Itsekäs ystävä, miten päästä vähin äänin eroon? Tämä ystävyys

U

Kaikista parasta olisi varmaan, jos sanoisit hänelle suoraan. Ei ihmiset muuten opi. Mutta tietenkin se vaatii aika paljon rohkeutta ja voimavaroja.

Lopeta yhteydenpito kokonaan. Avaa uusi sivu elämässäsi, siirrä vanhat roskat menneisyyteen.

Helposti: Et vastaa puheluihin, et soita takaisin. Mitä vaikeaa siinä on? Pitää vaan pysyä päätöksessään, ettei halua olla enää kyseisen ihmisen sylkykuppina. Viesteihin ei myöskään tarvitse vastata, eikä omaa välttelyä tarvitse selitellä ollenkaan.

Aikoinaan kun etsin samasta aiheesta keskusteluja niin törmäsin samaan aloitukseen, "roska-auto lyttäsi roskiksemme." Eli jos olet edelleen sama tyyppi niin et selkeästi ole vain osannut hyödyntää neuvoja.

Mulla myös itsekäs ystävä, joka kaipaa aina ymmärtäjää ja lohduttajaa, kun menee huonosti. Sitten kun menee paremmin niin mimmistä ei kuulu mitään. Se ei jaksa olla kiinnostunut toisten huolista/asioista kuin vain ihan väkisin itsensä pakottamalla, just sen verran mitä sen mielestä hyviin käytöstapoihin kuuluu. Sen jälkeen alkaa se oma vuodatus... Ja ihan on aikuinen ihminen kyseessä, yli 50-vuotias. Mä oon tietoisesti ottanut etäisyyttä, kun en vaan jaksa sitä itsekkyyttä, joka tuntuu iän myötä vain korostuvan, ei vähentyvän. Lisämausteena sopassa kateus, joka on vuosien aikana näkynyt ikävinä heittoina, joihin en oo osannut reagoida just siinä hetkessä, kun en oo tajunnut, että hyvä ystävä voisi sanoa jotain sellaista. Nykyään en laita tälle ystävälle viestejä, en soita. Tavataan pari kertaa vuodessa ja se on ihan maksimi, enempää en vaan jaksa. Kannattaa laittaa oma hyvinvointi etusijalle, se on kuitenkin tärkeintä. Tyhmempikin tajuaa irrottaa otteensa, kun suuri hiljaisuus laskeutuu :)

Lisää?