Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka opin antamaan anteeksi?

Vierailija
03.04.2006 |


Tuntuu että en pysty antamaan kurjaa lapsuuttani ikinä anteeksi, ja tuntuu että katkeruus jo lemahtaa minusta kauas. En ole hyvää seuraa, kannan niin suurta kaunaa.

Vanhemmilleni en ole jutellut, he luulevat edelleen olevansa maailman parhaat vanhemmat vaikka pilasivat elämäni!

Kuinka voin antaa anteeksi ja päästä tästä katkeruudesta? Kun en edes halua antaa anteeksi!

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
03.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katkeruus on vain sinun ongelma, vanhempasihan ovat onnellisia ja tyytyväisiä kasvatukseensa. Ehkä tapaamiset psykologin kanssa auttaisivat. Oppisit ehkä näkemään, miksi vanhempasi tekivät miten tekivät ja miten voit irtaantua lapsuudesta aikuisuuteen.

Vierailija
2/4 |
03.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitten kun tajuat että olemalla katkera et vahingoita ketään muuta kuin itseäsi. Haluatko viettää loppuelämäsi suremalla asioita joille et mahda yhtään mitään? Vai haluatko jättää kaiken entisen taaksesi ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä? Olemalla katkera ja antamatta anteeksi sidot itsesi yhä tiukemmin niihin ihmisiin, joiden koet loukanneen itseäsi. Antamalla anteeksi päästät irti.

Ei ihmiset kuitenkaan yleensä toisiaan tahallaan loukkaa ja kaltoin kohtele: he vain toimivat siinä tilanteessa niin kuin osaavat ja ymmärtävät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
03.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaan " ongelmien" aiheuttajan kanssa aivan ensimmäiseksi selvitellä asioita. Jos ei pysty heti puhumaan kirjoita kirje vanhemmillesi.

Vierailija
4/4 |
03.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Onpa tosi kiva maksaa kallista terapiaa vielä, prrkle.

Onko täällä vastaavassa tilanteessa olleita, selviääkö tämä tästä itsekseen vai kannattaako ihan oikeasti hankkia jo itselleen apua? Tuntuu että koko elämä haaskaantuu katkeruuteen, ystäviäkään ei enää ole kun katkeruudeltani en pysty olemaan ystävä.

Varmasti heijastuu lapsiinkin!

-ap-