Miten jaksaa?

Minusta tuntuu että olisin valmis luovuttamaan. Toivoen että kaikki tosiaan päättyy tähän, että elämän jälkeen ei enää ole mitään.

Tuntuu että minusta ei ole tähän enää. Olen uupunut, täynnä masentavia ja itsetuhoisia ajatuksia. Yritän kynsin hampain pysyä tässä elämässä kiinni, koska en halua kuolla. Mutta en tiedä miten kestän tätä enää. Tulevaisuudessani ei tule olemaan erilainen kuin nykyisyyteni.

Luulen että olen saanut niin paljon hoitoa kuin yksi ihminen voi saada. Olen ollut terapiassa, olen ollut lääkkeillä, ilman lääkkeitä. Syönyt hyvin, liikkunut. Aina osannut iloita pienistä asioista. Mutta aina löydän itseni taas tästä pisteestä.

Eristäydyn koko ajan. Uupuneisuuteni vuoksi, sekä siksi etten enää edes halua nähdä ihmisiä. Läheiseni ovat pettyneitä minuun koska en ole tarpeeksi, en tee tarpeeksi. Minulla on jälkikasvua, mutta rehellisyyden nimissä uskon että teen enemmän haittaa elävänä kuin kuolleena.

En tee aktiivisesti mitään kuolemani eteen enkä halua kuolla, mutta mitä enää voin tehdä kun tuntuu että se on enää ainoa oikea ratkaisu?