En jaksaisi enää elää

Mulla on kaksi ihanaa lasta, jotka merkkaavat mulle eniten maailmassa, enkä tahtoisi riistää heiltä äitiä, mutta tuntuu etten enää jaksa.
Tuntuu, että olen vain epäonnistunut kaikessa mitä teen. Olen iso pettymys kaikille.
Parisuhde lasten isän kanssa oikeastaan rikkoi minut täysin sisältä, en olisi lapsia edes hänen kanssaan hankkinut, jos vain olisin tiennyt, miten ihminen voi niin äkillisesti muuttua ja vetää maton jalkojen alta loppuiäksi. Parisuhde päättyi aivotärähdykseen ja nyrkkiin naamassa kaiken henkisen väkivallan päätteeksi.
En ymmärrä, miten kukaan voisi enää ikinä rakastaa mua, en kelpaa, en ansaitse rakkautta, mieskin viimeiseen asti väitti rakastavansa mua. Jopa omat vanhempani olivat pettyneitä, kun erosin, vaikka tiesivät väkivallasta.
Erosta on jo aikaa ja henkisesti suhde oli jo kuollut, mutta en saa silti edes henkeä, kun rintaa ahdistaa.
En varmaankaan kykenisi itsemurhaan juuri lasten takia, mutta juuri nyt tunnetila on sellainen, että en kestä enää yhtään taakkaa, eikä ammattiavusta ole ollut apua.
Oon täysin yksin, ja en vaan jaksa. Saan arkeen apua ja pystyn käymään töissä, mutta sisällä velloo myrsky.