Duunari aviomiehenä?

Mä oon elänyt suhteessa sekä duunarin että maisterin kanssa. Täytyy kyllä sanoa että duunari veti kevyesti pisteet kotiin. Oli sellainen normaali huumorintajuinen, tilannetajuinen, sosiaalinen, kohtelias, kätevä käsistään, reilu, lapsirakas elämänmyönteinen ihminen. Tästä huolimatta tuli ero syistä jotka ei mitenkään liittyneet siihen että oli duunari. Tämä maisteri olikin sitten lähes vastakohta. Ihastuin alussa ulkonäköön ja sellaiseen, näin jälkeenpäin ajateltuna liialliseenkin huomioitiin joka lähenteli jo palvomista. Huumorin tajua ei ollut, ainakaan ei yhtään kohdannut minun huumorini kanssa, pukeutuminen setämäistä, saivarteleva, jäykkä mielipiteissään, ei kovinkaan seurallinen, yleensäkin sellanen rento elämänote ja spontaanius puuttui. Ei oltu kovin pitkään yhdessä. Minulle ei koulutustausta merkitse juuri mitään. Persoona ja "se jokin" ratkaisee.

Oon akateeminen ja kokemusta on akateemisista älykkömiehistä ja kouluttamattomista duunareista. Älyköiltä ei oikein tahtonut saada seksiä, duunarilta saa, sen valitsin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Olen AMK:n käynyt ja työskentelen eräässä yrityksessä toimistotehtävissä, missä yhteydessä olen jonkun verran tekemisissä myös rakennusmiesten, putki- yms. miesten kanssa.

Itse olen naimisissa oman tasoisen koulutuksen saaneen miehen kanssa. Ihmettelen monesti, sitten näiden duunarimiesten käytöstä ja minkälaiset naiset heidän kanssaan ovat. Osa on tuppisuita ja sosiaalisesti rajoittuneen oloisia, jotka eivät oikein hoksaa miten missäkin tilanteessa käyttäydytään. Sitten on machoilijoita, jotka ovat tietävinään kaiken ja joilla on koko ajan määräilevä, tympeä tyyli - näillä "äijillä" kaikki on musta-valkoista vain yksi totuus ja oikein. Yhdet on rasittavia "hauskoja" flirttailijoita. Normaali asiallisesti käyttäytyviä on ei duunareissa paljoakaan ole toisin kuin liki poikkeuksetta firmamme toimihenkilömiehet, joiden kanssa asiointi sujuu aina mukavasti ilman että on koko ajan joku yritys tai temppu käynnissä tai sitten eivät saa asioitaan sanottua (nämä käy kyllä sääliksi - niitä varmaan machot ja hauska kiusaa töissä). Sekä machot että flirttailijat puhuvat yleensä varsin halveksivasti tai rumasti vaimoistaan - ihmettelen miksi menneet naimisiin vai onko vaan vakiseksi ollut syynä?

Millaisia duunarit on kotona? Sujuuko keskustelu, onko herkkyyttä ja toisen huomioimista? Vai määräilevätkö ja edellyttävätkö palvelua kotona.

Se riippuu kyllä ihan työporukasta. Itseäni ei kiinnosta vittuakaan se "sovinistinen äijäily". Töissä olen hiljainen ja keskityn töihini. Valitettavasti moni keskittyy töissä johonkin ihan muuhun, eli paskan jauhamiseen. Juu, olen ns tuppisuu, mutta en ole sosiaalisesti rajoittunut. Kaiken kaikkiaan mikään lapsellinen ja typerä läppä ei kiinnosta mitenkään, oli sen esittäjä sitten duunari tai toimihenkilö.

Mun mies on amk sairaanhoitaja. Mut hetkinen siis, hänhän oon duunari. Vai miten  se nyt menikään? Duunari on työntekijä ;)