Avioliitot jotka ovat kestäneet 50v-60v

Ainakaan omat tai appivanhemmat eivät ole viettäneet mitään yhteistä aikaa. Avioliitot kestivät, koska ei erottu. Appivanhemmilla keskustelu oli jatkuvaa piikittelyä toista kohtaan ja omien vanhempien ei olisi pitänyt koskaan mennä keskenään naimisiin.

Mitenniin enemmän yhteistä aikaa? Sekö se on muka pitkien liittojen salaisuus?

Yleensähän käy päinvastoin niin, että kun toiselta loppuu reissuhommat ja yhteinen aika lisääntyy, niin ei mene kauaa, kun ollaan eropapereita väkästämässä. Näin etenkin urheilijoilla.

Vanhempani ovat olleet yli 60 vuotta naimisissa. Isäni petti nuorempana äitäini minkö kerkesi ja äiti vain sulki silmänsä. Yhteistä aikaa heillä on nykyään yllinkyllin, kun ovat olleet jo parikymmentä vuotta eläkkeellä. Nuorempana sitä oli vähempi, kun molemmat kävi töissä ja isä niillä syrjähypyillään.

Ennen ihmiset eli ja oli ja niin oli hyvä. Nyt kaikki etsii hollywood rakkautta, jota ei ole olemassa, Jos jokaiselle olisi joku, maapallolla oli aikalailla 50/50 sukupuolijaukauma, miinus homot ja lesbot, joita olisi myös parillinen määrä. Plus miinus ne jotka haluavat olla haaremissa.

Eiköhän se ole kiinni siitä, että HALUTAAN pysyä yhdessä ja kestää vitutukset ja vastoinkäymiset. Eikä heti ajatella, että "vaihdan siippaa, kun ei enää ole hauskaa".

Vapaa-aikaa tuskin on aiemmin ollut sitäkään vähää mitä nyt. Kaikkeen tekemiseen meni rutkasti enemmän aikaa. Kotitöihin, työmatkoihin. 

Itse olen ollut mieheni kanssa kimpassa 31 vuotta, ja se on sellaista yhteenkasvamista. En rakasta häntä intohimoisesti, mutta jos ero tulisi tai hän kuolisi, niin olisihan se kuin menettäisi oikean kätensä. Olisi todella outo ja orpo olo.

N50

Minäkin uskoisin, että enempi on se, että ei anneta niin helposti periksi. Myös eroihin suhtaudutaan myönteisemmin yleisesti kuin ennen.

Ja onhan aikakin toki muuttunut. Nykyään kotonakin voi olla etäällä (somemaailma) vaikka paikalla onkin.