Masennus ja kun ei kiinnosta mikään. Kaikki tuntuu epämiellyttävälle ja suorittamiselle. Mikä avuksi?
Olen lapseton kolmekymppinen, avoliitossa. Viime vuodet elämässä olleet rankkoja, paljon kuollut läheisiä yms. Viimein tajusin olevani masentunut ja ahdistunut. Menin työterveyteen, nyt on terapia haettuna ja lääkityksen aloitin viikko sitten.
Toimintakykyä ehkä olisi, mutta ei kiinnostusta. Töissä käyn, siinäpä se. Aamulla herään, vituttaa kun pitää lähteä töihin. Pidän työstäni sinänsä, mutta odotan vaan poispääsyä. Kotona en jaksa tehdä mitään tai lähinnä ei huvita tehdä mitään. Olen pakottanut itseni edes vartin kävelylle, mutta odotan taas milloin pääsen kotiin.
Kavereita en jaksa nähdä tai jos nään, uuvun niin että kotona huokaisen helpotuksesta. Liikuntaa en jaksa harrastaa, energiaa ei tunnu olevan. Joskus joogaan kotona ja odotan taas, milloin se loppuu ja saan vaan olla.
Ainut mistä saan vähän mielihyvää on jostain syystä suihkussa käyminen, lämpö rentouttaa.. Tai sitten miehen kanssa sarjan katsominen. Tällöin en odota, milloin sarja loppuu tai milloin suihku on ohitse.
En oikein osaa tehdä mitään ilman, että se tuntuu suorittamiselle ja velvollisuudelle. Varattiin miehen kanssa kaupunkiloma, mutta tuntuu että en jaksaisi millään lähteä. Odotan sielläkin varmaan milloin pääsee nukkumaan huoneeseen tai lepäämään ja ennen kaikkea: milloin pääsee kotiin.
Masennus on laihduttanut minut huomattavaan alipainoon, johtuuko tämä siitä? Ruokahalu vain katosi ja nälkääkään en juuri tuntenut, söin mitä söin.. Yhtäkkiä painoinkin tosi vähän. Nyt pakottamalla ruokaa kurkusta alas olen saanut jokusen kilon takaisin. Veriarvoissani ei ole mitään vikaa.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Miten saa itsensä nauttimaan asioista? Ennen tykkäsin esimerkiksi neuloa, nyt en todellakaan saa aikaiseksi. Se ei kiinnosta enää ollenkaan ja tuntuisi vaan suorittamiselle.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Rautaa lisää! Anemia voi aiheuttaa. Mulla oli hb 130 mutta rautavarasto vain 40 ja noin 100 olisi hyvä olla.
Joo. Itseasiassa myös kuparia ja foolihappoa myös. Osta ap kuparitabletteja ja foolihappoa myös (erillisinä pillereinä), niidenkin puute aiheuttaa anemiaa. Syö kolme kuukautta noita ja lisää ravintoosi joka päivälle jotain rautapitoista. Älä osta rautatabletteja ellei sulla ole diagnosoitu sen puutetta. Kuparia ja foolihappoa voit ottaa ilman vaaraa. T. Se syömishäirilinen jolla on kropan elvytys meneillään liki parin vuoden huonon syömisen jäljiltä...
Pyydänkin kontrollikäynnillä tota varastoraudan mittaamista. Syön monivitamiinia ja niissä on todennäköisesti ainakin foolihappoa? Pitää tarkistaa.
En ymmärrä mistä burn out olisi tullut. Elämästä? Työ ei ole mitenkään älyttömän rankkaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pyydänkin kontrollikäynnillä tota varastoraudan mittaamista. Syön monivitamiinia ja niissä on todennäköisesti ainakin foolihappoa? Pitää tarkistaa.
En ymmärrä mistä burn out olisi tullut. Elämästä? Työ ei ole mitenkään älyttömän rankkaa.
Ap
Foolihappoa pitäisi saada ruuasta ja sen lisäksi voi syödä erillistä vahvempaa 400ug lisää. Kupari on tosi tärkeä. Lue noista niin ymmärrät.
Vierailija kirjoitti:
allt e skit kirjoitti:
Minulla on ollut tuollaista viimeiset 15 vuotta eli miltei koko aikuisikä. En ole sille mitään koskaan tehnyt enkä aio nytkään tehdä. Menee tämä näinkin, olen jo tottunut.
Eikö susta tunnu, että elämä menee ihan hukkaan? Kello vaan tikittää töidenkin jälkeen ja on niin odottanut kotiin menemistä, mutta ei täällä odota "mikään" kun ei ole mitään nautinnollista tiedossa.
Mies ei oikein ymmärrä miksi olen näin apaattinen tai mitä ihmettä mä odotan sohvalle pääsyä tai sängyssä makoilua, eikö se ole tylsää. Onhan se, mutta sitten ei tarvitse suorittaa mitään..
Ap
Pääsin tuosta kelailuvaiheesta yli jo monta vuotta sitten. En juuri ajattele asioita vaan käyn töissä suorittamassa omat hommani ja vapaalla en tee mitään. Minua ei oikeastaan mikään kiinnosta.
Yksin ollessa näköjään se hyvä puoli että ei ole ketään syyllistämässä vieressä. Mutta voi olla kyse myös burn outista mikä tekee apaattiseksi.