Lue keskustelun säännöt.
Leipäasiaa ja miehen vs. minun toiveet
18.08.2017 |
Mieheni ostaa aina kaupasta vaaleinta mahdollista pullaleipää, ei mitään vastapaistettua vaan sellaisia säilyviä ja "makeita" paahtoleipiä yms. Paitsi minulle ostaa 100 % ruisleipää, kun en voi syödä vehnää.
Haluaisin, että lapset tottuisivat syömään muutakin kuin tuota "pullaleipää" ja haluaisin, että kaupasta tuotaisiin vaihtelevasti eri leipätyyppejä. Mieheni kuitenkin tuo aina niitä samoja, jopa samaa merkkiä, ja paljon kerrallaan. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta mieheni ei itse pidä muusta leivästä eikä halua tuoda muuta.
Pitäisikö antaa periksi ja tyytyä siihen, että meillä muu perhe syö vain pullaleipää? Vai yrittää saada jokin kompromissi/sopimus asiassa aikaiseksi? Minulla motiivina lasten terveys ja monipuolinen ruokavalio, miehellä hänen omat makutottumuksensa. Mikä olisi sopiva kompromissi?
Kiinnostaa myös kuulla, mitä/millaista leipää muissa perheissä syödään ja kuinka paljon?
Kommentit (24)
Öö mies syö omaa leipäänsä ja sinä ja lapset omianne? Vai mies ei anna edes lasten syödä muuta kuin leipää josta itse pitää? Mikä ihmeen juttu tämä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kiittää kommenteista! Käymme useimmiten kaupassa yhdessä, mutta on ollut tapana niin, että minä valitsen silloin oman leipäni ja mies lappaa kärryyn muun perheen leivät. Välillä (harvemmin) mies käy yksin ja välillä minä (myös harvoin). Jos minä käyn yksin, niin ostan yleensä jonkun miehen suosimista leivistä ja jonkun mielestäni hyvän ja kuitenkin terveellisemmän.
Eli yritän itse ottaa molempien mieltymykset huomioon ja toivoisin, että mies toimisi samoin, mutta näin ei ole. Toisaalta kun en itse kuitenkaan syö kuin sitä ruisleipää, niin tavallaan ajattelen, että miehellä voisikin olla enemmän päätösvaltaa muun perheen leivässä. Silti toivoisin, että hän ottaisi päätöksessään huomioon muutakin kuin sen, mikä leipä hänestä on parasta.
Anteeksi, mutta mä en nyt ymmärrä, miksi miehelläsi pitäisi sinusta olla sinua enemmän vastuuta ja päätösvaltaa lastenne leivistä, kun hän ei vaikuta olevan kiinnostunut siitä asiasta? Minusta loogisesti pikemminkin sinulla voisi olla enemmän vastuuta lasten leivistä, kun sinulla selvästi on paitsi kiinnostusta asiaan, mitä ilmeisimmin myös enemmän tietoa erilaisista leivistä kuin miehelläsi on. Voisitteko sopia miehelle jonkun muun vastuualueen, josta hän olisi kiinnostuneempi, kuten esimerkiksi liha- ja kalatuotteet joita käytätte?
Mun mielestä sinä voit aivan hyvin lapata ne lastenkin leivät sinne kärryyn silloin kun olette yhdessä kaupassa. Miksi turhaan stressata näin pienellä asialla itseään, kun ratkaisu ongelmaan on nenäsi edessä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut ihan sama ongelma, eikä se ole mihinkään ratkennut. Tosin nyt kun lapset ovat aikuisa, he valitsevat omat leipänsä eri kriteereillä kuin isänsä, joten ostavat omiin koteihinsa ihan hyviä leipiä. Ei muuta kuin odottelet parikymmentä vuotta, kyllä se siitä.
Meillä piti olla jokaiselle perheenjäsenelle omaa leipää. Onneksi suurin osa näkkileipiä, joten ei ongelmaa kun kaapissa oli tilaa.
Jos sinä et pääse itse kauppaan, niin kai sinä voit leipoa tai pyytää jotain muuta kuin miestäsi käymään kaupassa?
Mä en kans ymmärrä, mikset vaan ota sitä pelkkää ruisleipää sulle ja lapsille. Anna miehen huolehtia omat leipänsä.
Meillä on lapsille tarjolla Oululaisen jälkiuunipaloja ja Vaasan Ruispaloista Ohut Herkkua. Joskus napataan pehmeämmäksi Ruispuikulaa. Näillä on lapset ihan hyvin pärjänneet. Noin kerran kk ostetaan eri syistä jonkunlaista vaaleaa leipää vaihteluksi