Kuka sisaruksistasi tulee huolehtimaan vanhemmistanne?

Kaikki  yhdessä siitä vanhemmasta joka vielä on elossa, kuvittelisin.

Ei varmaankaan kukaan, ei sellaista voi vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat noin 5v ajan olleet täysin yhden siskon lumoissa, koska tuolla siskolla on lapsia. Hoitavat niitä (ilmaiseksi tietenkin), jotta siskoni pystyy käymään töissä. Äitini ei ole käynyt luonani kolmeen vuoteen, vaikka asun lähempänä kuin tuo sisko.

Meillä ko. sisko saa pyyhkiä vanhempieni pyllyt ja hoitaa syöttämisen vanhainkodissa, tuntuu huojentavalta kun ei ole mitään vastuuta.

Järkyttävää, ettei sisaruskateus helpota koskaan. Katkeruus pilaa elämäsi. Mene sinä vanhemmillesi kylään. Kyllä vanhempasi olisivat sinunkin lapsiasi hoitaneet ILMAISEKSI, jos olisit niitä saanut.

Veikkaan että kaikki me kolme lasta yhdessä hoidamme. Vuoroviikoin, kuten vanhempani nyt juuri toimivat sisarustensa kanssa isovanhempieni suhteen. Isä hoitaa isänsä juttuja yhtenä viikonloppuna kuussa ja kolme siskoaan vuorottelee muut viikonloput. Ja kaikki asuu monen tunnin päässä isoisästä. Arkena riittää kotihoitajan vierailut.

Äiti hoitaa veljensä kanssa vastaavasti vuoroviikoin viikonloput ja arkena käy kotihoito :)

Ja välillä ollaan me lapsetkin auteltu kun ehdimme kauas reissaamaan.

Onni on hyvät välit koko perheeseen ja sukuun sekä vanhemmat jotka on tukeneet meitä lapsia tasapuolisesti :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat noin 5v ajan olleet täysin yhden siskon lumoissa, koska tuolla siskolla on lapsia. Hoitavat niitä (ilmaiseksi tietenkin), jotta siskoni pystyy käymään töissä. Äitini ei ole käynyt luonani kolmeen vuoteen, vaikka asun lähempänä kuin tuo sisko.

Meillä ko. sisko saa pyyhkiä vanhempieni pyllyt ja hoitaa syöttämisen vanhainkodissa, tuntuu huojentavalta kun ei ole mitään vastuuta.

Järkyttävää, ettei sisaruskateus helpota koskaan. Katkeruus pilaa elämäsi. Mene sinä vanhemmillesi kylään. Kyllä vanhempasi olisivat sinunkin lapsiasi hoitaneet ILMAISEKSI, jos olisit niitä saanut.

Juu. Olen kyllä käynyt. Ja aina pyydellyt, josko he tulisivat käymään. Eivät ole tulleet. Eivät synttäreille, eivät valmistujaisiin. Ja aina kun tuolla siskollani käyn, niin suureen ääneen haukkuvat ja naureskelevat vanhemmilleni, heidän vanhuuden maneereilleen sun muille, tuntuu tosi ahdistavalta. Tekisi mieli sanoa, että tietäisinpä miltä tuntuu, kun isä aina siivoaa mun lattian, vaikka olisi sen juuri eilen siivonnut.

Että juu, olen katkera. Mutta en tosiaan ole sen antanut enää pilata elämääni. He ovat toisensa ansainneet.

Minä yksin ainoana.

Yhdessä olemme huolehtineet. Lähellä asuva siskoni enemmän, minä mahdollisuuksieni mukaan. Ei tästä ole syntynyt mitään erimielisyyksiä.

Veljeni huolehtii äidistäni jo nyt ihan käytännön syistä eli koska hän jäi asumaan sinne maalle. Minun työni ja asuntoni on satojen kilometrien päässä.

Äitiä hoitaa varmaan eniten se joka asuu lähimpänä. Aika näyttää miten käy, meitä lapsia on kolme.

Mun isää en tule hoitamaan enkä osallistumaan hänen vanhuuteensa.

Ei ole sisaruksia ja itse asun kaukana. Auttaa voin lähinnä tietokoneen ja puhelimen välityksellä asioita hoitaen ja siten ettei siihen mene rahaa.

Kuinka se sun isä siivoaa sun lattiaa jos se ei ole käynyt vuosiin kylässä?!

Ei meistä kumpikaan, meillä on ihan hyvät vanhainkodit jos sellainen tilanne on, että jompikumpi (tuskin molemmat) vanhemmista elää niin kauan, että tarvitsee hoitoa.

Paperihommat hoitaisin minä.

Eiköhän se mulle jää. Isäni hoidan koska olen sen ainoa lapsi. Äidin, koska isosiskoni on luonteeltaan sellainen oman elämänsä keskipiste, joka ei esim ikinä kysy mitä muille kuuluu. Mä taas opiskelen lähihoitajaks, joten eiköhän senkin takia siskoki sen hoidon jätä kokonaan mulle.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka se sun isä siivoaa sun lattiaa jos se ei ole käynyt vuosiin kylässä?!

Opettele lukemaan.

Ei se lapsia tehnyt sisarus tietenkään hoida. Siinä vaiheessa kun asia on ajankohtainen, sinua lapsettomana aletaan patistaa töihin.

Silloin selvitetään kotihoito ja vanhainkoti. Ei kaikista ole hoitajiksi.

Minä, asun lähinnä ja veli tarvitsee itsekin apua vammautumisen jälkeen.

Onneksi meillä molemmilla on jo aikuisia lapsia, joita vanhemmat ovat aikoinaan ILMAISEKSI hoitaneet, niin nämäkin auttavat ILMAISEKSI.

Tosin vanhempani välillä väkisin tunkevat nuorisolle rahaa, josta nämä aina marmattavat että pakko oli ottaa kun mummu suuttui ja meidän mummu osaa suuttua.

Se hoitakoot jota vanhemmat ovat aina suosineet ja jolle perintö on siirretty. Minut on tehty ihan kiusaamis/nöyryytysmielessä perinnöttömäksi eli saan vain lakiosan jos riitautan..en ehkä jaksa vaatia sitä.

Minut potkaistiin kotoa 18v iässä ja missään ei autettu ikinä, koskaan ei tuettu missään, lapsenlapsiaan vanhempani eivät viitsineet tavata koskaan saati että olisivat auttanert hoitamisessa.

Sisarus den sijaan sai kaiken jo lapsena, saanut koko ajan kuukausirahaa vanhemmiltani (on nyt 40v), on ostettu autot ja asunnot vanhempien maksamana.

En koe olevani mitään velkaa kun minua on laiminlyöty vauvaiästä lähtien. Vanhemmilleni olin vahinko, sisarus taas pitkään toivottu. Tämä on leimannut kphtelua aina. Jotkut vanhemmat ovat järkyttävän epäoikeudenmukaisia.

Jaa-a. Varmaan lähinnä ne kaksi, jotka asuvat samalla paikkakunnalla kuin isä ja äiti. Tosin kun äiti sairastui vakavasti, niin paikalle säntäsi tyttäret 400 ja 8000 kilsan päästä. Veljet lähinnä huokaisi helpotuksesta, että ei tarvinnut aktiivisesti olla vaikeassa tilanteessa mukana.

Mulla sama tilanne muuten kuin aloittajalla, mutta kuvitelkaa, siskon tilalla (joita mulla ei ole), on isäni uusi vaimo!

No, en myöskään harmittele, minä sain nauttia isästäni tämän vireät vuodet, raatakoot vaimo nyt siellä omimansa kullan kanssa kun tästä ei ole enää mitään iloa, vaan pelkkää rasitetta. Ja siis ei vaimokaan isääni niin suhtaudu, että rakastaa hoitaa tärä, silloinhan sellaisille ihmisille se on vain yleensä ilo, jos joku muukin vaivautuu tekemään jotakin, ei, vaan hän valittaa jokaiselle joka jaksaa kuunnella, miten on niin hirveää, kun Xxxxx on niin huonossa kunnossa, mutta lähelle ei päästä keitään muita kuin itsensä.

Tai jos päästäisi, niin auttajan tulisi olla hänen talutusnuorassaan, vaikka kyseessä olisi auttajan oma isä, johon suhteeseen vaimolla ei ole osaa eikä arpaa.

Niin hoida, ämmä, hoida! Ja kärsi ja katkeroidu.

Tuskin hoidan äitiäni, 24/7 tai edes 0/7, hän on luonnehäiriöisyydellään loukannut minua niin etten näe hänen tarvitsevan apuani.