Naiset, minkälaisia parisuhteita etsitte?

Mä en tuu koskaan enää asumaan toisen ihmisen kanssa, joten toi sun ehdottama kuulostas just hyvältä. Tai omat asunnot samassa talossa,eikö Tarja Halonen asunut miehensä kanssa näin ennen pressaksi tuloaan? En siis kaipaisi ees viikonloppuisin yhdessä asumista.

Pidä rajoistasi ja toiveitasi kiinni! Just do you.

En minä luottaisi mieheen, joka ei muuttaisi yhteen asumaan. Mitä sillä tekisi? Se kävisi mun luona panolla ja syömässä ilmaiseksi ja pysyisi pois kuin kaipaisin tukea ja turvaa. Ei kiitos.

Lapsia en halua, mutta en oikein tiedä tuosta erillään asumisesta. Itsekin olen introvertti, mutta jos ihminen olisi tarpeeksi läheinen (niin kuin parisuhteessa olevan voisi kuvitella) niin haluaisin luultavasti mieluummin asua yhdessä. Joku oma huone nyt olisi ihan hyvä, voisi olla välillä ihan rauhassa.

N24

Mulla ikää 42v, kolme kouluikäistä lasta.

Etsin kunnollista miestä rakastetuksi ja puolisoksi. Lisäksi hänen täytyy olla lapsirakas ja tulla toimeen lasteni kanssa. Haluan miehen, jolla on jo omia lapsia ja joka ei halua enää lisää lapsia. Lapsetonta miestä en huoli.

Muut vaatimukset;

- ei saa pettää millään tavalla

- ei saa hakata minua

- ei saa haukkua minua

Ei ole tullut sellaista vastaan toistaiseksi .

Vierailija kirjoitti:

En minä luottaisi mieheen, joka ei muuttaisi yhteen asumaan. Mitä sillä tekisi? Se kävisi mun luona panolla ja syömässä ilmaiseksi ja pysyisi pois kuin kaipaisin tukea ja turvaa. Ei kiitos.

Voit tulla mun luo syömään ja panolle. Ja kun kaipaat tukea ja turvaa. Mut oljamiin ei jäädä.

M

Minä aina ajattelin etten halua ketään muuta liian "lähelle", siis asumaan esim kanssani. Ei perhettä tai mitään sellaista. Sitten tuli mies joka halusi kanssani perheen kun oltiin jo rakastuttu puolin ja toisin. Ei sekään ollut aikaisemmin lapsia halunnut.

Älkää nyt seuraavaa käsittäkö väärin, olen todella onnellinen siitä mitä minulla nyt on mutta tavallaan tuntuu että olen luopunut paljon itsestäni.

Vaikea arvailla olisinko edes ikinä alkanut seurustelemaan jos juuri tuo ketä rakastan ei olisi tullut vastaan vai olisinko löytänyt kaltaiseni ja nyt "enemmän minä".

Haluan lopulta asua yhdessä, mutta omaa tilaa ja aikaa pitää antaa puolin ja toisin.

Niin siis perimmiltään haluaisin tällaisen järjestelyn, koska tuleva työni on aika sosiaalista sorttia ja meinaan väsyä liiasta ihmisten seurasta joten illat menee varmaan latautuessa. Eli tähän yhtälöön oma kämppä sopisi hyvin tai sitten naisystävän tulisi ainakin olla fiksua sorttia joka ymmärtää tämän piirteen ja jättää paljon omaa rauhaa :) Ja siis yhteyttähän voi pitää paljonkin vaikka ei asuisi yhdessä ja tietystihän se olisi mukava olla joku joka välittää ja josta välittää. Eli läheisyydestä kyllä tykkään. -ap

Tässä on elokuva hyvästä parisuhteesta. Ollaan yhdessä mutta kuitenkin pidetään etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis perimmiltään haluaisin tällaisen järjestelyn, koska tuleva työni on aika sosiaalista sorttia ja meinaan väsyä liiasta ihmisten seurasta joten illat menee varmaan latautuessa. Eli tähän yhtälöön oma kämppä sopisi hyvin tai sitten naisystävän tulisi ainakin olla fiksua sorttia joka ymmärtää tämän piirteen ja jättää paljon omaa rauhaa :) Ja siis yhteyttähän voi pitää paljonkin vaikka ei asuisi yhdessä ja tietystihän se olisi mukava olla joku joka välittää ja josta välittää. Eli läheisyydestä kyllä tykkään. -ap

Noi sun tekstit on ihan kuin olisin itse kirjoittanut kaiken. Tuntuu, että kaikki miehet joita olen tapaillut, haluavat muuttaa yhteen ainakin jossain vaiheessa. Voi kunpa sun tyyppinen ihminen osuisi vielä joskus kohdalle. -N26

Unelmien parisuhde on sellainen, jossa saan olla täysin oma itseni ja puoliso saa olla myös täysin oma itsensä, ja jossa tuodaan paljon lisäarvoa toistemme elämään. Ts. parempi olla yhdessä kuin erikseen. Tärkeää myös on, että puolisoni saa minut nauramaan. Ja että seksielämä tyydyttää kummankin osapuolen täysin. Minulle on myös tärkeää se, että puolisoni kokee minun kohtelevan häntä hyvin, kun teen sellaisia asioita, jotka ovat minulle luonnollisia.

Ihme kyllä, tällaisen parisuhteen olen onnistunut saavuttamaan. Ei se ole itsestään syntynyt, vaan molempien osapuolien on pitänyt siihen panostaa.

Muutama asia, joita tämä suhde sisältää, jotka ovat mielestäni olennaisia:

- oma tila ja aika molemmilla, omat menot, kuitenkin pidetään huolta että yhteistäkin aikaa on (helppoa, koska ollaan loppupeleissä aikamoisia kotihiiriä)

- ei lapsia, eikä tule

- saman verran panostetaan kotiin ja toisiimme

- molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus, sisältäen myös mahdollisuuden yksityisyyteen.

Minä esimerkiksi en voisi saavuttaa onnellista parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka olisi todella vaativa ja/tai rajoittava. Haluan ensisijaisesti olla yksilö, toissijaisesti jonkun puoliso.

Meillä on vähän tällainen parisuhde, että se kiteytyy kliseessä: "Jos rakastat jotakin, anna sen mennä. Jos se palaa luoksesi, se on aina ollutkin sinun."

Haluan suhteen ukkomiehen kanssa. Sellasen että pidämme seksi hauskaa kun pidämme. Voidaan toki tehdä muutakin (mitä muuta?) ja lähinnä se olis idea että silloin kun olemme yhdessä, olemme yhdessä.

Jos joku nyt moraaliani miettii niin väärinhän tuo sitä puolisoa kohtaan olisi. Rakastuneena ajattelen kuitenkin että tuo olisi ainut mahdollisuus olla yhdessä kahden. En tiedä olisiko myös muita suhteita molemmilla. Missään tapauksessa en koskaan halua parisuhdetta missä olisi yhdessä asuminen ja yhteinen talous. Ei edes tämän tai jonkun muun miehen kanssa.

Haluan miehen, joka sitoutuu minuun ja omaa samat arvot kuin itse. Yhteisiä kiinnostuksia, mutta etenkin rakkautta. Omat kodit, henkinen tila tärkeää. Miehen pitää myös olla isä, lapset isoja. Lapseton mies ei koskaan ymmärrä vastuuta ja huolta-toisaalta iloakaan- lapsista.

Up. Tai laittakaapa myös, että minkälainen parisuhde olisi teidän unelmaparisuhteenne? Siis noin yleensäkin teidän naisten mielestänne. Ja, että voisitteko ajatella, että olisitte parisuhteessa tuon kaltaisesti että jopa asuttaisi erikseen? -ap

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitää myös olla isä, lapset isoja. Lapseton mies ei koskaan ymmärrä vastuuta ja huolta-toisaalta iloakaan- lapsista.

Miksi yleistää tuolla tavalla ja lokeroida miehet jo etukäteen? On paljon miehiä, jotka ovat olleet huonoja ja etäisiä isiä lapsilleen. Toisaalta lapseton mies voisi olla unelmien kumppani, jos saisi mahdollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Haluan miehen, joka sitoutuu minuun ja omaa samat arvot kuin itse. Yhteisiä kiinnostuksia, mutta etenkin rakkautta. Omat kodit, henkinen tila tärkeää. Miehen pitää myös olla isä, lapset isoja. Lapseton mies ei koskaan ymmärrä vastuuta ja huolta-toisaalta iloakaan- lapsista.

Ei tullut mieleen, että moni mies on lapseton juuri siksi, ettei lapsista olisi heille iloa? Kaikki eivät ole lapsirakkaita.

Olen ollut parisuhteessa unelmieni miehen kanssa noin kolme vuotta. En tiedä, tuleeko avoliitto jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, mutta kummallakaan ei ainakaan ole kiire siihen. Silti olemme yhdessä sillä mielellä, että tämä on loppuelämän suhde.

Vierailija kirjoitti:

Jotakin tuon tyylistä parisuhdetta itsekin haluaisin, mutta jotenkin tuntuu tutustumisvaiheessa semmoiselta kynnyskysymykseltä ottaa tuommoista asiaa esille.

Ota vaan heti esille. Minä koin myös että olin romantisissa toiveissani 'outo' (vaikkakin eri tavalla kuin sinä), ja kuulin pitkään ystäviltä että olin ihan liian ronkeli & sabotoin itsäni kun kerroin heti alkuun mitä halusin. Minä olin pitkiä aikoja sinkku, kun taas ystävät kävivät läpi semmoisia 3-6 kk parisuhteita jotka aina loppuivat sydänsuruun siinä vaiheessa kun toinen tajusi ettei se poikaystävä muutukkaan vaikka kuinka yrittäisi.

Minä toin omat 'oudot' toiveeni esille heti ensimmäisillä tai toisilla treffeillä. Siitä seuraa tietysti paljon torjuntoja, mutta minä ajattelin sitä lähinnä karsimisena: emmehän me olisi kuitenkaan tulleet toimeen loppujen lopuksi. Sitten kerran menin treffeille sellaisen vähän hiljaisen fyysikon kanssa. Toin esille oman filosofiani parisuhteista, ja odotin jo kummaksuvaa reaktiota. Mutta ei - se innostui kertomaan omaa, hyvin samanlaista suhtautumistaan parisuhteisiin. Mun siskokin vitsailee että 'hyvä kun oudot löysi toisensa, ei kai muut teitä huolisi'.

On parempi olla sellaisen kanssa jonka vuoksi ei tarvi hävetä omia tarpeitaan. Jos sun tarve on itsenäisyys ja oma rauha, niin etsi joku joka tarvii samaa - meitä on tässä maailmassa niin paljon että löydät sellaisen kyllä jos vaan jaksat etsiä :)

Ei mitään hajua sillä mulla ei ole minkäänlaista kokemusta parisuhteesta. Täytän tänä vuonna 29 vuotta. Haluaisin silti edes joskus kokeilla miltä parisuhde tuntuu. Parantaisiko se mut masennuksesta minkä vuosikausia kestänyt yksinäisyys on aiheuttanut? Osaisinko edes seurustella kun olen niin tottunut olemaan yksin. Tavallaan ahdistaisi ajatus että joku olisi koko ajan kyljessä kiinni.

Pysyvä, 24/7 nyhväystä yhdessä <3