Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämän sisältö ja harrastukset
06.09.2017 |
Eli, olen 23-vuotias nainen, opiskelen amk:ssa. Opinnot ovat tauolla sairasloman vuoksi vuodenvaihteeseen saakka. Eräs vanhempi sukulaiseni jankuttaa minulle (auttamismielessä ja hyvällä) jatkuvasti, että tarvitsen elämääni sisältöä, mielekkyyttä, harrastuksia ja ehdottaa minulle mm. päivittäisiä kirjastokäyntejä.
Okei, mielestäni olisi aika häiriintynyttä käydä joka päivä kirjastossa, jollei lue esim. pääsykokeisiin.
Sitten, harrastan jo tällä hetkellä lenkkeilyä ja salilla käymistä. Olen harrastanut pianon soittoa, mutta tämä harrastus tuli tiensä päähän.
Mielestäni elämän mielekkyys on arjessa, ihmissuhteissa (kaverini ovat töissä ja opiskelevat, joten aikaa näkemiselle ei aina ole, olen myös sinkku), matkustelussa (ei tämänhetkisellä tulotilanteellani), urheilussa(ei mitään bikinifitness), mitä näitä nyt on? Omistan myös pari koiraa, joiden kanssa on mukava ulkoilla, mutta en ole kiinnostunut agilitysta saatika koiranäyttelyistä.
Minulla ei ole ollut mitään elämänmittaista harrastusta esim. korisseurassa/cheerleadingin parissa, joten äh, en osaa selittää. Tällainen tuntuisi itselleni vieraalta. Harrastukseni ovat aina olleet yksilölajeja.
Eli, mikä tilanteessani on ongelmana sukulaiseni näkökulmasta tällä hetkellä?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, eikö tule vastauksia? Ei keittiöpsykologeja paikalla?
Ok, tämä on vika up, luovutan jos ei tule vastauksia.
Tämähän on kuin minun kirjoittamani! Itsekin olen amk-opinnoistani sairaslomalla jouluun saakka, pidän salilla käymisestä ja omistan kaksi koiraa. Sen lisäksi harrastan eläintarinoita (keräilyä, muiden fanien tapaamista, käsitöitä, yhdistyshommia, tapahtumissa käyntiä ja niiden järjestämistä), joista "aikuisemmat" sukulaiset ja perheenjäsenet jaksavat valittaa, että se on kamalan lapsellinen harrastus ja pitäisi luopua siitä.
Minusta salilla käynti ja koirien kanssa touhuilu (ilman mitään kisailuja tms.) kuulostaa ihan hyvältä harrastuskokonaisuudelta, etenkin, jos olet itse nämä jutut elämääsi valinnut ja et koe itse muuta kaipaavasi.
Sukulaisesi on ehkä huolissaan henkisestä puolestasi eli siitä, onko urheilu ja lemmikeiden hoito älyllisesti mitään maailman kehittävintä (olen eri mieltä, hyvinhän siinä voi miettiä elämän suuria kysymyksiä samalla, kun reippailee ulkona, koirien seura on monessa mielessä mielekästä sosiaalista kanssakäymistä, samalla kantaa vastuuta elävistä olennoista, pitää huolta itsestään... Ja luulisi, että amk antaa sitten sitä "älyllisen puolen haastetta" elämään, riippuen toki vähän alasta, mitä opiskelee.. :D )
Toki joku itseilmaisullinen juttu voisi tuoda tasapainoa kokonaisuuteen, mutta jos olet itse tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen niin senkus sanot sukulaisellesi, että sinulla on jo 2 harrastusta. Voit myös kysyä häneltä itseltään, mikseivät ne hänen mielestään ole hyviä, jos sinä itse et tykkää esim. soittaa, piirtää, lukea, näytellä, katsoa elokuvia, tms.
Toinen voisi olla sosiaalinen puoli, että ehkä hän toivoo sinun saavan harrastuksen, jossa toimitaan yhdessä toisten ihmisten kanssa. Empä tiedä, vaikea arvailla, mitä jonkun vieraan ihmisen pääkopassa liikkuu. Kysy häneltä itseltään? :)
Ehkä koirien kanssa voisi tehdä jotain agilitya ja näyttelyitä rennompaa, mihin ei tarvitsisi mennä niin kisailumielessä? Esim. samanrotuisten/seropien lenkkitreffit, teemapäivät, koirapuistoilut, yms., uusia kavereita niin omistajalle kuin koiralle.
Eläinsuojelujutut on myös yksi kenttä, jossa vapaaehtoishommia riittää ja jossa tapaa muita ihmisiä ja voi tehdä tärkeää auttamistyötä.
Tässä nyt jotain mahdollisuuksia mainitakseni.
Jos itse koet elämäsi mielekkääksi niin so what sukulaisesi mielipiteistä? Joulupöydässä voit sitten satuilla. Sitten sukulaisen vuoro sepittää, mitä elämässä on saanut aikaan. Lopulta kaikki voivat haukkua toisensa ja lopulta aatto päättyy vähintään jonkun eroon, kinkkua ei ole, lahjat on varastettu ja lapsi huutaa: "vihaan sinua!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aikuinen. Voit ihan hyvin sanoa sukulaisellesi, ettet halua elämääsi surkuteltavan tai ohjattavan sellaiseen suuntaa, mitä et itse tahdo. Sano, että elämäsi on nyt niin sisältörikasta kuin se sairaslomalaisella voi olla ja että teet jo nyt itseäsi miellyttäviä asioita.
Sukulaisesi on ehkä hyväntahtoinen, mutta tietämätön. Hän ei tiedä, miten kulutat aikasi ja oletko siihen tyytyväinen. Ehkä hän ajattelee, että elämäsi on tylsää ja yksinäistä. Pelkää kenties, että masennut.
Lisäksi ihmisillä on taipumus uskoa, että mikä on hyväksi heille itselleen, on sitä kaikille muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet aikuinen. Voit ihan hyvin sanoa sukulaisellesi, ettet halua elämääsi surkuteltavan tai ohjattavan sellaiseen suuntaa, mitä et itse tahdo. Sano, että elämäsi on nyt niin sisältörikasta kuin se sairaslomalaisella voi olla ja että teet jo nyt itseäsi miellyttäviä asioita.
Joo, juuri tällainen fiilis minulle tulee. Ihan kuin hän pyrkisi (hyvällä, mutta kuitenkin) ohjailemaan elämääni tiettyyn suuntaan. Joo, sosioekonominen asema, tulevaisuuteni, joo kyllä minua kiinnostavat myös tällaiset asiat. Tietenkin elämässä pitää olla myös sisältöä yms. Koen, että elämääni myös surkutellaan, mikä tuntuu hyvin, hyvin loukkaavalta.
En jaksa kommentoida aihetta muuten mutta oikeastiko päivittäin kirjastossa käyminen on mielestäsi omituista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa kommentoida aihetta muuten mutta oikeastiko päivittäin kirjastossa käyminen on mielestäsi omituista?
No, jos olisi opiskelija niin ei. Vanhempi ihminen, ehkä eläkeläinen niin ei. Lehtiä lukeva täti niin ei. Mutta nuori 23v. niin joo olisi se mielestäni vähän outoa. AP
Vierailija kirjoitti:
En jaksa kommentoida aihetta muuten mutta oikeastiko päivittäin kirjastossa käyminen on mielestäsi omituista?
Minä olen kirjastossa viihtyvä lukutoukka, mutta kyllä siellä joka päivä ravaaminen kuulostaa minustakin oudolta, jos ei ole siellä töissä.
- eri kuin ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni sinun pitäisi sanoa sukulaisellesi suoraan, miltä sinusta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse voisin olla sukulaisesi kaltainen, jos välittäisin jostakusta kovasti ja olisin ehkä hieman huolissaan siitä, miten hänellä menee. Voit vaikuttaa sukulaisesi silmään yksinäiseltä, masentuneeltakin. Jos et ole näistä kumpaakaan, kerro hänelle ystävälliseen sävyyn seuraavan kerran hänen kommentoidessa elämääsi, että olette ilmeisesti erilaisia etkä sinä kaipaa mitään suuria juttuja arkeasi piristämään.
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin olla sukulaisesi kaltainen, jos välittäisin jostakusta kovasti ja olisin ehkä hieman huolissaan siitä, miten hänellä menee. Voit vaikuttaa sukulaisesi silmään yksinäiseltä, masentuneeltakin. Jos et ole näistä kumpaakaan, kerro hänelle ystävälliseen sävyyn seuraavan kerran hänen kommentoidessa elämääsi, että olette ilmeisesti erilaisia etkä sinä kaipaa mitään suuria juttuja arkeasi piristämään.
Kiitos kommentistasi. Voi olla, että vaikutan sekä yksinäiseltä että masentuneelta. En tiedä, kuinka erilaisia olemme. Hän haluaa täyttää arkensa kaikilla kissanristiäisillä, kokouksilla yms. eikä yhtään osaa olla kotona. Itse nautin perusarjesta, mutta myös suuremmista jutuista, joita minulle ovat juurikin matkustelu, lasketteluloma, kylpyläloma, esimerkkinä. Tykkään käydä ulkona kavereiden kanssa silloin tällöin, elokuvissa, käydä ulkona syömässä(ei hirveästi opintotuella), kahvilla, yms. Olen nuori ihminen, hän ei taida ymmärtää sitäkään elämäntilanteistamme.
Nro 15 jatkaa: toisaalta saan tekstistäsi kuvan, että et itsekään ole täysin tyytyväinen arkeesi ja elämäsi sisältöön. Kaikki asiat, mitkä liität elämän mielekkyyteen, kuvailet tekstissä jollain tavalla negatiivisesti. Oletko onnellinen, ap? Ehkä sukulaisesi jankuttaa ihan aiheellista?
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin olla sukulaisesi kaltainen, jos välittäisin jostakusta kovasti ja olisin ehkä hieman huolissaan siitä, miten hänellä menee. Voit vaikuttaa sukulaisesi silmään yksinäiseltä, masentuneeltakin. Jos et ole näistä kumpaakaan, kerro hänelle ystävälliseen sävyyn seuraavan kerran hänen kommentoidessa elämääsi, että olette ilmeisesti erilaisia etkä sinä kaipaa mitään suuria juttuja arkeasi piristämään.
Itse olisin kans samanlainen kuin sukulaisesi. Mutta onneksi olen tajunnut, että neuvon jos joku kysyy. Turha opastaa. Hyvää sukulainen kuotenkin tarkoittaa👍
Vierailija kirjoitti:
Nro 15 jatkaa: toisaalta saan tekstistäsi kuvan, että et itsekään ole täysin tyytyväinen arkeesi ja elämäsi sisältöön. Kaikki asiat, mitkä liität elämän mielekkyyteen, kuvailet tekstissä jollain tavalla negatiivisesti. Oletko onnellinen, ap? Ehkä sukulaisesi jankuttaa ihan aiheellista?
Olen melko neutraaleilla mielin, ei valittamista, mutta ei sellaista "jes ihanaa -fiilistäkään". Tarkoituksenani ei ollut kuvailla mielekkäitä asioita negatiivisesti. Esim. urheilu (salilla käynti ja lenkkeily) on minulle sydämen asia niin kauan kuin se pysyy järkevyyden rajoissa, ei mitään bodausta tai bikinifitnesiä minulle siis. Ystävyyssuhteet ovat myös tosi tärkeitä, mutta toivoisin, että tapaisin ystäviäni useammin. Esim. yksi on parisuhteessa ja vuorotyössä, joten aikaa ei aina ole. Kun tapaamme, niin seura on ihanaa. Sitten lemmikeistä, eli pidän niistä ihan ns. kotikoirina, ovat supertärkeitä itselleni, mutta en vain haluaisi aloittaa koiraharrastusta, esim. koiranäyttelyt ovat ihan oma maailmansa, minua ne eivät vain kiinnosta.
Matkustelu on ihanaa, mutta ei vain tämänhetkisellä tulotilanteellani. Lisäksi tykkään käydä leffassa, eli tällaista perustekemistä.
Alue: Aihe vapaa
Up