Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaverisuhde heräättää ristiriitaisia tunteita, avautuminen
22.08.2017 |
Ystävystyimme reilu 15v sitten eikä tarvitse varmaan mainita että alussa kaikki oli kuten pitikin. Nyttemmin minua on alkanut mietityttämään.
Ystäväni kutsuu minua luokseen kyläilemään pari-kolme kertaa viikossa, ja se on tietty tosi kiva. Jokin aika taaksepäin olin tuttuun tapaani matkalla hänen luokseen pysähtynyt kaupan kautta ja kannoin todella raskaita kauppakasseja kun hän pisti viestiä "Ai niin, tuo vielä vessapaperia!". Käännyin painavien kassien kanssa takaisin kauppaan ja hikisenä ärsytyksestä läähättäen raahasin niitä sekä vessapaperia hänen luokseen. Tätä oli tapahtunut useampia kertoja aikaisemmin ja joka kerta olen niellyt vitutukseni ja toppuutellut itseäni ajattelemalla, että "Eihän tämä nyt kuitenkaan ole pieni vaiva, kun kävelisin tän kaupan ohi muutenkin" ja "Saanhan mä tästä rahaa takaisin, ei tää nyt NIIN iso juttu ole" yms.
Rupesin kuitenkin samana iltana miettimään, että minähän olen käynyt ystävälleni kaupassa joka kerta, kun olen mennyt hänen luokseen! Selasin viestiketjuamme, joiden keskusteluista suurin osa on lähes kahden vuoden ajan mennyt näin:
Hän: Moikka, ikävä! Haluaisitko tulla kylään?
Minä: Voin tulla, juna olisi siellä tasalta/puolelta/viittä yli.
Hän: (Viesti lähetetty niihin aikoihin kun nousen junasta.) Oho hups, täällä ei ole kahvimaitoa. Voisitko tuoda siitä lähikaupasta?
Minä: Selvä, tuon.
Hän: (Hetken kuluttua): Niin ja täältä puuttuu myös voi, leipä, jauheliha, vessapaperi, banaanit, shampoo ja tupakka. Voisitko tuoda niitäkin kun nyt kuitenkin oot siellä kaupassa?
Minä: Selvä, tuon.
Päässäni rupesi raksuttamaan enemmän kun päätin seuraavalla kyläilyreissulla pyytää kaveri kantoavuksi ja toisella kerralla valehtelin unohtaneeni rahat kotiin. Kantoapua ei tullut, koska kaverilla oli kuulemma menkkakipuja ja toisella kerralla hän pyysi poikaystävänsä kylään ja pisti kauppalistan perästä. Olin todella ällistynyt, mutten saanut sanottua mitään.
Olen pohtinut suhdettamme ja selannut viestiketjuamme ja tajusin, että me emme koskaan tapaa hänen kotinsa ulkopuolella. Joka kerta kun olen pyytänyt häntä luokseni tai kaupungille, hän on AINA joko heti tai juuri ennen sovittua tapaamisaikaa perunut tapaamisen vedoten masennukseen/ahdistukseen/väsymykseen/, mutta kirjoittanut vielä samaan viestiin "no mutta tuu silti kuitenkin tänne! Olis niin ihana nähdä!" Tässä kohtaa ymmärrykseni ja tunteeni vaihtelevat, sillä tiedän noiden juttujen olevan tosi raskaita. Kuitenkin ystävällä on aina ollut energiaa laittautua huolellisesti, siivota, vaihtaa sisustusta, kokata pitkän kaavan kautta ja kertoa miten oli sen ja sen kanssa siellä ja tuolla, tai miten osti sieltä ja tuolta sen ja tämän laukun ja vaatteen. Ystäväni siis poistuu kotoa ja tapaa ihmisiä ihan normaalisti. Onko masennuksessa tai ahdistuneisuudessa jotain mitä en ymmärrä? Joskus minusta tuntuu, että ahdistukseen yms. vetoaminen on vain liian helppo tekosyy, mutta toisaalta mistä voisin tietää kun en itse sellaisista kärsi?
En ole viitsinyt sanoa kaverilleni mitään painavasti, koska hän on herkkä syyllistymään ja ahdistumaan ihan mitättömistä asioista, ehkä halua että hän minun takiani joutuu napsimaan rauhoittavia. Olen joskus koittanut ottaa jotain puheeksi, mutta hän on todennut ettei jaksaisi mitään negatiivisuutta. Toisinaan minusta tuntuu että olen vain väline helpomman ja vaivattomamman arjen ylläpitoon. Toisaalta, eikö ystävien juuri kuulu auttaa? Minulla on todella ristiriitaiset fiilikset tästä. Ystäväni tuntuu olevan aidosti iloinen seurastani kun olen hänen luonaan ja usein juttelemme paljon. Hän on ainoa ystäväni enkä tahtoisi minkään kahvin ostamisen takia "erota". Harmittaa myös se, että olimme ihan normaaleja ystävyksiä vielä joitakin vuosia sitten, mutta asiat jotenkin ovat luisuneet tähän.
Kommentit (14)
Kuulostaa kyllä vähän siltä, että olet ikään kuin opettanut kaverisi mukavuudenhaluiseksi. Ilmoita hänelle, ettet ole mikään ilmainen kauppakassipalvelu, tilatkoon ruokansa netistä jos ei huvita kanniskella vessapapereitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan paskaa toi sun niin sanottu kaveris ja sinä olet ihan liian kiltti ja hyväuskoinen. Ahdistuksesta en tiiä paljon, mutta masentunu ihminen ei puunaa itseensä eikä kämppäänsä eikä todellakaan pälpätä mitä kivaa on tehny ja ostanu. Veikkaan että haluaa vaan hyötyä susta ja käyttää hyväkseen teijän pitkää historiaa? Sinuna ilmottaisin sille ens kerralla, että jos on tarpeeks hyvissä voimissa ottaakseen vastaan vieraita, on sillon tarpeeks voimissaan myös käymään ite kaupassa.
Ei tuo ole ystävyyssuhde vaan työsuhde. Teet duunia kahvikupin hinnalla.
Nyt ryhdistäydyt ja opettelet valehtelemaan, jos suhde kuitenkin on sinulle tärkeä.
Sinulla on krooninen kipeä selkä/jännetupen tulehdus/tenniskyynärpää/nivelrikko sorminivelissä/polvissa. Lääkäri on kieltänyt kauppakassien kantamisen. Rannetukia voit käyttää ainakin vierailujen ajan.
Äitisi/naapurisi/orpanasi/tilaat kotiinkuljetuksen, jos kysyy miten saat omat ostoksesi hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Ihan paskaa toi sun niin sanottu kaveris ja sinä olet ihan liian kiltti ja hyväuskoinen. Ahdistuksesta en tiiä paljon, mutta masentunu ihminen ei puunaa itseensä eikä kämppäänsä eikä todellakaan pälpätä mitä kivaa on tehny ja ostanu. Veikkaan että haluaa vaan hyötyä susta ja käyttää hyväkseen teijän pitkää historiaa? Sinuna ilmottaisin sille ens kerralla, että jos on tarpeeks hyvissä voimissa ottaakseen vastaan vieraita, on sillon tarpeeks voimissaan myös käymään ite kaupassa.
Tiedätkö miten ahdistuneen tai masentuneen mieli toimii vai? Oletko joku alan lääkäri? Ahdistus- ja paniikkihäiriöt on ihan oikeita sairauksia ja kyllä, ahdistus voi tulla ihan varoittamatta ja kestää jopa tunteja. Mt-ongelmat rajoittaa elämää tosi paljon, paljon enemmän kuin miten kukaan tavis voi ymmärtää.
Oletko aivan typerys vai miten sinua voi muka noin höynäyttää?
Itse voisin kerran käydä kaverille kaupassa, mutta jos tilanne heti toistuisi, niin en kyllä toista kertaa menisi. Sanoisin tyynesti, että en ole menossa kaupan kautta, en pysty nyt kantamaan tai ettei ole rahaa mukana. Olisi kyllä ihan absurdi tilanne, että kukaan ystävä pyytäisikään mitään jauhelihoja ja huussipapereita kanniskelemaan.
Eriasia tietysti, jos vaikka toipilaana oleva tarvitsee apua. Silloin voin kyllä ihan reilusti auttaa eikä sitä tarvitse mihinkään kyläilykutsuun naamioida.
Kasvata itsellesi itsekunnioitusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi kerralla älä avaa viestiä ennen kuin olet hänen luona ja jos tarttee jotain kaupasta, menette sitten yhdessä sinne. Älä avaa viestiä siksi, ettei näe, että luit sen (whatsapp tai messenger).
Kyllä ahdistus voi ilmetä niin, että kaupassa käyminen voi olla ylivoimaista tai vaikeaa mutta henkilö voi silti kyetä ylläpitämään siistiä kotia, näkemään kavereita tms. Mutta tapa jolla kaverisi ilmoittaa asiasta sinulle on aika törkeä ja ystävyytenne vaikuttaa enemmänkin hyväksikäyttösuhteelta. Selkeästi haluaa tavata sinua, kun jääkappinsa on tyhjä. Jos hän kaipaa apua kaupassa käymiseen niin hän voisi ottaa asian puheeksi niin, että asia olisi ennakkoon sulle tiedossa. Mutta ilmeisesti hän ei kehtaa tehdä niin, on paljon helpompaaa muka sattumalta pyytää toista käymään kaupassa. Sitä paitsi nykyään on paljon erilaisia kauppakassipalveluita ym. joita voi käyttää. Jos hän kuitenkin sinulle maksaa vaivanpalkkaa niin eikö samalla voisi käyttää näitä palveluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa:
Olen miettinyt häpeääkö hän minua, kun ei kulje kanssani kaupungilla, mutta toisaalta samaan aikaan kylässä on hänen muita ystäviään, joiden kanssa tullaan hyvin juttuun. Kaveri aina välillä kertoo että olen hänelle rakas ja tärkeä. Taitaa kommenteissanne silti olla jotain totuuttakin. Kyseinen kaveri pisti hetki sitten viestiä ja pyysi kylään. Sanoin että junani olisi perillä vasta klo xx:xx, eli pari minuuttia lähikauppansa sulkemisajan jälkeen, valehtelin. Vastasi, että menee sitten vähän liian myöhäiseksi, enkö voisi tulla aikaisemmalla junalla. Eiköhän tämä ole selvä juttu. Vastasin, etten ehdi, mutta ehtii vielä itse kauppaan jos reippaasti liikehtii, eikä vastannut enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ahdistus voi ilmetä niin, että kaupassa käyminen voi olla ylivoimaista tai vaikeaa mutta henkilö voi silti kyetä ylläpitämään siistiä kotia, näkemään kavereita tms. Mutta tapa jolla kaverisi ilmoittaa asiasta sinulle on aika törkeä ja ystävyytenne vaikuttaa enemmänkin hyväksikäyttösuhteelta. Selkeästi haluaa tavata sinua, kun jääkappinsa on tyhjä. Jos hän kaipaa apua kaupassa käymiseen niin hän voisi ottaa asian puheeksi niin, että asia olisi ennakkoon sulle tiedossa. Mutta ilmeisesti hän ei kehtaa tehdä niin, on paljon helpompaaa muka sattumalta pyytää toista käymään kaupassa. Sitä paitsi nykyään on paljon erilaisia kauppakassipalveluita ym. joita voi käyttää. Jos hän kuitenkin sinulle maksaa vaivanpalkkaa niin eikö samalla voisi käyttää näitä palveluja.
Kahvikuppi ei oo mikään vaivanpalkka, vaan ihan normi vierailijalle tarjottava asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan paskaa toi sun niin sanottu kaveris ja sinä olet ihan liian kiltti ja hyväuskoinen. Ahdistuksesta en tiiä paljon, mutta masentunu ihminen ei puunaa itseensä eikä kämppäänsä eikä todellakaan pälpätä mitä kivaa on tehny ja ostanu. Veikkaan että haluaa vaan hyötyä susta ja käyttää hyväkseen teijän pitkää historiaa? Sinuna ilmottaisin sille ens kerralla, että jos on tarpeeks hyvissä voimissa ottaakseen vastaan vieraita, on sillon tarpeeks voimissaan myös käymään ite kaupassa.
Tiedätkö miten ahdistuneen tai masentuneen mieli toimii vai? Oletko joku alan lääkäri? Ahdistus- ja paniikkihäiriöt on ihan oikeita sairauksia ja kyllä, ahdistus voi tulla ihan varoittamatta ja kestää jopa tunteja. Mt-ongelmat rajoittaa elämää tosi paljon, paljon enemmän kuin miten kukaan tavis voi ymmärtää.
Joo, on kokemusta mt-ongelmaisen ahdistuksista ym. manipulointikeinoista. Siinä todella saa kuulla ja tuntea olevansa se tavis, jonka velvollisuus on auttaa öin ja päivin. Sitten kun on hyvä vaihe, ei kuulu kuukausiin mitään, korkeintaan just sitä miten mukavaa on ollut niiden oikeiden ystävien kanssa. Kunnes taas tarvitaan sitä pyyteetöntä ystävää...
Tällainen suhde ei ole oikea ystävyys- vaan hoitosuhde, jossa auttaja on osa "potilaan" hoitoverkostoa, jonka hän on luonut itselleen. Hankala siitä on poiskaan vetäytyä, vaikka vuosien varrella systeemi on vähitellen paljastunut. - Semmoisia me mitään ymmärtämättömät tavikset ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ahdistus voi ilmetä niin, että kaupassa käyminen voi olla ylivoimaista tai vaikeaa mutta henkilö voi silti kyetä ylläpitämään siistiä kotia, näkemään kavereita tms. Mutta tapa jolla kaverisi ilmoittaa asiasta sinulle on aika törkeä ja ystävyytenne vaikuttaa enemmänkin hyväksikäyttösuhteelta. Selkeästi haluaa tavata sinua, kun jääkappinsa on tyhjä. Jos hän kaipaa apua kaupassa käymiseen niin hän voisi ottaa asian puheeksi niin, että asia olisi ennakkoon sulle tiedossa. Mutta ilmeisesti hän ei kehtaa tehdä niin, on paljon helpompaaa muka sattumalta pyytää toista käymään kaupassa. Sitä paitsi nykyään on paljon erilaisia kauppakassipalveluita ym. joita voi käyttää. Jos hän kuitenkin sinulle maksaa vaivanpalkkaa niin eikö samalla voisi käyttää näitä palveluja.
Ai onko se ahdistus niin valikoiva tauti, että ruokaa ja kodin perustarvikkeita ei voi ostaa, mutta laukkuja ja vaatteita voi? Salli mun nauraa! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa:
Olen miettinyt häpeääkö hän minua, kun ei kulje kanssani kaupungilla, mutta toisaalta samaan aikaan kylässä on hänen muita ystäviään, joiden kanssa tullaan hyvin juttuun. Kaveri aina välillä kertoo että olen hänelle rakas ja tärkeä. Taitaa kommenteissanne silti olla jotain totuuttakin. Kyseinen kaveri pisti hetki sitten viestiä ja pyysi kylään. Sanoin että junani olisi perillä vasta klo xx:xx, eli pari minuuttia lähikauppansa sulkemisajan jälkeen, valehtelin. Vastasi, että menee sitten vähän liian myöhäiseksi, enkö voisi tulla aikaisemmalla junalla. Eiköhän tämä ole selvä juttu. Vastasin, etten ehdi, mutta ehtii vielä itse kauppaan jos reippaasti liikehtii, eikä vastannut enää mitään.
Huh. Eikö tuo ole jo aika selvä tapaus. Itsellänikin on välillä ahdistusta niin, että kaupassa käyminen ei ole kovin miellyttävää. Eipä tulisi silti mieleenkään käyttäytyä noin. Korkeintaan voisin kysyä kaveria mukaan kauppaan, jos toinen on muutenkin menossa. Tai jos pyytäisin käymään silloin tällöin kaupassa niin kysyisin tätä reilusti etukäteen, maksaisin ja tekisin näistä ostoksista vielä ruokaa, jota tarjoaisin tälle kaverillekin.
Niin ettei toiselle vaan tulisi oloa, että hyväksikäytän häntä, vaan haluan osoittaa kuinka kiitollinen olen ja kuinka paljon hänen apunsa merkitsee. Kaverisi taas käyttäytyy niin kuin olisit hänen henkilökohtainen ruokakuskinsa. Jos hän ei pyydä anteeksi ja selitä tarkemmin tilaansa niin unohda koko tyyppi. Elämä parantuu huomattavasti, kun jättää hyväksikäyttösuhteet elämästä.
Alue: Aihe vapaa
Ööh, elikkäs olet alkanut tavara-aasiksi ihmiselle, joka ei ilmeisesti kahteen vuoteen ole liikuttanut persettänsä sinun hyväkseksi. Hyvin menee.