Tajusin juuri että olen ihan yksin

Kuulostat vähän minulta. Nojaat liikaa mieheesi. Itse tajusin sen vasta kolmen vuoden jälkeen (aikalailla viime keväänä). Keksi omia harrastuksia ja omaa tekemistä, hanki omia ystäviä. Jos eroatte, niin olet todellakin yksin. Tällä hetkellä miehesi rakentaa omaa elämäänsä ja sinä seuraat vierestä. Hyvin tuttua. Herää ja ala elää itse

Miten pystyn enää luomaan jotain uraa kun en voi edetä nykyisessä työssä mihinkään. Tuntuu että minullakin pitäisi olla kauhea uranousu ja olla huipulla jossain..

Sitten taas mietin tekeekö se onnelliseksi.

Tuntuu myös kurjalta kun en aikoinani vaihtanut työtä jotta voisin pitää enemmän lomaa ja nyt mies tekeekin vain töitä niin ei ole enää yhteistä lomaa ikinä. Olisi siis ihan sama olisinko töissä jossain missä paiskitaam kaksin käsin kun ei minua kotonakaan tarvita.

Arvasin jo ennen keskustelun avaamista että nää on taas näitä "olen niin yksin" ja heti seuraavassa lauseessa lukee "minulla on mies." Et tiedä yksinäisyydestä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miten pystyn enää luomaan jotain uraa kun en voi edetä nykyisessä työssä mihinkään. Tuntuu että minullakin pitäisi olla kauhea uranousu ja olla huipulla jossain..

Sitten taas mietin tekeekö se onnelliseksi.

Tuntuu myös kurjalta kun en aikoinani vaihtanut työtä jotta voisin pitää enemmän lomaa ja nyt mies tekeekin vain töitä niin ei ole enää yhteistä lomaa ikinä. Olisi siis ihan sama olisinko töissä jossain missä paiskitaam kaksin käsin kun ei minua kotonakaan tarvita.

Vaikka työn tekeminen ja uralla eteneminenkin on tärkeätä, sanon silti, että hanki mies, jolla on sinulle aikaa. Kuka loppujen lopuksi haluaa käyttää aikansa täällä planeetalla työntekoon? Sinä pidät seurassaolosta, joten tee muutoksia elämässäsi, jotta saat sen, mitä haluat. En ole siis sitä mieltä, että nojaat liikaa mieheesi. Eihän miehesi puhu sinulle mitään. Se, että toivoo toisen edes puhuvan, ei ole mitenkään liikaa vaadittu tai liiallista toiseen nojaamista.