Miks pitää ihastua niin helposti :(

Pääsin eroon alkoholistista viime keväänä. Sf suhde oli kaks viimeistä vuotta todella ahdistava, kun mies joi joka päivä, tai melkein, olihan hänellä vuodessa muutama juomatonkin päivä. Nekin yksittäisiä päiviä.

Koska tämä mies oli hirveä, ihastuin vähän vahingossa yhteen toiseen mieheen, joka oli juuri tämän alkoholistin vastakohta.
Varmaan vuoden ajan ajattelin lähes päivittäin tätä ihastusta, ja jotenkin pienessä mielessä kuvittelin että hänkin ois ollut minusta kiinnostunut.

Erosimme juopon kanssa. Meni jonkun aikaa kun sitten tunnustin ihastukselle tunteeni.
No yllätys hänellä ei ollutkaan mitään tunteita mua kohtaan.

Häpesin ja itkin tätä.
Mutta sitten tutustuin tässä jokin aika sitten uusiin ihmisiin. Ja nyt ihastuin erääseen mieheen jota en hirveesti tunne, mutta en voi käsittää tätä.

Pääsin tuosta edellisestä ihastuksesta, en haaveile enää hänestä, mutta nyt mielessä pyörii tää uus tyyppi.

En uskalla kuitenkaan lähestyä häntä, pyytää ulos, koska edellistä tyyppiä olin monesti pyytänyt ulos, mutta hän ei koskaan lähtenyt.

Nyt en voi enää nolata itteeni tän uuden tyypin kanssa. Varsinkin kun näemme kerran viikossa suuremmassa porukassa.

Pakko vain yrittää olla kuin ei mitään. Kuitenkin välillä on kova kaipuu päästä toisen kainaloon, kokea sitä läheisyyttä ja rakkautta.