Inhosin koulussa ylivoimaisesti eniten koripalloa

Jaa. Mä taas inhosin eniten lentopalloa. Pesisäkään ei ollut suosikkejani.

Oma syyni tähän oli se että tuntui että jatkuvasti säännöt peleissä muuttui mitä vanhemmaksi tultiin. Ala-asteella oli ilmeisesti jotkut helpotetut säännöt noissa peleissä ja mentiin niillä, sitten yläasteella yhtäkkiä oletettiin että kaikki osaa ilman muuta oikeat säännöt - ja silti saatettiin välillä pelata toisillakin säännöillä... niin sekavaa. 

Muut pallopelit oli ihan ok.

Koripalloa en oppinut koskaan, en saanut edes sitä palloa kunnolla pomputettua, saati että koriin olisin heittänyt.

 Inhokki oli minullakin, pesäpallon ohella.

Koripallossa oli muutama jotka harrasti peliä ja ne muutama pelaaja pelasi peliä ja muut seisoivat kentällä. Ei mitään järkeä koko hommassa. Koskaan ei pyritty mitenkään opettamaan peliä, sama muissa pallopeleissä. Terv. AP

Pakkokoripallo oli tuskaa. Pakkoruotsi ei niinkään.

Mulle taas koris ja pesis olivat koululiikunnan ihastus. Edes jotain hyviä hetkiä.

Olin hyvä lyömään (sain pallon aina kentälle) ja hyvä tekee koreja. Siinä mun urheilulliset saavutukset.

N45

Muistin just, että olin hyvä suunnistaja! Ope aina ihmetteli, että miten mä voin olla ekana. Istuin koulun takana ja kerroin tavisten kielellä parille missä rastit. Se juoksi, mä puuskutin koulun ympäri.

Inhosin yli kaiken Cooperintestiä ja jytäjumppaa. Jälkimmäinen oli erään liikunnanopettajan lempilaji, kun oli ollut itsensä Robinin oppilaana.

Suosikkini olivat lentopallo ja  korkeushyppy, joka ei todellakaan ole tällaiselle hukkapätkälle mikään leipälaji. Mutta siinä ei tullut hiki!

Koripallo oli koulussa kivaa, mut lentopallo ihan kauheeta. Sattu kauheesti käsiin, vaikka kuinka yritti oikeilla otteilla pallotella. Pesäpallo oli ihan jees, vaikka olinkin siinä aika surkee. Joskus en osunut mailalla palloon yhdelläkään lyönneistä, kolmeko niitä oli aina kerralla?

Hiihtämiseen jäi koulusta pysyvä inho.

Luistelu ja hiihto oli hirveimpiä. Ja voimistelu

Vihasin venyttelyä ja voimistelua. En kyllä loistanut oikein missään ja vasta lukiossa aloin tajuta koko liikunnan ideaa.

Ja kuinkas kävi? Molemmat tyttäret ovat voimistelijoita, toinen kurottaa Suomen huippua. Edelleenkään en tykkää venyttelystä, mut rakastan katsoa ja kannustaa.

Vierailija kirjoitti:

Hiihtämiseen jäi koulusta pysyvä inho.

Kyllä. Armeijassa oli myös pakkohiihtoa, mutta onneksi vähemmän kuin koulussa. Eipä ole sen jälkeen tullut suksiin koskettua.