Lue keskustelun säännöt.
Säälittää työkaveri - yksinäinen loppuelämäkö?
23.08.2017 |
Olen 5 vuoden aikana seurannut työkaverini elämää sivusta. Mies on jotenkin äitinsä tossun alla ja uhrannut elämänsä ja naissuhteensa äitinsä vuoksi. Näin hänen äitiään kerran sattumalta ja hyvin voimakasluonteinen tuntui olevan. Kaikki työkaverin naissuhteet on kaatuneet viimeistään 2v. yhdessäolon jälkeen siihen, että äitinsä manipuloi naiset pois poikansa elämästä. Eikä työkaveri edes näe sitä yhteyttä. Nyt mies on n. 42 eikä lapsia eikä parisuhdetta. On kuulema käynyt treffeillä saman naisen kanssa viimeisen vuoden, mutta selkisi myös, ettei mies halua enää edes parisuhdetta. Jotenkin säälittävää katsoa, miten hyvät vuodet valuu häneltä ohi. Oli taas koko kesäloman vanhempiensa luona. Nyt mietin, mitä mahtaa tapahtua sitten kun hänen vanhemmistaan aika jättää ja joutuukin elämään ilman vanhempia. Jos olisin sinkku tai onnettomassa suhteessa, niin veisin hänet.
Onko kellään samoja havaintoja vanhemmista sinkkumiehistä, jotka uhraavat elämänsä jonkun sukulaisen vuoksi?
Kommentit (19)
Tulee ihan TV-sarja Korpelan kujanjuoksun Jaska (janne Kataja) mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuokin tapa elää eikä kaikki tässä maailmassa tule naista tai miestä saamaan koko elämänsä aikana. Onko mies masentuneen oloinen vai miksi olet hänestä niin huolissaan?
Vierailija kirjoitti:
On tuokin tapa elää eikä kaikki tässä maailmassa tule naista tai miestä saamaan koko elämänsä aikana. Onko mies masentuneen oloinen vai miksi olet hänestä niin huolissaan?
Hänellä ei vain tunnu olevan työn ulkopuolella juurikaan mitään kivaa elämää. Oli nuorempana menevä ja matkusti, muttei enää. Menee töiden jälkeen kotiin ja harrastaa urheilua. Kaikki lomat ja pitkät pyhät vanhempien luona. Hänestä jotenkin puuttuu sellainen elämänilo ja hänestä huokuu yksinäisyys. Kertoo kuitenkin silmät sädehtien nuoruuden menoistaan ja matkoistaan, kun kysyy. Tuntuu, kuin hän vain enää tappaisi aikaa. Ap
Miten hänen elämänsä tai valintansa kuuluu sulle?
Ihan kuin puhuisit veljestäni. Me siskon kanssa sentään päästiin äidistä irti nuorena ja hankittiin omat perheet. Veli opiskeli ja matkusteli. Sitten isämme kuoli joku vuosi sitten ja veli alkoi olemaan paljon äitimme kanssa. Nyt menee viikonlopuiksi aina äidille. Me siskot ei haluta käydä siellä, koska äiti on niin dominoiva. Surettaa veljen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten hänen elämänsä tai valintansa kuuluu sulle?
Ei varmaan ap:lle kuulukkaan, mutta saa kai sitä silti sääliä?
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin puhuisit veljestäni. Me siskon kanssa sentään päästiin äidistä irti nuorena ja hankittiin omat perheet. Veli opiskeli ja matkusteli. Sitten isämme kuoli joku vuosi sitten ja veli alkoi olemaan paljon äitimme kanssa. Nyt menee viikonlopuiksi aina äidille. Me siskot ei haluta käydä siellä, koska äiti on niin dominoiva. Surettaa veljen puolesta.
Mulla samanlainen äiti. Hirveän kontrolloiva ja täysin rajaton.
Pakko on ollut vähentää yhteydenpito ihan minimiin vaikka äiti näyttää todella surkeaa naamaa.
Veljeni naisystäviin suhtautuu todella tylysti. Jokainen on ollut huono ja vääränlainen. Ainoastaan minun mieheni on äidin mielestä ollut sukuun sopiva. Ehkä siksi kun hänellä on loistava ura ja hyvä palkka.
Äitisuhde lähti menemään nurjalleen kun isäni kuoli. Olin silloin 12 v. Ja äitini alkoi pitää minua isän korvikkeena. Todella sairasta. Veljeni sai elää lapsuutta ja nuoruutta, sillä hän oli poika, ja pojat nyt on poikia.
Veljeni pitää aika paljon yhteyttä äitiin ja kuuntelee nöyränä haukut ja moitteet ja yrittää toimia niinkuin äiti haluaa. Viisikymppinen mies ja pahasti äidin talutusnuorassa. Todella surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veli :(. Vanhemmat kohtelivat kuin lasta ja olivat lopulta ihan riippuvaisia, kun isältä lähti ajokortti huonon näön takia. Veli "erityinen", mutta osaa kuitenkin hoitaa asiansa. Annettiin paljon anteeksi erityisyyden takia, ei opetettu edes perusasioita. Vanhemmat kuolleet ja me sisarukset nyt opetetaan itsenäistä elämää. Veli oli osin myös riippuvainen vanhemmista. Valitettavasti eläkkeellä ollut nuoresta saakka. Ei tänä päivänä niin vähästä laitettaisi eläkkeelle. On käynyt kyllä ihan normaalit koulut ja kauppaopiston.
Siis tuli vähän ristiriita. Osaa hoitaa raha-asiat ja paperiasiat = osaa perusasiat, mutta ei osaa laittaa ruokaa ja tarvitsee paljon siivousapua = ei opetettu perusasioita. Tätä tarkoitin. 9-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuokin tapa elää eikä kaikki tässä maailmassa tule naista tai miestä saamaan koko elämänsä aikana. Onko mies masentuneen oloinen vai miksi olet hänestä niin huolissaan?
Hänellä ei vain tunnu olevan työn ulkopuolella juurikaan mitään kivaa elämää. Oli nuorempana menevä ja matkusti, muttei enää. Menee töiden jälkeen kotiin ja harrastaa urheilua. Kaikki lomat ja pitkät pyhät vanhempien luona. Hänestä jotenkin puuttuu sellainen elämänilo ja hänestä huokuu yksinäisyys. Kertoo kuitenkin silmät sädehtien nuoruuden menoistaan ja matkoistaan, kun kysyy. Tuntuu, kuin hän vain enää tappaisi aikaa. Ap
Tuollaista on monen parisuhteessa olevankin elämä keski-iässä.
Säälistäkö se pitäisi "pelastaa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä menee ohi, jos ei perusta perhettä oman egon jatkoksi? Elämä menee ohi, jos sen haluaa viettää yksin tai läheisten kanssa? Elämä menee ohi, jos ei elä sellaista elämää kuin sinä elät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuokin tapa elää eikä kaikki tässä maailmassa tule naista tai miestä saamaan koko elämänsä aikana. Onko mies masentuneen oloinen vai miksi olet hänestä niin huolissaan?
Hänellä ei vain tunnu olevan työn ulkopuolella juurikaan mitään kivaa elämää. Oli nuorempana menevä ja matkusti, muttei enää. Menee töiden jälkeen kotiin ja harrastaa urheilua. Kaikki lomat ja pitkät pyhät vanhempien luona. Hänestä jotenkin puuttuu sellainen elämänilo ja hänestä huokuu yksinäisyys. Kertoo kuitenkin silmät sädehtien nuoruuden menoistaan ja matkoistaan, kun kysyy. Tuntuu, kuin hän vain enää tappaisi aikaa. Ap
Millaista sitten on sinun elämäsi? Mitä sinä teet töiden jälkeen? Menet pesukoneen kautta hellan viereen? Mitä sinä teet lomalla? Käyt velaksi särkänniemeessä, jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuokin tapa elää eikä kaikki tässä maailmassa tule naista tai miestä saamaan koko elämänsä aikana. Onko mies masentuneen oloinen vai miksi olet hänestä niin huolissaan?
Hänellä ei vain tunnu olevan työn ulkopuolella juurikaan mitään kivaa elämää. Oli nuorempana menevä ja matkusti, muttei enää. Menee töiden jälkeen kotiin ja harrastaa urheilua. Kaikki lomat ja pitkät pyhät vanhempien luona. Hänestä jotenkin puuttuu sellainen elämänilo ja hänestä huokuu yksinäisyys. Kertoo kuitenkin silmät sädehtien nuoruuden menoistaan ja matkoistaan, kun kysyy. Tuntuu, kuin hän vain enää tappaisi aikaa. Ap
Kotonaan ei voi viihtyä tai urheilu ei ole kivaa? Vanhempiensa kanssa ei voi viihtyä?
Millaista elämän sitten pitäisi olla, kun tullaan aikuisuuteen ja elämä asettuu uomiinsa? Kalenteri pitää täyttää kaikella pakkokivalla, vaikka haluaisi vaan olla kotona?
Taas yksi näitä yksineläjien säälittelijöitä. Kaikkien muidenkin pitäisi hankkia pallo jalkaan hinnalla millä hyvänsä ettei olisi "yksinäinen ja surkea" kyökkipsykologin tulkinnan mukaan, ja tilanteelle pitää saada joku selitys, vaikkapa sitten (yllätys yllätys) dominoiva äiti. Kannattaa hoitaa oma tonttinsa ja antaa muiden hoitaa ihan omansa, ap:n säälillä ei kukaan tee mitään.
Taidat vaan olla kateellinen kun hän on äitinsä passattavana ja voi kevytdeittailla ilman vakavampaa aikomusta.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin sinkku tai onnettomassa suhteessa, niin veisin hänet.
Et veisi. Naiset kehuvat aina yksinäisiä kaverimiehiä, mutta eivät ole koskaan valmiita näiden kehujen kohteiden kanssa seurustelemaan. Tämä on nähty kerta toisensa jälkeen. Puhe on halpaa, vain teot ratkaisevat.
Vierailija kirjoitti:
Säälistäkö se pitäisi "pelastaa"?
No ei välttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä menee ohi, jos ei perusta perhettä oman egon jatkoksi? Elämä menee ohi, jos sen haluaa viettää yksin tai läheisten kanssa? Elämä menee ohi, jos ei elä sellaista elämää kuin sinä elät?
Hän on joskus kertonut halunneensa oman perheen, mutta on jäänyt hankkimatta. Jos hän ei olisi näin sanonut, niin en pohtisi asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Millaista sitten on sinun elämäsi? Mitä sinä teet töiden jälkeen? Menet pesukoneen kautta hellan viereen? Mitä sinä teet lomalla? Käyt velaksi särkänniemeessä, jne?
Kutakuinkin näin, mutta olenkin halunnut sellaisen elämän. Eriasia, jos haaveet olisi olleet muuta.
Vierailija kirjoitti:
Kotonaan ei voi viihtyä tai urheilu ei ole kivaa? Vanhempiensa kanssa ei voi viihtyä?
Millaista elämän sitten pitäisi olla, kun tullaan aikuisuuteen ja elämä asettuu uomiinsa? Kalenteri pitää täyttää kaikella pakkokivalla, vaikka haluaisi vaan olla kotona?
Kyllä näistä kaikista sinkkuuden asioista voi ilman muuta nauttia, mutta jos on sanonut, että olisi halunnut toisenlaisen elämän niin sitten tunnen sääliä. Nämä ovat asioita, joita luet myös rivien välistä. Ihmisestä näkee millä mielellä sanoo asiat. Jos sanoo "Lähden taas vanhemmille" ja sanoo sen vähän allapäin, niin kyllä minulle ensin tulee mieleen, ettei välttämättä omasta halusta. Ja sitten, jos anoisi tuon saman lauseen intoa puhkuen "Kiva lähteä taas vanhempien luo", niin olisi eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi näitä yksineläjien säälittelijöitä. Kaikkien muidenkin pitäisi hankkia pallo jalkaan hinnalla millä hyvänsä ettei olisi "yksinäinen ja surkea" kyökkipsykologin tulkinnan mukaan, ja tilanteelle pitää saada joku selitys, vaikkapa sitten (yllätys yllätys) dominoiva äiti. Kannattaa hoitaa oma tonttinsa ja antaa muiden hoitaa ihan omansa, ap:n säälillä ei kukaan tee mitään.
Anteeksi, jos pahoitin mielesi. Tämä mies olisi halunnut pallon jalkaan. Minusta erotan kyllä jos yksineläjä nauttii yksinolosta. Tämä mies ei. Sanoo usein, että "Olisi kiva lähteä jonnekin, mutta ei viitsi yksin lähteä". Tästä päättelen, että yksinolo ei ole hänen oma valintansa.
Vierailija kirjoitti:
Et veisi. Naiset kehuvat aina yksinäisiä kaverimiehiä, mutta eivät ole koskaan valmiita näiden kehujen kohteiden kanssa seurustelemaan. Tämä on nähty kerta toisensa jälkeen. Puhe on halpaa, vain teot ratkaisevat.
Heh, ehkä näin voisi lopulta olla. Lähtisin ainakin treffeille ja tutustuisin ensin. Silti uskon, että hänellä vientiä riittäisi, jos vain rohkaistuisi irtaantumaan äidistään. Myönnän, että karsastan ajatusta dominoivasta anoppiehdokkaasta. Tosin, jos näin ei olisi, niin mahdollisuudet olisi paremmat.
Ap
Mitä jos olet vain kuvitellut, että äiti on syynä? Mies ei ehkä itse osaa sitoutua eikä enää halua.