa, jossa kukaan ei kuole, vahingoitu, tai menetä koko omaisuuttaan.

Noin käy varmaan monelle. Meidän nykyinen koti oli myynnissä puoli vuotta, ja kuulemma puolet siitä ajasta tätä kävi katsomassa eräs pariskunta, joka oli tähän tavattoman ihastunut. Olivat kuulemma jo remonttiakin tähän kilpailuttaneet mutta tarjosivat tästä koko ajan vähemmän kuin pyynti oli.

Me käytiin katsomassa tätä kerran, mietittiin että halutaan tämä ja mietittiin myös minkälaista summaa kuolinpesä tästä haluaa. Tehtiin tarjous, osuttiin oikeaan ja myyjät hyväksyi tarjouksen heti. Em. pariskunta oli kuulemma aivan järkyttyneitä, kun tulimme ja "veimme heidän kotinsa, jossa he olivat jo nähneet itsensä"! Duh, olisivat toimineet toisin, niin asuisivat tässä nyt!

(Tosin olen onnellinen, että asumme tässä itse, tämä on unelma-asunto unelmapaikalla!)

Me ollaan puolison kanssa molemmat tosi amalyyttisiä. Meillä ei ollut mitään ylös kirjoitettua listaa, mutta oltiin keskusteltu paljon kaikista niistä taloista, joita oltiin käyty katsomassa. Molemmat tiesi, mitä kumpikin arvostaa paljon, mikä on kummallekin must ja mikä on kiva, muttei välttämätöntä, ja tietty myös, mitkä asiat on ja pysyy ja mitä voi muuttaa ja minkälaisella vaivalla.

Kun meidän unelmien talo tuli myyntiin, arvasin sen jo myynti-ilmoituksen perusteella, mutta vaikea oli uskoa ennen kuin pääsin paikan päälle katsomaan. Myyjäkään ei ottanut tosissaan, kun sanottiin, että tehdään tarjous, jos se on sellainen kuin mitä on etsitty, mutta me tehtiin tarjous ja saatiin talo nopean toiminnan ansiosta.

Soitin asunnon omistajalle, joka oli tosiaan ottanut jo toisen vuokralaisen. Asunto kuitenkin saattaa vapautua myytäväksi ja/tai vuokralle kesän alusta, joten kärppänä paikalla seuraavalla kerralla! Olin kyllä tosi harmistunut itseeni, koska vuokranantaja kuulosti vähän pettyneeltä, samoin lapseni. Mulla on kyllä tällä hetkellä niin kiikkerä elämäntilanne raha-asioiden ja terveyteni osalta, että sinänsä syytäkin oli painaa jarrua ja mistä sitä tietää, vaikka oltaisiin vältytty minkälaisilta ikävyyksiltä näin kun jätettiin muuttamatta tällä kertaa. Tosiaan jos tilanteessa ei olisi ollut yhtään mitään epäselvää eikä mitään muttia, niin olisin varmaan heti varannut sen ja halunnut omakseni, ehkäpä kohtaloon uskominen nyt on ihan paikallaan tässä tilanteessa.

Nyt teen listan, mitkä asiat asunnossa ovat välttämättömiä ja mitkä plussaa ja teen oman ilmoituksen, niin vuokranantajat/myyjät saavat omaa tahtiaan ehdotella meille. Valitsen seuraavan, joka täyttää kriteerit ja tuntuu riittävän hyvältä, niin päästään varmaan elämässä eteenpäin :) ap