Mies 29v + 3v miettii; särkyneen sydämen lämpö

Tai sitten rikkonaisen ihmiskuoren sydämen lämpö on lämpö, joka tulee yksinäisen kolhiintuneesta rinnasta vaimeasti läpi eri hetkinä. Sydän hakeutuu romantiikkaa kohti ja tyydyttää itsensä hiljaisuudessa kielellä, jota muut aistit ja elimet eivät hevin tunnista. Se muistuttaa siten olemassaolostaan, vaikka sitä ei kuultaisi, tietää se kuitenkin puhuneensa.

Ajattelin tätä asiaa hiljattain tekemäni junamatkan valossa. Ujostelin aloitteen tekemistä, mutta kun tiesin meillä olevan saman pysäkin, menin juttelemaan naiselle ja se tuntuikin aika luonnolliselta. Melko nopeasti alkoi tulla epäsuorasti selville, ettei hän todennäköisesti olisi kiinnostunut minusta, vaikka minusta tuntui, että hän kuikuili minua matkan ajan. Hän ei esittänyt varsinaisia vastakysymyksiä ja ainut hänen kysymyksensä liittyi hänen omaan hyvinvointiinsa (se oli osastoa "paljonko kello on?") ja kun vastasin tuohon kysymykseen, mikä kieli ehkä kokemattoman matkustajan huolista, latasin vastaukseeni melko paljon kevyttä rauhoittelua ja vakuuttelua, jotta hän ei olisi huolestunut tai stressaantunut, vaikka mitään suoraa tilausta sille ei ollut. Olisin voinut vastata vain, että en tiedä.
Tietysti jos olisimme olleet läheisiä, olisin voinut liittää tuohon vastaukseen vielä hellittelynimen tai kosketuksen, mutta näinhän ei ollut. Sen sijaan jätin hänen tykönsä vain tuon pienen eleen, jossa oli epäsuora kaipuun huoahdus. Sen jälkeen jatkoin tavallisella asiakaspalvelulinjalla kuin mitään ei olisi tapahtunut ja lopuksi väläytin vielä syyspimeydessä aidon hymyn, minkä jälkeen tiet erosivat.