Miten reagoit jos joku tuntematon alkaa leperrellä vauvallesi?

Minulla ei ole lasta mutta jos lapsi itse ilmeillä ja eleillä hakee muilta kontaktia ja joku tunteman vastaa siihen ilmeellä niin mitä pahaa siinä on 😀?

Tämä on nyt ihan ohi aiheen, mutta muistui mieleeni. Mulla kerran lapsi itki kovasti (uhmis) kun en ottanut autokärryjä. Noh, pienen hetken rauhoittelin ennen ostoksille menoa ja taaperokin lopetti kiukuttelun. Kun juteltiin lapsen kanssa jo hassutellen, niin takavasemmalta tuli mummeli lepertelemään lapselle. Hetken leperreltyään sanoi minulle: "Katsoppa, heti kun minä tulin niin lopetti itkemisen. Se niin tykkää katsoa ja kuunnella minua". No en tietenkään sanonut mitään vaan hymyilin takaisin, mutta lapsi oli jo hyvällä tuulella kun hän tuli, oli ilmeisesti siellä taustalla katsellut lapsen itkua.

Mä vaan mietin, että joko mummo oli jo vähän höpsö, tai sitten on varmasti maailman rasittavin anoppi mahdolliselle miniälle :D

Mutta tykkään kyllä kun lapselle jutellaan ystävällisesti, kunhan tilanne ei kestä vaivaannuttavan kauaa :)

Vaihtelee riippuen lepertelijän habituksesta ja tyylistä. 

Liian tunkeileva lähikontakti ei miellytä. Totta kai vauvalleni kuitenkin saa puhua ja hymyillä ja se on jopa suotavaa. 

Hymyilen takaisin, en välttämättä sano mitään. En koe, että olisin töykeä näinkään toimiessani. Usein "lepertelijä" kysyy jotain, esim. ikää. Toki ystvällisesti vastaan. 

Sama kai koiranpennun tai isommankin koiran kanssa?

Minusta on ihan mukavaa, jos henkilöllä on tilannetajua ja normaalit käytöstavat. Eli sellainen ettei vauvan päälle "hyökätä",'ei puhuta huutaen ja vähän luetaan sitä lastakin pelottaako sillä.

Pääsääntöisesti kaikki nuoret lepertelijät käyttäytyvät hyvin - niin miehet kuin naiset. Ongelmia on ollut enemmän +60v ihmisten kanssa, saatetaan tulla liian tungettelevasti ja hyökkäävästi. Liekkö jotain sukupolvieroja. Kerran meinasin jäädä kohteliaisuuttani jumiin, kun joku mummo alkoi parjaamaan omia lapsiaan, jotka tuovat lapsenlapsia liian harvoin kylään, ja muutenkin puhui tosi henkilökohtaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mä näin kesällä Savonlinnassa kaksosvauvat ja spontaanisti pääsi suustani "voi toisia söpöläisiä siinä! Mitkä ovat neitien nimet?" En muista ihan tarkkaan, mutta tyyliin Martta ja Veera ne olivat. Sanoin vielä: "Oi miten hyvät nimetkin vielä ihanilla tytöillä!" Joo, olen kai nolo, mutta joskus en vaan voi olla hiljaa :)

Juu kyllä on hitto suomalaisten kanssa vaikeaa, jos jo positiivinen huomio ja kehutkin saavat kiristelemään hampaita!

Mitä ihmeen noloa tuossa muka oli? Toimit niin kuin empaattinen ja ympäristöönsä positiivisesti suhtautuneen ihmisen KUULUUKIN toimia!

Ja ap - todellakaan et aiheuta hampaiden kiristelyä, jos et ala liikaa huutaa tai tuppaa iholle. Pienet lapset voivat tosiaan vierastaa, joten kannattaa pitää etäisyyttä ja jos lapsi alkaa piiloutua äitinsä kainaloon, niin käännä katsetta.

Ymmärrän näitä jotka sanovat että pitää olla tilannetajua. Aika monessa maassa pidetään itsestäänselvänä, että vieraalle lapselle elehditään tai puhutaan jotain, jos vain ollaan lähellä  ja varsinkin jos lapsi itse ottaa kontaktia. Muistan kun itse olin asunut ulkomailla ja Suomeen palatessa reagoin vieraaseen lapseen samalla tavalla kuin kyseisessä kulttuurissa; lapsi pelästyi. Minulla ei ole lapsia, mutta päivääni piristää todella paljon jos hieman "juttelen" pienen lapsen kanssa, joka on vaikkapa kassajonossa edelläni vaunuissa!

Miksi pitäisi reagoida yhtään mitenkään vieraisiin vauvoihin kadulla tai kassajonossa?

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä, kunhan pitää terveen fyysisen rajan, eli ei mene ihan naaman eteen hönkimään :)

Saako viinaan menevä mies tulla kurat housussa hönkimään tupakanhajuisella hengityksellä sun vauvalle sulo sanoja?