Tietysti olen iloinen saatuani vihdoin töitä...

Mutta jo ekan kerran jälkeen huomasin, että kaipaan kuin kaipaankin ihmisiä ympärilleni, vaikka olen ujo ja ties mitä muuta. Paniikkihäiriöinenkin. Tätä työtä ennen minulla on kokemusta yhdestä työstä, joka oli itsenäistä (pelkästään yksin tehtävää), mutta ympärillä oli paljon ihmisiä tekemässä samaa hommaa. Se tuntui omalta jutulta. Kyseessä on toki vain tällainen väliaikainen lisätienestityö, mutta silti jotenkin en tiedä... Ehkä tämä on jotain alkumasista, kun en ole vielä päässyt sisään hommaan sillä tavalla. Tässä työssäni olen siis totaalisen yksin eikä muita ihmisiä näy mailla eikä halmeilla.

Aiemmat työni ovat olleet asiakaspalvelua, ja vaikka vihaan sitäkin (:D), niin ainakin on vaihtelevuutta ja IHMISIÄ ympärillä. Onpa huono omatunto, kun kaiketi pitäisi olla ihan onnesta soikeana että sain jatkuvan työn.