Voiko jatko-opintojen (tohtoriopinnot) aikana suorittaa myös maisterin tutkinnon?
Eli sen ymmärrän, ettei jatko-opintopaikkaa vastaanottaessa voi ottaa vastaan myös maisteriopiskelijan paikkaa. Mutta voiko tohtoriopiskelija aloittaa opintojen aikana myös (uuden) maisterin tutkinnon tekemisen?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Voi, mutta ei siitä mitään hyöttyä ole.
Miksi? Jos väittelee vaikka filosofian tohtoriksi jostain kulttuurintutkimuksen alalta, niin tuskin maisterintutkinnosta vaikkapa tietojenkäsittelyn puolella on mitään haittaa työllistymisen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, mutta ei siitä mitään hyöttyä ole.
Miksi? Jos väittelee vaikka filosofian tohtoriksi jostain kulttuurintutkimuksen alalta, niin tuskin maisterintutkinnosta vaikkapa tietojenkäsittelyn puolella on mitään haittaa työllistymisen kannalta.
Jos aikoo väitellä kulttuurintutkimuksesta, on luultavaa, että haluaa thdä töitä kulttuurintutkimuksen alalla ja usein nimenomaan tutkimusalalle. Silloin tietojenkäsittelyalan tutkinnnossa ei ole mitään hyötyä (osaamisesta voi olla, tutkinnosta ei), koska kaikkiin työpaikkoihin katsotaan vain kulttuurintutkimuksen alan tutkintoja ja väikkärin laatua. Päinvastoin, toisen alan maisteriopintoihin kuluu aikaa ja energiaa, joka on pois oman alan tutkimukseen käytetystä ajasta ja siten sekä hidastaa väitöskirjan valmistumista että nakertaa sen tuloksia - ja näin heikentää työllistymistä.
Jos taas aikoo tehdä töitä tietojenkäsittelytieteen alalla, ei kannata opiskella kulttuurintutkimusta, ja jos haluaa tehdä maisteritason duunia, ei kannata vääntää väitöskirjaa mistään.
Keskity vaan siihen väikkäriin. Paradigmat kehittyvät, joten pitää olla ajan hermoilla, jos haluaa edetä uralla.
Voi tietenkin, paitsi ei yleensä samassa tiedekunnassa.
Kannattavuus on sitten eri asia. Suomessa tohtorit käsitetään yleensä aika suppeasti vain tutkimuksen tekijöiksi. Tutkijaksi tähtäävän ei kyllä yleensä kannata lähteä hakemaan useampia tutkintoja, vaan keskittyä siihen omaan erikoisalaansa. Sivuaineopintoja kannattaa ja täytyykin toki tehdä mutta syventävätkin opinnot on kuitenkin aika eri asia kuin tutkinto.
Isoimmissa firmoissa tohtoristasoista osaamista aletaan kyllä kaipaamaan muuallakin kuin tutkimuksessa. Yrityspuolella se laaja-alaisempi osaaminen on yleensä tärkeämpää kuin yliopistoissa arvostettu erittäin kapea mutta syvä osaaminen. Yhden tohtorin voi tehdä siitä omasta alasta mikä eniten kiinnostaa, se on oikeastaan vaan se että näyttää että pystyy siihen. Sitten voi tehdä äkkiä maisterin tai pari sellaisilta aloilta mistä saa vähän sitä alakohtaisesti hyödynnettävää tietoa tai vaikka pätevyyksiä.
Esimerkiksi kauppis tai oikis on sellaisia perinteisiä kakkosmaistereita. Executive MBA on maailmalla oikein kehitettykin tähän tarkoitukseen, eli oikeat maisterinopinnot hoidetaan oikeassa maisterintutkinnossa mutta tuossa on se valmennusohjelma niille ketä kaipaa sen yleisliikkeenjohdollisen tietotaidon.
Matematiikka, tilastotiede, fysiikka ja kansantaloustiedehän olisi muuten hyviä menetelmäaineita kakkostutkinnon pääaineiksi, mutta yleensä nuo kannattaa lukea ensin ja sitten vasta se soveltava oikea pääaine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, mutta ei siitä mitään hyöttyä ole.
Miksi? Jos väittelee vaikka filosofian tohtoriksi jostain kulttuurintutkimuksen alalta, niin tuskin maisterintutkinnosta vaikkapa tietojenkäsittelyn puolella on mitään haittaa työllistymisen kannalta.
Ei siitä kauheasti hyötyäkään ole vrt. laaja sivuaine.
Jos rahoitat jatkotutkintosi itse, niin ei sille mitään estettä ole. Jos taas olet palkattuna tai apurahatutkijana tutkimusryhmässä, pomo todennäköisesti haluaa sinun käyttävän aikasi siihen, mistä sulle maksetaan.
Mene töihin