Vierailija

En ymmärrä mikä minut sai haluamaan lapsenyritystä, tää on tätä kuuluisaa jälkikäteen viisastelua. Alan ymmärtää miltä miehistä tuntuu joiden vaimot ovat kinuamalla kinunneet lapsia ja sitten niitä on saatu. En nauti tästä laisinkaan, onneksi hoito on jo alkanut mutta viikonloput tekee tiukkaa jos olen kahdestaan lapsen kanssa.

Onneksi päätin etten aio enää sortua tekemään toisen mielen mukaan, ja opettelen nauttimaan tämän yhden kanssa olosta. Onko kuitenkaan ketään toista joka kokee samoin vai olenko ainut? Koen olevani yksin tämän asian kanssa ja mieleni synkkenee siitä vielä enemmän.

Kommentit (11)

Vierailija

Mitään asiaa ei pitäisi tehdä vaan koska toinen tahtoo.
Lapsi nyt kuitenkin on jo tehty, joten nytten olisi syytä sopeutua tilanteeseen.
Tutustu lapseesi, leikkikää ja harrastakaa yhdessä.
Opettele hyväksymään hänet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kuinka vanha lapsi on nyt? Lapsesta on paljon iloa ja mitä enemmän kasvaa, sitä enemmän lapseen ihastuu. Jos et kuitenkaan halua toista, älä tee toista lasta, se ei ole oikein ketään kohtaan. Kyllä omaa lastaan silti aina rakastaa =)

Vierailija

Lyöt lapsen miehelle, kävelet ovesta ulos ja menet elämään sitä elämää kuin haluat. Elarit maksat hipihiljaa. Näin ne miehetkin tekevät.

Vierailija

Heh, en ihan ulos ovesta ole lähdössä kuten äitini aikanaan teki :D en anna historian toistaa itseään.

Kiitos vastauksista. Lapsi on vasta täyttänyt vuoden, nyt olen ainakin saanut kunnollisesta päivärytmistä kiinni mikä helpottaa oloa. Huomaan rakastavani lasta, mutta olen väsynyt hoitamaan asioita yksin ja luopumaan aina omasta ajastani. Miten ihmeessä yh:t pärjää??

Rakastan rauhaa aivan liian paljon. Olette ihania kun tsemppasitte :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Heh, en ihan ulos ovesta ole lähdössä kuten äitini aikanaan teki :D en anna historian toistaa itseään.

Kiitos vastauksista. Lapsi on vasta täyttänyt vuoden, nyt olen ainakin saanut kunnollisesta päivärytmistä kiinni mikä helpottaa oloa. Huomaan rakastavani lasta, mutta olen väsynyt hoitamaan asioita yksin ja luopumaan aina omasta ajastani. Miten ihmeessä yh:t pärjää??

Rakastan rauhaa aivan liian paljon. Olette ihania kun tsemppasitte :)

Suurin osa yh:ista repii hiuksiaan päästään,minä mukaan lukien, kiitos kysymästä. Mun ajatusmaailma muuttui heti kun sain lääkityksen masennukseen ja aloin hyväksyä kohtaloani mukisematta. Älä ota turhaa ressiä ajatuksistasi ja tunteistasi. Ei ole äitiä kenellä ei välillä kiehu oman lapsen kanssa.

Vierailija

Itse halusit, älä yritä vierittää toisen syyksi noin isoa asiaa. Länsimaissa naisilla on vapaus valita haluaako lapsen vai ei. Kanna nyt tekojesi seuraukset!! 

Vierailija

Odotapa kun lapsi alkaa tekemään kaikenlaista. Meillä alkoi vuoden iän jälkeen oppimaan ihan hirveästi asioita, toki jotkut asiat ovat rankempia ja on enemmän töitä tietyissä asioissa, esim. vahtimisessa, mutta kyllä ne kaikki ihanat hölmöilyt korvaa sen =) Lisäksi kun oppii puhumaan ja yrittää sanoa eri sanoja.

Etsi lapsesta kaikki hyvät puolet ja höpsön ihanat asiat, se helpottaa paljon. Mieti myös, voisitko olla masentunut ja hae apua, jos siltä tuntuu. Pystyykö mies osallistumaan enemmän? Meillä ainakin mies alkoi osallistumaan enemmän juuri vuoden iässä, kun voi jo kehitellä ihan isän ja lapsen omia juttuja. Samoin sitten äidillä ja lapsella on ihan omia juttuja.

Minä ainakin olen sitä mieltä, että lapsi antaa paljon enemmän kuin ottaa ja ihania hetkiä on arjessakin enemmän kuin niitä huonoja. Kehitelkää hauskoja leikkejä, joista molemmat pitävät. Yritä saada lapsi nauramaan mahdollisimman paljon, mikään ei ole ihanampaa kuin lapsen ihana aito nauru =)

Kaikilla on aina rankkoja aikoja lapsen kanssa, eikä ole häpeä myöntää sitä. Jos tarvitse apua, älä häpeä hakea sitä, se vain näyttää että olet hyvä vanhempi ja välität lapsestasi. 

Vierailija

Sinusta voi tulla oikein hyvä äiti, joka ei sälytä liikaa odotuksia ja omia haaveita lapseensa. Ole rehellisesti oma itsesi ja pyydä mieheltä apua lapsenhoidossa niin, että saat säännöllisesti sitä omaakin aikaa. Kuukauden jaksaa aina hyvillä mielin, jos tietää, että sen päätteeksi pääsee vaikka tyttöporukalla teatteriin tai yksin pitkälle lenkille ja kahville tms. Muistakaa järjestää myös parisuhdeaikaa esim. viikonloppuiltaisin lapsen nukahdettua: kännykät ja läppärit pois ja tilalle hyvää ruokaa kynttilänvalossa ja aikuisten keskustelua.

Sano miehellesi, että sinun täytyy saada tuntea olevasi äiti, nainen, vaimo ja rakastaja samanaikaisesti. Muuten jotkut näustä rooleistasi hiipuvat pois vähitellen.

Vierailija

Niin on kai tabu aihe, että nainen voi olla haluamatta lasta lainkaan.tai ainakaan halaumatta lasta yhtä paljon mies. - Olisiko edes koko ongelmaa jos mies sanosi, ettei koe laisinkaan nautintoa lapsen saamisesta ja isäksi tulosta. Varmasti olisi ja kun vielä luultavasti on kuitenkin edelleen niin, että mies on edelleen helpommin pakotettavissa isäksi kuin nainen äidiksi  Mutta aika usein se ratkeaa tai ainakin tilanne  muuttaa muotoaan sillä, että mies saa lähtee tai saa lähtea ja nainen jää kahden lapsen kanssa. Mutta yhtä hyvin tuo lähtijä voi  olla miehen asemasta nainen ja mies jää kahden laps(i)en kanssa.  - Toisaalta osa tuntuu odottavan niin paljon ja kamalasti lasten saamiselta, että vähemmästäkin saattaa pettyä, jos tai kun se lapsi ei kykenekään ratkomaan ja pelastamaan karilla olevaa ja tuo niitä ihania ja rakastettavia hetkiä, joista aina hehkutetaan, että kuinka ne kiitävät ohitse niin nopeasti ja joita joidenkin mielestää kuuluu ehdottomasti haikailla ja huokailla aina silloin kun puhe on lapsista.   

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla