Kaverin outo viestittelytyyli: jättää vastaamatta, kun kysyn kuulumisia

Ehkä se ei vaan ole sosiaalisesti kovin taitava tyyppi.

Älä tuhlaa energiaasi

Juu, mutta mites silloin, kun hän itse aloittaa keskustelun? Onko se vaan jotain ajanvietettä?

Sitten unohtaa koko homman ja menee tekemään jotain tärkeämpää?  Ja joskus kahden viikon päästä muistaa, ai niin, tämä tyyppi on olemassa...?

Vierailija kirjoitti:

Öö. En mäkään jatkuvasti jaksa olla nenä kiinni chatissä varsinkin jos ihminen joka ajattelee olevansa kaverini yrittää jutella. Läheisille ystäville aina jaksaa puhua

Pitäisikö jättää seuraavan kerran kokonaan vastaamatta? Hän nimittäin tekee myös niin, että lähettää viestin, kysyy jotain ja lukee vastaukseni vasta joskus seuraavana päivänä, Ei tule sellainen olo, että olisi kovin kiinnostunut siitä, mitä kirjoitan. Ennemminkin niin, että vaan heittelee viestejä menemään, ehkä velvollisuudesta, ehkä tylsyydestä...?

neuvoja, miten hoidan tilanteen jatkossa?

Hän ei arvosta sinua. Entinen hyvä ystäväni toimi noin ja otti sitten etäisyyttä. Hän tsekkasi, vieläkö vastaan, mutta ei itse ollut valmis panostamaan.

Jotain sellaista siinä kyllä on. Mutta en ymmärrä tätä, että miksi sinun ystäväsi tsekkasi vastaatko (tai tämä minun kaverini tekisi niin). Jos ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä tai asioistani, niin mitä väliä sillä on  vastaanko? Yleensä sitäpaitsi vastaan ihmisille tekstiviesteihin...kohtelias kun olen. :) 

Mutta mitä itse teen, jos tilanne tulee vielä eteen?

Vierailija kirjoitti:

Hän ei arvosta sinua. Entinen hyvä ystäväni toimi noin ja otti sitten etäisyyttä. Hän tsekkasi, vieläkö vastaan, mutta ei itse ollut valmis panostamaan.

Minä en vastaa "mitä kuuluu?" Kysymyksiin. Mun kavereiden pitäisi jo tietää että samaa kuin aina.

Up, up, olisiko neuvoja, miten käyttäytyä tämän kaverin kanssa?

Mä olen tuommonen kaveri.

Syy on mm. se että mulla on aina joku projekti kesken ja paljon tekemistä (oon ADD) ja ajatukset ja tekemiset sinkoilee paikasta toiseen eikä keskittymiskyky riitä. Tietokoneella aina kymmenen välilehteä auki jotka pitää lukea ja joka linkki tarkistaa. Ymmärrän kyllä jälkeenpäin että saatan joskus loukata ihmisiä ja tämän ominaisuuteni takia kaverit karisee, oon itsekin surullinen siitä :(

Toinen syy on se että ylikeskityn toisen sanomiseen ja alan miettimään omaa vastaustani liikaa ja lopulta olen ihan hämmennyksissä kuinka pitäisi vastata enkä saakaan vastatuksi mitään. (Kuulostaa tyhmältä mutta on totta :D)

Ja esim. facessa mulla on vaikeuksia jos puhekavereita on kerralla useampi kuin yksi koska en osaa keskittyä sitten mihinkään. Ja jos mulla on juttu kesken jonkun kanssa ja joku toinen "häiritsee" niin tsekkaan hänen asiansa kyllä mutta vastaan sitten kun pystyn keskittymään vain häneen (ellen ole unohtanut).

Anteeksi epäkohteliaisuuteni, en vaan osaa :(

Lisää vastauksia? Olen ihan samanlaisessa tilanteessa kahden kaverin kanssa.

Löytyi tällainen vanha ketju, ja omallekin kohdalle on osunut tuollaisia, onko kellään tuoreita mielipiteitä mistä voisi olla kysymys? Käytös on niin outoa, selkeästi ystävyyttä etäännyttävää, mutta eivät silti tunnu haluavan välejä kokonaan poikki? Itselle aika raskasta tällainen.

Minun entinen ystävä saattoi katkaista puhelun mitään sanomatta, jos kerroin kuulumisiani yhtä lausetta enemmän. Itse hän jaaritteli puolikin tuntia esim. kaupassakäynnistään.

Jospa on vain hetken koneella. Muka. Sitten kysyy jotain, odottaa pari minuuttia ja sulkee sovelluksen.

Molempi teistä voi olla niitä, jotka parisuhteessa valittavat, kun puoliso ei vastaa heti. Onko niin, että ystäväsi vaatii oman halunsa mukaiset asiat, eikä sitoudu muuhun?

Mulla on ehkä vähän samanlainen tapa... tarkastan puhelimen viestejä ehkä kerran tai pari päivässä ja tosi moni on "ohi mennyt" tai sellainen mihin ei tarvi enää vastata. Ehkä siinä on tullut tapa, että vastaa vaan niihin mihin oikeesti tarvii.



Ainakaan mulle viestit ei ole mikään keskustelun väline, ne on enempi ilmoitus tai kysymys/vastaus ja jos aika ajoi vastauksen ohi niin sitä turhaan vastaamaan

Olen autistinen ja nyt juuri moni asia on keskeneräinen enkä kykene prosessoimaan kokonaisuutta. En siis tiedä, mitä ihmettä vastaisin kellekään, elleivät kysy suoraan jtn asiaa. En osaa höpötellä ympäripyöreitä vain jotain sanoakseni. Eli mulla on päänsisäinen kriisi, eikä siihen mahdu enää epämääräisiä viestituokioita. En vastaa viestiin, enkä edes lue sitä. Näen puhelimen etunäytöltä kumminkin, keneltä viesti on tullut.

Et ole ihan kärkisijoilla hänen tärkeysjärjestyksessään.

Samaa tekee omakin ystävä. Hänellä on paljon muitakin ystäviä kuin minä ja tekemistäkin riittää. Siitä päättelen, että samoin on varmaan sillä sinunkin ystävälläsi: hänellä on muita ystäviä, jotka menevät edellesi, tai sitten hänellä on kiinnostavampaa tekemistä kuin sinulle vastaaminen.

Oletko näin vuosien varrella tajunnut vihjeen ja heivannut kaverin jo pois? Aloitus vuodelta 2017.

Itse olin tällainen. Mulla oli todella raskaat pari vuotta sekä töissä että kotona ja samaan aikaan painin terveysongelmien kanssa. Toisin sanoen olisi ollut aina vain huonoja kuulumisia. En halunnut kuormittaa muita, toisaalta en myöskään valehdella. Jokainen kuulumisten kysely laukaisi voimakkaamman ahdustuksen ja sivuuttaminen oli vain helpointa. Jälkikäteen tuntuu lapselliselta, mutta olin silloin todella loppu eikä sitä vain kerta kaikkiaan ajatellut asiasta samalla tavalla kuin nyt.

Mielenterveysongelmista kertoo tuollainen vähän epänormaali käytös.