Ystävyyden päättäminen

On kokemusta, juuri viime vuonna kävin läpi kriisin ystävän kanssa, jossa monen vuoden myötäily ja hiljaisuus tuli osaltani murrettua. Liian usein ystävyyssuhteissa on valtasuhteita, joissa toinen on se alistuva osapuoli ja niinhän siinä sitten usein käy, että tämä osapuoli alkaa oirella. Minulla oli juuri vastaavia tuntemuksia kuin sinulla, erityisti tuo epämääräinen huono olo ystävän näkemisen jälkeen. Usko pois, se on mielesi ja kehosi tapa kertoa ettei kaikki ole kunnossa. Todella usein liian kiltit ihmiset (jolta myös sinä kuulostat mielestäni) eivät voi myöntää edes itselleen vihaa ja pahaa olo, jota kokevat ystävän käytöksestä ja se sitten oireilee juuri noin. 

Neuvoni on: ota etäisyyttä, silläkin uhalla, että se on ystävyyssuhteenne loppu. Näin minä koin. Parempi näin, että menetin sen ystävän, koska mielestäni hän ei kunnioittanut minua tarpeeksi ja sain itsekunnioitukseni takaisin vain lopettamalla sen suhteen. 

Minäkin otin etäisyyttä kuten ensimmäinen vastaaja ystävään, jonka seurassa minulle tuli paha olla. Toisaalta se oli helppoa, sillä fyysinen välimatka välillämme kasvoi toisen muutettua toiseen kaupunkiin ja elämäntilanteet molemmilla muuttuivat. En siis katkaissut välejä, mutten pidä yhteyttä enää samaan tapaan kuin ennen. Hänkin vähensi yhteydenpitoa myöhemmin. Nyt on hyvä olla ja pystyn viettämään tämän "ystävän" kanssa pieniä aikoja ilman epämääräisiä tuntemuksia tapaamisten jälkeen.

Kannattaa miettiä rauhassa, mitä tuolta ystävyyssuhteelta haluaa jatkossa. Pieni etäisyyden ottaminen voisi olla paikallaan, mutta ehkä välejä ei kannata laittaa kokonaan kerralla poikki?  Toisaalta, jos tiedät, että haluat jonkin muuttuvan suhteessanne ÄLÄ palaa vanhaan tuosta noin vain vaan pysy tiukkana, mutta toista kuuntelevana ja ystävällisenä MUTTA  luota tunteeseesi siitä, että jokin on pielessä. Välimatka on hyvä idea siksikin, että silloin voit todella punnita todellisia tunteitasi ja tehdä sitten päätöksen jatkosta niiden pohjalta. Etenkin jos ystäväsi on syyllistävää sorttia hän voi nyt purkaa vihansa ja pettymyksensä sinuun jolloin vaan taivut taas hänen näkemyksiinsä kuuntelematta todella itseäsi. 

Vähän samanlainen tarina kuin sinulla ap. Oli tapaamisten jälkeen ja jopa tapaamisissa paha olo. Otin alkuun etäisyyttä ja, kun enää ei oltukaan päivittäin tekemisissä niin näin asiat selkeämmin. 

Tajusin, että meillä ei oikeasti edes hirveästi ole mitään yhteistä ja ystävyytemme oli olemassa tämän ystävän tarpeita varten. Teki aika kipeää lopettaa ystävyyssuhde, koska se oli ollut niin intensiivinen ja sen ohella ei paljoa muita ystävyysuhteita ollut vuosien varrella säilynyt. Mutta ehkä se kertoo jotain, että itselläni on parempi olo jopa "yksin" kuin tämän ystävän kanssa. Ei tollasia asioita kannata moneen kertaan puida toisen kanssa, vaan reilusti päättää sitten ystävyys. 

Minullakin on samankaltaisia tuntemuksia kuin edellisillä kirjoittajilla. Tilanne sai alkunsa, kun ystäväni rupesi avoimesti syyttelemään minua mitä kummallisimmista asioista. Hän esimerkiksi väitti, että arvostelen häntä hänen moraalistaan, mikä tuntui erittäin hämmentävältä ja kummalliselta, täysin tuulesta temmatulta. Lopulta hän otti etäisyyttä ja sanoi jopa, ettei usko minun haluavan hänelle hyvää, koska käyttäydyn niin ikävästi häntä kohtaan. Itse olin kuitenkin kokenut hänen kanssaan tuota samaista riittämätömyyden tunnetta. Hän ei esimerkiksi ollut halukas sitoutumaan ja sopimaan tapaamisia etukäteen, vaan minun oli aina joustettava hänen menojensa, tulojensa ja fiiliksensä mukaan. Hänellä oli myös tapana arvostella työtäni, harrastuksiani, miestäni, asuntoani jne. Itse, ainakin omasta mielestäni, koitin häntä kannustaa, jos hän johonkin ryhtyi. Täytyy huomata, että altistin itseni hänen mielipiteilleen kertomalla elämästäni myös niitä epäonnistuneita asioita ja huolenaiheita. Kuitenkin, jos en joskus ottanut näitä asioita itse esille, hän kysyi ja sitten arvosteli. En olisi esimerkiksi saanut panostaa työhön tai urheilemiseen. Huvittavaa hänen käytöksessään oli se, että lopulta HÄN oli se loukkaantunut osapuoli, joka otti etäisyyttä. Tämä tapahtui, kun ensimmäisen kerran suutuin kunnolla hänen aiheettomasta syytöksestään. Yritin vielä korjata tilannetta heti ja jälkeenpäin, menin pyytämään anteeksi, että käyttäydyin niin epäkypsästi (osoitin suuttumukseni puhumalla vihaisesti). Hän ei siitä kuitenkaan leppynyt. Nyt olen se paha, joka oli paras dumpata. Hän on tehnyt saman aiemmille ystävilleen.. Olin kai aluksi imarreltu siitä, että MINÄ kelpaan hänelle. No enpä sitten kuitenkaan.

Halusin kertoa tämän siksi, että kannattaa ottaa selvää, mistä paha olo johtuu, ennen kuin hylkää ketään itselleen tärkeää ihmistä. Joskus ongelma voi olla täysin kuviteltu tai ratkaistavissa keskustelun avulla. Luulen, että kun ystävyys syvenee, itsestä paljastaa enemmän ja myös toinen alkaa avautua. Silloin näitä loukkaantumisia voi sattua, mutta niitä voi myös selvittää. Toisaalta jotkut ystävyyssuhteet eivät ehkä toimi kovin läheisinä suhteina, jos toiseen ja hänen hyvään tahtoonsa ei voi luottaa. Minuun ei luotettu.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on samankaltaisia tuntemuksia kuin edellisillä kirjoittajilla. Tilanne sai alkunsa, kun ystäväni rupesi avoimesti syyttelemään minua mitä kummallisimmista asioista. Hän esimerkiksi väitti, että arvostelen häntä hänen moraalistaan, mikä tuntui erittäin hämmentävältä ja kummalliselta, täysin tuulesta temmatulta. Lopulta hän otti etäisyyttä ja sanoi jopa, ettei usko minun haluavan hänelle hyvää, koska käyttäydyn niin ikävästi häntä kohtaan. Itse olin kuitenkin kokenut hänen kanssaan tuota samaista riittämätömyyden tunnetta. Hän ei esimerkiksi ollut halukas sitoutumaan ja sopimaan tapaamisia etukäteen, vaan minun oli aina joustettava hänen menojensa, tulojensa ja fiiliksensä mukaan. Hänellä oli myös tapana arvostella työtäni, harrastuksiani, miestäni, asuntoani jne. Itse, ainakin omasta mielestäni, koitin häntä kannustaa, jos hän johonkin ryhtyi. Täytyy huomata, että altistin itseni hänen mielipiteilleen kertomalla elämästäni myös niitä epäonnistuneita asioita ja huolenaiheita. Kuitenkin, jos en joskus ottanut näitä asioita itse esille, hän kysyi ja sitten arvosteli. En olisi esimerkiksi saanut panostaa työhön tai urheilemiseen. Huvittavaa hänen käytöksessään oli se, että lopulta HÄN oli se loukkaantunut osapuoli, joka otti etäisyyttä. Tämä tapahtui, kun ensimmäisen kerran suutuin kunnolla hänen aiheettomasta syytöksestään. Yritin vielä korjata tilannetta heti ja jälkeenpäin, menin pyytämään anteeksi, että käyttäydyin niin epäkypsästi (osoitin suuttumukseni puhumalla vihaisesti). Hän ei siitä kuitenkaan leppynyt. Nyt olen se paha, joka oli paras dumpata. Hän on tehnyt saman aiemmille ystävilleen.. Olin kai aluksi imarreltu siitä, että MINÄ kelpaan hänelle. No enpä sitten kuitenkaan.

Halusin kertoa tämän siksi, että kannattaa ottaa selvää, mistä paha olo johtuu, ennen kuin hylkää ketään itselleen tärkeää ihmistä. Joskus ongelma voi olla täysin kuviteltu tai ratkaistavissa keskustelun avulla. Luulen, että kun ystävyys syvenee, itsestä paljastaa enemmän ja myös toinen alkaa avautua. Silloin näitä loukkaantumisia voi sattua, mutta niitä voi myös selvittää. Toisaalta jotkut ystävyyssuhteet eivät ehkä toimi kovin läheisinä suhteina, jos toiseen ja hänen hyvään tahtoonsa ei voi luottaa. Minuun ei luotettu.

Tässä yksi kirjoittaja, jolla on ystävä, jonka "hyvään tahtoon" kyllä luotan. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että ystävän sanat loukkaavat monen monituista kertaa. Siis tiedän ettei ystävä edes itse tajua käytöksensä olevan niin tylyä kuin miltä se ainakin minusta tuntuu. Koen siis, että usein ystäväni siirtää omaa pahaa oloaan minuun esim. syyllistämällä tai sanomalla jotakin ikävää. Siinä ei paljoa auta se, että uskon ystäväni tekevän tämän sitä itse tiedostamatta. Ja juu, täälläkin asiasta on puhuttu, mutta hän ei näe omassa toiminnassaan mitään ongelmaa vaan hänen mielestään kaikki on minun päässäni. 

"Kannattaa miettiä, onko ongelma kuviteltu" 

 

Olen jokseenkin eri mieltä tästä. Jos olet jo pitkän aikaa voinut tuossa suhteessa huonosti niin se kertoo jostain, luota siihen tunteeseen. Juuri niin minun entinen ystäväni teki, että väitti minun kuvittelevan hänen vaativan ja loukkaavan käytöksen ja sai minut epäilemään omaa mielenterveyttäni, että olenkohan vain kuvitellut kaiken?

Jälkikäteen ymmärsin, että vikani oli se, että olin antanut suhteen rakenteen muodostua niin epätasapainoiseksi, että näin jo demoneita siellä missä niitä ei ollut enkä siis osannut nähdä tästä syystä ystävässäni enää mitään hyvää. Tämä siis, koska hän oli loukannut ja arvostellut minua niin usein suoraan ja piikittelemällä että en nähnyt enää mitää muuta. Joka tapauksessa tämä ongelman osittainen kuvitelu ei poista sitä, että ystäväni todella oli hyvin hanakala ihminen, joka purki pahaa oloaan minuun, heikompaan osapuoleen. 

Vierailija kirjoitti:

"Kannattaa miettiä, onko ongelma kuviteltu" 

 

Olen jokseenkin eri mieltä tästä. Jos olet jo pitkän aikaa voinut tuossa suhteessa huonosti niin se kertoo jostain, luota siihen tunteeseen. Juuri niin minun entinen ystäväni teki, että väitti minun kuvittelevan hänen vaativan ja loukkaavan käytöksen ja sai minut epäilemään omaa mielenterveyttäni, että olenkohan vain kuvitellut kaiken?

Jälkikäteen ymmärsin, että vikani oli se, että olin antanut suhteen rakenteen muodostua niin epätasapainoiseksi, että näin jo demoneita siellä missä niitä ei ollut enkä siis osannut nähdä tästä syystä ystävässäni enää mitään hyvää. Tämä siis, koska hän oli loukannut ja arvostellut minua niin usein suoraan ja piikittelemällä että en nähnyt enää mitää muuta. Joka tapauksessa tämä ongelman osittainen kuvitelu ei poista sitä, että ystäväni todella oli hyvin hanakala ihminen, joka purki pahaa oloaan minuun, heikompaan osapuoleen. 

Kyllä minun mielestä kannattaa pohtia, onko ongelma ystävyyssuhteessa kuviteltu, siis vain oman pään sisällä, jos suhde on itselle tärkeä. Missä asioissa ystävä oli vaativa? Miten hän loukkasi sinua?

Olen huomannut olevani helppo loukkaantumaan, koska itsetuntoni on huono. Ongelma on siis osittain kuviteltu, koska tulkitsen asioita eri tavalla kuin miksi ne on tarkoitettu. Perustele, miksi sinun kohdallasi ei olisi samoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on samankaltaisia tuntemuksia kuin edellisillä kirjoittajilla. Tilanne sai alkunsa, kun ystäväni rupesi avoimesti syyttelemään minua mitä kummallisimmista asioista. Hän esimerkiksi väitti, että arvostelen häntä hänen moraalistaan, mikä tuntui erittäin hämmentävältä ja kummalliselta, täysin tuulesta temmatulta. Lopulta hän otti etäisyyttä ja sanoi jopa, ettei usko minun haluavan hänelle hyvää, koska käyttäydyn niin ikävästi häntä kohtaan. Itse olin kuitenkin kokenut hänen kanssaan tuota samaista riittämätömyyden tunnetta. Hän ei esimerkiksi ollut halukas sitoutumaan ja sopimaan tapaamisia etukäteen, vaan minun oli aina joustettava hänen menojensa, tulojensa ja fiiliksensä mukaan. Hänellä oli myös tapana arvostella työtäni, harrastuksiani, miestäni, asuntoani jne. Itse, ainakin omasta mielestäni, koitin häntä kannustaa, jos hän johonkin ryhtyi. Täytyy huomata, että altistin itseni hänen mielipiteilleen kertomalla elämästäni myös niitä epäonnistuneita asioita ja huolenaiheita. Kuitenkin, jos en joskus ottanut näitä asioita itse esille, hän kysyi ja sitten arvosteli. En olisi esimerkiksi saanut panostaa työhön tai urheilemiseen. Huvittavaa hänen käytöksessään oli se, että lopulta HÄN oli se loukkaantunut osapuoli, joka otti etäisyyttä. Tämä tapahtui, kun ensimmäisen kerran suutuin kunnolla hänen aiheettomasta syytöksestään. Yritin vielä korjata tilannetta heti ja jälkeenpäin, menin pyytämään anteeksi, että käyttäydyin niin epäkypsästi (osoitin suuttumukseni puhumalla vihaisesti). Hän ei siitä kuitenkaan leppynyt. Nyt olen se paha, joka oli paras dumpata. Hän on tehnyt saman aiemmille ystävilleen.. Olin kai aluksi imarreltu siitä, että MINÄ kelpaan hänelle. No enpä sitten kuitenkaan.

Halusin kertoa tämän siksi, että kannattaa ottaa selvää, mistä paha olo johtuu, ennen kuin hylkää ketään itselleen tärkeää ihmistä. Joskus ongelma voi olla täysin kuviteltu tai ratkaistavissa keskustelun avulla. Luulen, että kun ystävyys syvenee, itsestä paljastaa enemmän ja myös toinen alkaa avautua. Silloin näitä loukkaantumisia voi sattua, mutta niitä voi myös selvittää. Toisaalta jotkut ystävyyssuhteet eivät ehkä toimi kovin läheisinä suhteina, jos toiseen ja hänen hyvään tahtoonsa ei voi luottaa. Minuun ei luotettu.

Tässä yksi kirjoittaja, jolla on ystävä, jonka "hyvään tahtoon" kyllä luotan. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että ystävän sanat loukkaavat monen monituista kertaa. Siis tiedän ettei ystävä edes itse tajua käytöksensä olevan niin tylyä kuin miltä se ainakin minusta tuntuu. Koen siis, että usein ystäväni siirtää omaa pahaa oloaan minuun esim. syyllistämällä tai sanomalla jotakin ikävää. Siinä ei paljoa auta se, että uskon ystäväni tekevän tämän sitä itse tiedostamatta. Ja juu, täälläkin asiasta on puhuttu, mutta hän ei näe omassa toiminnassaan mitään ongelmaa vaan hänen mielestään kaikki on minun päässäni. 

Mitä tylyä ystäväsi sanoo tai tekee? Jos luotat siihen, ettei hän tarkoita mitään pahaa, miten kuitenkin pahoitat mielesi? Mitä silloin tapahtuu?

Pohdin juuri itsekin tällaisen ystävyyssuhteen taakse jättämistä. Olen tuntenut hänet jo toistakymmentä vuotta, ja meillä on ollut paljon yhteistä. Jokaisen tapaamisen jälkeen minulla on niin ikään tullut "epämääräinen huono olo". Tämä ystävä on aina ollut kommunikaatiotavaltaan jäykkä ja muodollinen, hänen seurassaan en ole koskaan voinut rentoutua, mutta toisaalta olen vuosien saatossa tottunut siihen. Minusta usein tuntuu, että minun pitäisi todistaa jotain, että jos sanon jotain suurpiirteisesti, hän alkaa inttämään ja tenttaamaan niin kuin jossain kuulustelussa (hän on oikeusalan ihmisiä, ohimennen sanoen). Viime kerrallakin, kun tapasimme, hänen ensimmäinen sanansa oli töykeä "mitä" kun aloin kertoa jotakin. Lisäksi hän katsoo minua pisteliäästi kun puhun ja vaikuttaa usein todella kärsimättömältä. Veikkaan takana olevan jonkinlaista pettymystä omaan elämään.

Mielestäni ystävyyssuhteen tarkoitus on saada sinut tuntemaan vapautuneeksi ja onnelliseksi. Toki tulee hetkiä, jolloin on stressiä tai muuta ohi menevää, mutta mikäli paha olo on jatkuvaa, on parempi olla pitämättä yhteyttä.