Lue keskustelun säännöt.
Mieheni jäi kiinni ns. Salasuhteesta ja nyt minä haluan tietää kaiken, olenko kaheli?
04.04.2006 |
Siis olen onkinut siittä naisesta tietooni aivan kaiken: Iän, lasten lukumääräm 1kpl, äidin ja isän nimet jopa äidin tyttönimen, missä koulussa on opiskellut, ketkä olivat luokkakavereita, työpaikan, työkaverit, edellisen miesystävän...
Sitten pakotan miehen kertomaan milloin kävi sen naikkosen luona, kuinka kauan oli, mitä teki, missä se lapsi oli silloin kun mies kävi siellä, kun mies ei halunnut kertoa niin uhkasin mennä kyseleen sen naisen naapureilta milloin mieheni auto on ollut siinä pihalla.
Minusta tuntuu että olen tulossa pöhköksi.
Kommentit (18)
Ei se sen naisen vika ole, vain sun mieh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun siis aivan selvästi OLET JO pöhkö.
Mä olisin varmasti ihan samanlainen tuossa tilanteessa. Anna palaa, jos se on tapasi työstää/ selvitä asiasta.
Armahda ap jo itsesi. Ihan normaalia on, vaikka kuinka pöhköltä tuntuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään laskin kuinka monta minuuttia mies on puhunut sen naisen kanssa puhelimessa.
Minun ystävä kyllä sanoi että näin minä työstän sitä asiaa.
Mutta muista ettet liikaa ala kaivelemaan kaikkea. Satutat vaan itseäsi sillä liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ensin minä tongin noita asioita sitten huudan miehelle kuin sumusireeni. Juu, itse minä eniten kärsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se nyt hyvä ihme kiinnostaa tietää, millaisen naisen luona mies on aikaansa viettänyt. Jos ei mitään tiedä, niin kuinka sitä asiaa sitten voi käsitellä. Mitä vähemmän on todellista tietoa, sitä enemmän mukana on arvailua.
taitaa olla tietynsorttista mielenvikaisuutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tälla naisella on tapana seurustella ukkomiesten kanssa, minun mieheni ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinen.
Enpähän ainakaan luule miksikään missiksi kun tiedän asioita.
niin yksikään nainen ei uskaltaisi vikitellä aviomiehiä.
Sitä paitsi en minä voi painaa asioita villaisella, sitten vain oma mielikuvitus suurentelee asiat pahemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle oli aikoinaan vaikea sopeutua miehen aiempaan avioliittoon ja ex-vaimoon. Kyselin tarkasti kaikkea heidän elämänsä yksityiskohtia, ajattelin jotenkin, että asioiden kohtaaminen tekisi niistä mitättömiä. Näin jälkeen päin voi kertoa, että se teki työni kaksinkertaiseksi: asioiden olemassaolon lisäksi piti käsitellä se, miltä ne itsestä tuntuivat. Eli älä kiusaa itseäsi miettimällä tuollaista, että " silloinkin se puhui 10 minuuttia puhelimessa kun olin suihkussa" jne. On helpompi unohtaa (riippumatta jatkuuko teidän suhde) kun on vähemmän unohdettavaa.
Tämä on sinun tapasi käydä asiaa läpi.
Toiminta on kuin suoraan oppikirjasta. Joten älä enää sitäkin murhetta ota päällesi, että teetkö sinä nyt jotain väärin. Kyllä ne väärintekijät ovat ihan muut ihmiset.
Minä toimin täysin samalla lailla. Enimmäisen kuukauden halusin tietää kaiken, naimisasennoista lähtien... Kun mieheni kertoi suht avoimesti, kun en huutanut ja raivonnut, vaan kyselin rauhallisesti, tiedon halu onneksi väheni. Nyt olen todennut, kun aikaa on vähän kulunut, että on hyvä että tiedän pääkohdat, ettei minun tarvitse arvailla ja miettiä asiota vielä kauheammiksi kuin ne ovat. Tsemppiä sinulle ap ja muista kuitenkin, ettet kiduta ihan joka yksityiskohdalla itseäsi. Ja muista se että omaan pahaan oloon se miehesi on suhdetta pitänyt ja itse sen ratkaisun tehnyt. Sinä et ole tehnyt mitään ansaitaksesi tuollaista loukkausta. Kukaan ei ole! Asiat täytyisi ratkaista toisella tavalla.
Kerran alkuaikoina mies oli suudellut jonkun naikkosen kans, halusin tietää kaiken. Kyselin myös kaikki vanhat suhteen pakon omaisesti.
Nyt jälkeen päin ajatellen en olisi halunnut tietää!!
Kannattaa yrittää lopettaa, koska se on totta että satutat vain itseäsi.