Lapsen kanssa kaupassa asioivat

Mitäs jos aukaisisit sen suusi silloin kun tilanne on päällä.

Minuakin ärsyttää että siinä on vanhempi pakkaamassa ja lapset pyörivät ja kiipeilevät ympärillä. On vähän outoa perustella sillä että lapset auttaisivat, lähinnä lapset vaikuttavat keskittyvän kiipeilemiseen. Kiva siinä itse yrittää pakkailla, kun toisen kuraiset kengät heiluvat siinä pakkaustasolla kassisi ja itsesi tiellä. 

Varmaan maailmanluokan ongelma, kun mulle ei vielä koskaan ole osunut kohdalle ettäkö joku lapsi olisi niin tiellä ollut etten olisi kassia saanut pakattua. Ja ettäkö vielä kuraisilla kengillä hyppelee mun ostoksissa asti (etenkin tänään kun ei edes ollut kurakelejä.. )

 

Sitä kyllä että joku mummo on kärryjen kanssa puolittain edessä, eikä edes kuule mitään kun koitat olkaan koputella ja sanoa että voisitko väistää hieman.... 

Olen toki avannut suuni, mutta usein käy niin, että lapsi ei tunnu ymmärtävän mitä sanon, jää vaan siihen ihmettelemään. Tämän päivän tapauksessa yhteistä kieltä ei löytynyt.

Jos  asuinpaikkakunnallasi ei ollut kurakelejä, niin se ei tarkoita sitä, että missään muuallakaan ei ollut.

Tää on yks mun ykkös ärsykkeitä kaupassa. Joskus jollakin on useampi lapsi ja ne kaikki kaksi tai kolme kun siihen kiipeää niin ei ole ollenkaa tilaan ja se taso alkaa taipua alaspäin. Niissä on monesti kielto ettei saa kiivetä ja silti jotkut antaa kiipeillä.

Kassatyöntekijän ominaisuudessa olen joskus yrittänyt noita pitää kurissa. Voin kertoa ettei kannata. Tyhjät katseet sekä vanhemmilta että lapsilta tai hirveät raivarit jommalta kummalta.

Kun ihmiset ei tajua etten mä huvikseni käske alas siitä tasolta. Muiden asiakkaiden ja kaupassa käynnin sujuvuuden takia, sekä sen tärkeimmän pointin: ettei kävisi mitään. Lapsi voi tippua, taso voi romahtaa tai joku voi vahingossa tönäistä ipanan alas.

Nyt en enää jaksa. Tehköön mitä huvittaa. Sen tuon kyllä julki että jos jotain käy, kauppa ei korvaa mitään. Asiakkaille on tehty selväksi ettei tasolle kiivetä ja jos joku kiipeää ja taso tippuu, kauppa ei korvaa vahinkoja. Pistää muuten jotkut vanhemmat ripeästi komentamaan lapsensa alas.

Miksei mulle ikinä tapahdu mitään tuollaista? Kauppareissut aina samaa tylsyyttä. Ei oo lapsia tonkimassa ostoksiani, ei mummoja taapertamassa kulkuväylillä, kaikki ostaa vaan terveellisiä ruokatarvkkeita, edes olutta ei osteta. Vai enkö mä vaan huomaa mitään???

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos aukaisisit sen suusi silloin kun tilanne on päällä.

Mitäs jos äiti hoitaisi asiansa niin ettei tuollaista tilannetta tule päälle. Tuo on todella ärsyttävää. Kerran minun ja toisen naisen välissä oli lapsi. Luulimme että lapsi oli toisen kanssa, kunnes pyysin häntä vähän enemmän siirtymään äitinsä puolelle. Selvisi ettei lapsi ollut kummankaan vaan isänsä seisoi kassajonossa. En ymmärrä miksi lapsi päästetään siihen kiipeämään ollenkaan. Omalle lapselleni sanoin, ettei pääty ole kiipeämistä varten ja tuskin on tarpeeksi kestävä. Ikävää oli kun toiset lapset saivat kiipeillä. Pakko oli joskus sanoa, että tiedät asian ja olet fiksumpi kuin kiipeillä perheineen.

Itse olen aina komentanut omat ja myös muiden lapset pois kiipeilemästä siitä kassan päädystä. Aina on mennyt kerralla perille, ja ihan nätisti sanomalla.

Heh. Pitääkin sanoa lapsille, että valtaavat kunnolla tilaa, niin hyvällä tuurilla jonkun ankeilijan otsasuoni poksahtaa. :D

Itse olen vaan sanonut lapselle, että väistäisitkö kun minä tulen siihen pakkaamaan. Ei kauhean vaativaa.

Tuo on kyllä ärsyttävää! Ja kasvatusvastuu on vanhemmilla ja yhteisen kielen puuttumisen ymmärrän.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä että moni aikuinen ei osaa puhua lapselle kuin ihmiselle. "Anteeksi, voisitko väistää?" Muistan eräänkin kerran kun olimme uimahallissa ja 5v kuivaili tukkaansa lähinnä ajankulukseen samalla kun itse puin taaperoa. Eräs rouva vähän väliä vilkuili lokeroltaan vuoron perään lasta ja minua, kunnes lopulta tiuskaisi minulle jotain siitä että lapsi varaa kuivaimen eikä vanhempi edes ojenna. Miksei voi sanoa "anteeksi, pääsisinkö minä kohta"? Toisella kertaa joku lapsi kävi uimahallin vaa'alla ja paineli nappeja (niitä on kaksi: virta ja painoyksikkö, ei mene peruuttamattomasti sekaisin). Seurueen poistuttua alkoi tätikuoro valittaa keskenään miten annetaan lasten tuolla tavalla räplätä ja ronkkia eikä yhtään vahdita ja komenneta, rikkihän se vaaka menee. Jos olivat niin kovin huolissaan niin miksei voi avata suuta: "hei, meneeköhän se vaaka ihan sekaisin jos niitä nappeja rumppaa, se ei taida olla lelu". Tai jos lapsi seisoo kaupassa tiellä eikä vanhempi juuri sillä hetkellä huomaa koska keskittyy hetken toiseen lapseen, tarkistaa lohen päiväystä tai tutkii puhelimen viesteistä että mikä se oikea pölypussimalli olikaan, niin miksei voi sanoa lapselle että "anteeksi, mahtuisinko ohi" sen sijaan että mulkoilee, tuhahtelee, sättii vanhemman tai nurisee netissä? Siitähän ne lapsetkin oppii a) millaisissa jutuissa muita läsnäolijoita voi huomioida ja b) miten muille puhutaan.