Millainen avio- tai avoliittonne oli juuri ennen eropäätöstä?

Keskusteluyhteys oli parempi kuin koskaan, kaikesta pystyi puhumaan avoimesti, tunteet näytettiin, rakkautta ei peitelty. Mutta ei suhde siihen päättynytkään, ettei olisi ollut tunteita.

Isoja ongelmia, joista ei pystytty puhumaan. Viimeiset ajat hymyilin, olin ystävällinen ja kannustava, sillä tahdoin jättää itsestäni hyviä muistoja. Olimme molemmat surullisiakin. Itkin. Elin kiinni hetkessä, tahdoin muistaa kaiken hyvän ja pahan ja välttää katkeroitumista. Koin eron olevan turhan, mutta silti pakollisen, koska mies ei ollut valmis muutokseen. Turhan siksikin, että rakkautta oli yhä. Voimat olivat olleet loppu, elämä ei edennyt ja tärkeimmät unelmat uhkasivat jäädä toteutumatta, jos ei olisi erottu.

Liian onnellinen. Ei uskaltanut jatkaa pidempään, kun mä tykkään susta niin että halkeen.

Onneton, torjuva, kylmä. Keskusteluyhteys oli totalisesti katkennut. Luottamuspulaa ja liian paljon selittämättömiä ongelmia. Ainoa oikea ratkaisu oli erota.

Seksi katosi kokonaan. Sitä ennen kaksi kertaa kuussa, joka riitti minulle.

Ihan olematonta kaikki. Ei keskustelua ei läheisyyttä ei mielenkiintoa.

Hirveän vaikeaa silti erota. Pakko oli vaan tehdä se päätös, olin jo kovaa vauhtia katkeroitumassa.

Avioliittoni oli yksinäinen ja ahdistava. Ero oli ainoa oikea päätös.

Yksinäinen ja ahdistava, ei keskustelua, luottamusta eikä läheisyyttä vuosiin.

Silti tuli miehelle järkytyksenä.