Lue keskustelun säännöt.
Olen aina kuvitellut, että nykyisin joka perheessä on hyvä tasa-arvo ja
03.04.2006 |
että mieskin hoitaa lapsia ja kotia jne...mutta mitäs huomaankaan lähipiirissäni ; ( Monet naiset tekevät AIVAN kaiken ja mies vain makaa sohvalla ja raapii muniaan. Voi helkutti ja akat valittaa ystävilleen, mutteivat uskalla sanoa isännälle suoraan mitä on mieltä. Pelkäättekö, että se kotisika sohvalta häipyykin? Mitä sitten vaikka lähtisi, jos lähtee, niin eipä ainakaan arvosta teitä pätkääkään ja onpahan yhden " kakaran" jätökset huushollissa vähemmän. Ai että kun kiukuttaa kuunnella noita valituksia. Se ei tee mitään, ei siivoa, ei tiskaa, ei pese pyykkiä, ei tee ruokaa, ei ole lasten kanssa jne.......TÄH....pistäkää tekemään!!
Kommentit (33)
Minä olen kotona ja mies käy töissä. Koskaan en napise jos itse olen laiskotellu päivällä. Miehen ei tarvi tehä mun laiskottelun takia hoitumattomia kotihommia. Ja yleensä siis luen kirjaa, istun koneella tai muuta yhtä tyhjänpäiväistä jos laiskottelen.
Sitä en kuitenkaan suvaitse että mies tiuskii lapsille eikä hoida niitä illalla kun tulee kotiin. Harvoin meillä onneksi niitä tilanteita on.
Meillä mies herää n. 2-3 tuntia aikaisemmin kuin minä ja lapset. Menee samaan aikaan nukkuun. Senkään takia en painosta häntä suuremmin tekemään täällä sisällä mitään. Se huolehtii lumityöt, hakkeen laiton (lämmityksen), muut ulkotyöt ja on sen lisäksi läsnä kun on kotona. Joskus joudun oikeen patistaan sitä päiväunille tai muuten levähtään ku tekee niin koko ajan. Mieheni arvostaa sitä että olen lasten kanssa kotona ja vielä niin iloisella mielellä. Joku paikka meillä on aina rempallaan sisällä kun en vedä ressiä kotitöistä. Kaikki hommat kuitenki tulee tehdyksi, ruuat laitetuksi, siivotuksi, pyykit pestyksi jne.
Meillä ei myöskään koskaan puhuta siitä että minun vähemmän tienaavana pitäisi tehdä enemmän. Ei, meillä kumpikin tekee niin paljo kun jaksaa. Nimenomaan minä korostan sitä henkistä tasa-arvoa. Eli kannustetaan toista siinä omassa hommassa ja kehutaan. Meillä ei ole tapana nalkuttaa ja arvostella/kritisoida toisen tekemisiä.
Joskus sanon jos lapset vierastaa tai käskee isin mennä takasi töihin komentelemasta että nyt on isä ollu liikaa pois kotoa. Mutta sen tietää mies itsekin.
Mies ei siellä töissä pääse yhtään helpommalla. Jos muuten pääsee nii ainakin se nukkuu vähemmän kuin minä.
Minusta parasta on se jos minä oon koko päivän puurtanu ja siivonnu niin mies heti tullessaan mainitsee siitä todella hyvillään ja puhuu niinkuin olisi ylpeä minusta..=)
Tulipas pitkä jaaritus..
kahden (2v4kk ja 1v1kk) lapsen raskaanaoleva äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
MUTTA, en käy töissä joten siksi hoidan lapset ja kodin. Mies tekee normaalia 40h viikossa ja joskus ylitöitä(viikonloppuja). Kyllä se lasten kanssa touhuaa, silloin kun on kotona.Jos kävisin töissä, EN missään nimessä suvaitsisi moista sohvalla löhöilyä ja munien raapimista!
Miten tilanne sitten muuttuu MIEHESI KANNALTA KATSOTTUNA, kun menet töihin? Sama työhän hänellä on sittenkin, samat viikot, ja yhtäkkiä pitäisi ruveta tekemäänkin jotain kotona, kun ennen se työ oli oikein hyvä syy jättää tekemättä? Onnea vaan valitsemallasi tiellä...
Niin monet naiset napisee miehen hoitaessa lasta tai siivotessa vieressä " ei noin, vaan näin!" .
Meillä minä olen kotona ja teen suurimman osan kotitöistä, mutta en ole mikään kotiorja. Mies saa hoitaa myös osansa. Kun ruoka on valmiina pöydässä kun hän tulee, niin minusta on ihan kohtuullista, että mies korjaa ruuat pois ja täyttää tiskikoneen. Jos hän on kovin väsynyt, niin maatkoon silloin sohvalla, mutta minä en kaikkea tässä huushollissa suostu tekemään!
Te joilla teette itse kaiken: entäs viikonloppuisin? Eikö se pitäisi olla molemmille aikaa levähtää?
Kun olin äitiyslomalla ja mies isyyslomalla, oli hän lapsen kanssa ja loput ajat pääsi harrastamaan - 7 päivänä viikossa millon mitäkin lajia. Minä tein kaikki kotihommat.
Kun olin hoitovapaalla ja mies meni takaisin töihin, vietti hän hetken lapsen kanssa, harrasti enää 4-5 päivänä viikossa, eikä muuta tehnyt.
Kun lähdin töihin ja jouduin joskus olemaan työmatkoillakin, mies haki äitinsä meille hoitelemaan sekä lasta että taloutta.
Nyt olen opiskelemassa, viettää hän muutamana päivänä viikossa tunnin kaksi lapsen kanssa, harrastaa edelleen 4-5 kertaa viikossa ja minä teen kaiken. Kun kerran kotona olen, ei lukemisesta tai esseiden kirjoittamisesta pidetä, " eihän se työtä oo" .
Mitä vaihtoehtoja on? Rakastan miestäni, on hän muutakin kuin maailman laiskin mies, se on vain yksi hänen ominaisuutensa. Ei oo sohvalla muniaan raapimassa vaan hiihtelee pitkin metsiä ja pelaa millon mitäkin joukkuelajia. Mutta arvatkaapa vaan ottaako ... kele, ...tana,...ttu aivoon tehdä AINA ne halvatun kotihommat, jotka ei multakaan mitenkään luonnostaan suju! Ja voin kertoa: näistä asioista on käyty monta tuloksetonta keskustelua! Eli jos jollain on avain siihen kirstuun, jolla miehen kodinhoitohalut saadaan vapautettua, niin ole ystävällinen ja vilauta mullekkin sitä taika-avainta!
eli valitettavasti se olen minä. Mies kyllä uhoo imuroivansa/tekevänsä lumityöt/tyhäntävänsä tiskikoneen " kohta" , mutta se " kohta" voi kestää päiväkausia. Niinpä meikä (siisteysfriikkinä muutenkin) puree hammasta ja hoitaa homman. No, nyt se vielä menettelee ja on ihan reiluakin kun olen äitiyslomalla ja vain yhden vauvan äiti, mutta kauhulla odotan työhön paluuta...no, jos mies ei hoida osuuttaan niin aion pysyä lujana ja vaatia, että meille sitten palkataan siivooja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:Miten tilanne sitten muuttuu MIEHESI KANNALTA KATSOTTUNA, kun menet töihin? Sama työhän hänellä on sittenkin, samat viikot, ja yhtäkkiä pitäisi ruveta tekemäänkin jotain kotona, kun ennen se työ oli oikein hyvä syy jättää tekemättä? Onnea vaan valitsemallasi tiellä...
Tällä logiikallahan naisenkin pitäisi kotona ollessaan harjoittaa ansiotyöhön liittyviä asioita, miten hän voi muuten oppia kotiäitiyden jälkeen käymään töissä ja muuttamaan rutiinejaan, kun yht' äkkiä pitäisi ruveta työpaikallakin käymään?
tämä tasa-arvoa vai meneekö naisvallan puolelle:-) ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin luulin itsestäänselvyytenä että miehet ja naiset ovat tottakai tasa-arvoisia, mikseivät olisi? Kunnes sitten pikku hiljaa vuosien varrella silmät ovat auenneet ja totuus paljastunut...
Minun perheessäni ei eroteltu tyttöjen ja poikien " juttuja" ja vanhemmat pitivät itsestään selvänä että tyttö ja poika ovat täysin tasa-arvoisia, samat säännöt kaikille.
Ilmeisesti kaikissa perheissä näin ei sitten olekaan ja sehän se on perimmäinen syy siihen, miksi epätasa-arvo jatkuu aina vaan.
Niistä sohvilla makaavista kotisioista tulee miehen esimerkki pienille pojille ja tytöille, ja jos muusta ei ole tietoa, niin totta kai pojista tulee samanlaisia ja tytöt tyytyvät samanlaisiin puolisoihi. Kun eivät paremmasta tiedäkään.
Ei siihen ole miestä tarvinnut opettaa erikseen, onneksi ; ) Se on taas ollut hänen äitinsä töitä opettaa omaa poikaa tavoille!
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tee mitään. Kerran kuussa pyrin ottamaan suihin tai aina silloin, kun huomaan, että jonkinlaista napinaa alkaa esiintymään miehen puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monella naisella on tapana napista silloinkin, jos mies oma-aloitteisesti auttaa. Astiat on laitettu kuivauskaappiin vääriin paikkoihin, pyykit hän ripustaa ihan väärin, eikä lapsen vaatteetkaan ole sävy sävyyn jne.
Kyllä minua v**uttaisi ainakin tehdä hommia, jos koko ajan toinen kyttäisi vieressä ja huutelisi ohjeita. Ja jos jotain teet, tulee koko ajan kuittia, että väärin meni!
Siinä on todellakin helpompi olla tekemättä yhtään mitään. Kun ei mikään kelpaa kumminkaan.
Ensinnäkin sitä, miksi naiset jaksavat moista katsella ja toiseksi sitä, miten kenenkään ihmisen omatunto sallii sen, että jättää kaikki kotityöt toisen tehtäväksi.
Ihan käsittämätöntä, että naiset edelleen tekevät sitä kahta työpäivää, miehille riittää yksi. Näissä kysymyksissä yksinkertaisesti mitkään selitykset eivät ole hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä juuri noin. Tosin valitan aiheesta miehelle, paljon ja usein.
Pahimpien raivareitten jälkeen auttaa seuraavan viikon ja sitten taas opit unohtuu.
Mielestäni huono syy yksistään heivata mies pihalle. Toisaalta tekee pitkää päivää, hoitaa kaupassa käynnit useimmiten ja viettää paljon aikaa lapsen kanssa.
Sitten välillä näyttelin sairaana kipeempää kun olin niin johan pakko äijänkin jotain tehdä. Ei se nyt vieläkään mitään suursiivousta ala tekeen mutta ainakin yrittää.
Vastaavasti meikä hoitaa kodin ja lapset. No, sitten kun palaan työelämään, niin täytyy kyllä saada joku tasapuolisuus näihin kotihommiin.
Eli heidän kotitöihinsä osallistuminen on käytännössä usein leikkimistä, lukemista, lasten viemistä harrastuksiin jne. Voi myös ajatella niin, että jos äiti tekee suurimman osan kotitöistä, se aika on pois lapsilta. Mun mielestä noi pitkät työpäivät ei ole mikään selitys. Jos työ on oikeasti tärkeämpää, tai siis niin tärkeää että sen vuoksi ei voida jakaa hommia kotona, on jotain pielessä.
niin olisin aika MYRTSI jos mies laittaisi käteeni pölynimurin kun tulen raskaan työpäivän jälkeen kotiin. Odottaisin ilman muuta että mies hoitaisi ruuanlaiton ja siivouksen. Lapsista tietty vastaavat molemmat.
Tottakai jos molemmat käy työssä niin silloin täytyy jakaa kotityöt, mutta jos toinen on kotona, niin jo on kumma ja epäreiluakin jos ei kotityöt hoidu.
Meillä vallitsee henkinen tasa-arvo, jossa kunnioitetaan toisen sanomisia ja tekemisiä ja halutaan toisellemme ja lapsille vain parasta.
Ymmärrän varsin hyvin, jos muilla on asetelma niinkuin meillä, eli minä teen kotityöt ja mies hoitaa palkkatyön + tekniset sekä pihatyöt. Aikaa ja vaivaa menee kummallakin samanverran.
Sitä taas en ymmärrä, että vaimo haluaa omakotitalon, oman kakkosauton, etelänmatkat ja lapsille joka kausi parinsadan euron varusteet ja kallit harrastukset ja itse ei edes pölyhuiskua viitsi heiluttaa..?
Meillä työjako on semmonen että kun ollaan töissä se tekee joka osaa tai ehtii, noin puoliksi. Ei kuitenkaan lasketa tekemisiä niin ei kiukkuunnu tai ala syyllistään. Kyllä sen sitten huomaa jos toinen alkaa maleksiin! :)
Nyt oon äitiyslomalla ja jaloissa on kaksi vaippaikästä. Teen kolme kertaa syötävää miehen ollessa töissä, molemmat lämpöset ja välipalan.
Sitten käydään kaupassa, tehään kotihommia, leikitään lasten kanssa, harrastellaan ja tehään äkkiä välipala ja iltapala.
Koti on siisti kun sitä aina huoltaa. Siivoilua tää oleminen on enempi kuin siivoomista!! Astiat peseytyy koneessa yöllä ja aamulla ne nostan kaappiin kun mies on lähteny.
Imuroin pikaseen joka päivä ja pyykkiä pesen joskus vaan viikonloppusin ja joskus viikolla jos siltä näyttää. Koneen laitan pyöriin kun lapset nukkuu päikkyjä ja pois koneesta kun mies tulee kotiin.
Pintoja pyyhin ja pinoja setvin kun saan lapset viihtyyn leikeissä tai en naputtele koneella..
Jos oikein haluaa vetelehtiä niin ostan Saarioisten kinkkukiusausta sapuskaksi ja toiselle lämpimälle lämmitetään edellisen päivän jämät.
Sit vaan maataan lattialla tai mennään ulos ja nautitaan olosta!
Mies kykenee vaihtaan vaippoja, tekeen ruokaa, siivoomaan jne. jollonka mää pääsen kuntoilemaan tai kahville ilman lapsia. Siinä missä mies voi niin tehdä!
Musta on kiva olla kumppanille mukava eikä laskea mitä se tai mää ollaan tehty. Kun molemmat haluaa että toisen on hyvä olla niin molempien on hyvä olla!
Enempi mies tekee töissään hommia ja mää tunnen vähän olooni laiskiaiseksi kun vaan voin olla.. :D -Ja tämä nyt sitten on mun mies mistä mää puhun -en mistään ääliöstä joka ei huolehdi kumppaninsa jaksamisesta.
Koska kun jaksetaan arjessa niin sitä motivoi toista ja tukee ja sitä samaa saa takasin, mutta siihen tarvitaan se että antaa toiselle nälvimisen sijaan positiivisia asioita ja kehuu, toisen on vaikee sanoo jatkuvasti negatiivista jos toinen on tukemassa ja kannustamassa.
Mutta jos töissä on rankkaa ja kotona kiljuu lapset, ruoka on tekemättä, ei kysellä vointeja ja aletaan nalkuttaan kun lataa akkuja sohvalla niin siinä on kierre valmiina, vai?
Tohon pikaparannus on että kun mies tulee on kahvi tai sapuska oottamassa (vaikka se valmisruoka) ja jutellaan hetki miten on menny.
Lapset huutaa jos niillä on tylsää -pihalle koko porukka ja pitään hauskaa. Tai toinen jää torkkuun.. Mutta 330 minsan yli menevä nukkuminen väsyttää eikä piristä!
Siivota kerkee huomennakin tai illalla kun lapset nukkuu, tai jopa viikonloppuna voi siivota. Parisuhteesta tarttee kuitenkin pitää huolehtia AINA. Ja mää en voi painottaa enempää: molemmat huolehtii toisesta!