Vauvakuume pilaa nuoruuteni... Miten päästä siitä eroon?
Toivottavasti kukaan ei provosoitunut otsikosta, se ei ollut tarkoitus.
Eli tilanne on nyt tällainen... Olen 22-vuotias nainen, mieheni on 24. Olemme seurustelleet neljä vuotta, joista yhdessä olemme asuneet kolme. Häät ovat ensi kesänä.
Olimme seurustelleet vasta pari viikkoa kun mies pamautti kysymyksen; kai haluat lapsia?
Vastaukseni oli myöntävä, minusta oli ihanaa että asia oli miehelle tärkeä. Olen aina halunnut lapsia. Tein kuitenkin selväksi että haluan elää nuoruuttani rauhassa ja tehdä kaikkea ihanaa mikä ei lasten kanssa onnistuisi. Seikkailla ja vähän hullutella. Mies oli samaa mieltä.
Mies sai juuri työpaikan josta saa hyvää palkkaa. Itse opiskelen viimeistä vuotta ja valmistun ensi keväänä alalle josta töiden ei pitäisi loppua. Olemme ihan tavallisia ihmisiä, tavalliset haaveet, tavallinen elämä. Tarkoituksena olisi parin vuoden päästä ostaa rivitalonpätkä säästöillä + lainalla. Kaikki on siis todella hyvin ja tilanteemme on vakaa... lapsia sovimme ensimmäisen kerran yrittävämme n. kolmen vuoden kuluttua... mutta..!
Mulla on aivan järkyttävä vauvakuume, ollut jo monta kuukautta eikä se vaan lähde! Tämä on ihan kamalaa, en missään nimessä halua vielä lapsia. Vauvat pyörivät päässäni koko ajan! Ajattelen ihania pieniä nyyttejä vähintään viiden minuutin välein. Kiinnitän huomiota vauvoihin, lapsiin, leluihin, leikkipuistoihin, raskausmahoihin, lastenohjelmiin, lastenvaatteisiin... ajatuksissani pyörii jatkuvasti että miten ihanat pienet varpaat niillä onkaan ja jos kuulen vauvan itkua, menen ihan sekaisin ja pakahdun halusta pidellä ja hoivata lasta?! En muuta mietikkään kuin perhelomapaikkoja, leikkipuistoja ja juttuja mitä touhuaisin lasten kanssa. Mulla hajoaa pää, nämä ajatukset vievät 70% ajastani. Löydän itseni jatkuvasti lukemasta vauvablogeja, synnytyskertomuksia ja artikkeleita taaperoista.
Ongelmana on se, että tämä häiritsee jokapäiväistä elämääni ja taitoani nauttia nuoruuteni seikkailuista. Kaikki kokemukset tuntuvat menevän ohi, koska aivoissani raikaa vauva vauva vauva!
Matkustelemme mieheni kanssa paljon, käymme tapahtumissa, teemme paljon asioita ystäviemme kanssa. Välillä villimmissäkin merkeissä. Minulta on viimekuukausien aikana mennyt moni ihana reissu ja ilta tavallaan "sivu suun" kun koko ajan olen vain haaveillut vauvoista. Muistoja ei oikein ole jäänyt... Ystävieni kanssa tekisi koko ajan mieli puhua vauvoista, enkä välttämättä kuule mitä he juttelevat koska vaivun hernesoseen ja talkin hajuisiin ajatuksiini.
Tämä vauvakuume kirjaimellisesti pilaa elämäni! :( Jos en nyt pysty nauttimaan tästä ajasta ilman lapsia, tulen suuresti katumaan sitä myöhemmin ja itkemään menetettyä nuoruuttani. Sitten kun on lapsia, antaisi kivasta vapaa illasta aika paljon. Ja nyt mulla niitä riittäisi mutta ne vaan lipuu ohi! Haluan voida elää ja nauttia!! Mutta se ei vaan onnistu..
Olen koittanut lukea kirjoituksia siitä kuinka lapset ovat kamalia ja ne pilaavat elämän jne.. mutta ajatus ripulisesta vaipasta, monista valvotuista öistä, uhmasta ja oksennustaudeista saavat hoivavaistoni vain kasvamaan entisestään koska haluan epätoivoisesti hoitaa lapsiparkoja.. Olenko mä ihan hassahtanut? Edes kammottavat synnytystarinat eivät auta! :( Mun päähän on vissiin vaan iskostunut vauva.
En halua oikesti katua tätä kuumeilua jälkeenpäin... vaikka en taida mahtaa tälle mitään?
Tietääkö kukaan mikä auttaisi? :( Ketuttaa.
Anteeksi piiitkä avautuminen, oli aivan pakko purkautua! Kiitos jos luit kilometritekstin. :)
Kommentit (20)
Koita päästä seuraamaan lapsiperheen elämäö läheltä. Vauvan heräilyt, alakoululaisen Wilma-viestit, teinin katoamiset perjantai-iltaan...
Eiköhän siinä ala ajatukset selkiintyä.
Elä nyt, hyvä ihminen, sitä nuoruutta. Et saa sitä koskaan takaisin!
Mä olen "jo" 27-vuotias, ja mulle tuli joskus viime vuonna jonkinlainen vauvakuume, vaikka en ole ikinä lapsista niin piitannutkaan. Nyt on sitten viisiviikkoinen vauva tässä sylissä, ja on kyllä ikävä niitä aikoja ennen vauvaa, vaikka niin ei varmaan saisikaan sanoa... Onhan tämä vauva ihana, mutta se on koko ajan mussa kiinni, eikä enää voi tehdä oikein mitään mitä itse haluaisi, paitsi ehkä olla vauvapalstalla samalla kun imettää. Nauti nuoruudestasi AP! Vauvan kyllä ehtii vielä tehdä.
Hmm no entä jos tarjoutuisit lapsen vahdiksi jos vain mahdollista. Näkisit ja kokisit vähän millaista on olla pienen lapsen kanssa ja varsinkin jos niitä on kaksi tai useampi. Voisi oma ajatus tavallaan realisoitua.
Ne lapset osaa olla myös inhottavia, ärsyttäviä, hermoja vieviä kauhukakaroita. Toki myös suloisia. Pidä kiinni vielä tuosta hulluttelusta. Tee kaikkea kivaa. Tee niitä asioita nyt mitä ei pysty kun on lapsia.
Vaikuttaa nyt siltä että näät sen lapsen vaaleanpunaisissa hattaroissa. En usko että olet vielä täysin valmis yrittämään lasta. Tulee liian isona yllätyksenä se vastuu ja muu negatiivinen osuus. Tosiaan jos tuo kokemus auttaisi, näät sen realistisen version ja päätät sitten.
Sanot ettet halua vielä vaikka onkin vauvakuume. Toinen syy olla vielä siis hankkimatta. Et halua lasta vielä. Hyvin yksinkertaista. Olet kuitenkin vasta 22-vuotias eli ei ole mikään kiire :)
Kiitos kaikille vastanneille. :) Nimenomaan en halua vielä vauvaa koska tiedän että tulisin katumaan sitä todella paljon. Harmittaa vaan niin kovin kun en pysty nauttimaan juuri niistä asioista joista kuuluu nauttia juuri nyt! Tiedän että minulle tulee ikävä tätä menoa ja meininkiä, sitä en edes yritä kiistää.
Huomenna pikkureissu tallinaan parin ystävän kanssa. Laitoin ranteeseeni tiukan kumilenkin jota napautan kipeästi aina kun päähän pilkahtaakaan vauva-ajatuksia... Typerää, tiedän, mutta muutakaan en enää keksi! :( Koitan keskittyä hyvään seuraan ja ihanaan vanhaan kaupunkiin.
Ap
En ymmärrä mitä ei voi tehdä, jos on lapsia? Minulla on neljä ja koskaan en ole jolybut jättämään mitään tekemättä, "koska minulla on lapsia". Lapsemme eivät ole olleet kyllä toiseenkaan hoidettavina oikeastaan ollenkaan. Lasten kanssa voi tehdä vaikka mitä!
mun nuoruus meni kans ohi vauvakuumeessa, nyt kun suunnitellaan ens vuonna vauvan hankintaa niin se kuume on menny ohi, en oo ees varma haluunko lapsia ollenkaan. naisen keho tuntee milloin lastensaannin aika on, harmi et aivot ei saa siihen puututtua...
Kuulostaa hieman pakko-oireiselta häiriöltä. Puhuminen jonkun ammatti-ihmisen kanssa saattaisi auttaa.
Mulla iski armoton vauvakuume vielä neljän jälkeen. Edellinen oli jo eskarissa. Kuume oli ihan mahdoton! Yritimme ajatella ikää, emme niinkään "helppoutta". Sain vielä ihanan pienen, joka lähti kouluun. Päivääkään en ole katunut!! Vanhin on jo aika vanha...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hieman pakko-oireiselta häiriöltä. Puhuminen jonkun ammatti-ihmisen kanssa saattaisi auttaa.
:DD mistäs sä oot tutkintos saanu?
Tää on niin tätä, kun nykyään vauvakin haetaan kuin kaupan hyllyltä. Enkä puhu mistään Pihjois-Korean tai eteisen Neuvostoliiton kaupasta. Toki jotkut hakuajat osuvat noihinkin kauppoihin...
Elämä on tässä ha nyt ei jossain sitku.
Minä sain lapseni nuorena. Nyt he ovat 20 ja 18, minä 38. On mahdollista tehdä kaikenlaista, lisäksi myös rahaa siihen hyvin.
Noh, itsehän olen kärsinyt vauvakuumeesta 18-vuotiaasta lähtien. :D Ymmärsin otsikosta, että tarkoitat nuoruuden pilaamista tuohon tyyliin.
Olen kohta 25-vuotias, eikä miehellä (27) ole lastentekosuunnitelmat lähimaillakaan. :(
Eikös siitä vauvakuumeesta pääse vain ja ainoastaan saamalla sen lapsen? Kaikkine valvottuine öineen ja korvatulehduksineen kaikkineen. :/
Tuo on juuri hyvä ikä saada vauva! Itselläni oli myös nuoruus vauvakuumeessa ja voi että tulin onnelliseksi kun sain esikoisen 25-vuotiaana ♥ jos mieskin haluaa jo vauvan niin mikäs siinä sitten. Itselleni perhe elämä on parempaa kuin mitä lapseton elämä oli.
Ole iloinen että sulla on vauvakuumetta ja olet innossasi ajatuksesta hankkia vauva ja elää lapsiperhe-elämää. Itsellä ei ole vieläkään koskaan ollut minkäälaista pienintäkään vauvakuumetta ja olen jo 35. Lapset jää sitten tekemättä.
Ihan turha nähdä vaivaa noin paljon provoon.
Ei siihen auta mikään. Mulla oli aivan jäätävä vauvakuume saman ikäisenä. Hankittiin miehen kanssa koiria ja leikittiin kotia kahdestaan koirien kanssa. Nyt oon 32, mulla on kaksi lasta, ei enää yhtään ystävää, katkeruus menetetystä nuoruudesta ja olen pahasti rupsahtanut. Hanki e-pillerit niin ehkä vähän helpottaa kun oma hormonitoiminta lakkaa. Jos ei niin vaihda merkkiä.
Älä tee lapsia, se on kamala :(
Kadut..
Mun oli hankittava koira tyydyttämään hoivaviettiä kun vauvakuume jylläsi ja mies ei vie intoutunut lapsista. Myöhemmin sain lapsetkin
Niin mikä siinä nyt sitten on ongelmana yrittää sitä lasta?
Voihab se olla, että teillä menee vaikka viisi vuotta, ennen kuin saatte lapsen.