Köyhyydestä selviää jos ottaa rahanpuutteen ihan vaan ongelmanratkaisun kannalta

Ongelmia köyhälle tulee siinä vaiheessa, kun pakolliset menot ylittävät käytetävissä olevat varat toimeentulotuki ja leipäjono huomioiden. Näin voi käydä esimerkiksi sairastumisen tai onnettomuuden tai ihan pelkästään kelan sähläyksen vuoksi. Eri tilanne on sitten se, kun köyhällä on huollettavanaan lapsi tai toinen köyhä.

Minkä jätät maksamatta: Vuokran, lääkkeet vai ruoan? Tingitkö omasta ruoastasi että toinen saa syödä? Ongelmiin ei enää löydy ratkaisuita, joissa lakia noudatettaisiin.

Edellä kiteytyikin hyvin olennainen köyhän tilanteesta - on mahdoton suhtautua neutraalisti ongelmiin ja tilanteeseen, mihin ei löydy inhimillistä ratkaisua. Tilanne turhauttaa ja aiheuttaa monenlaisia hankalia tunteita ja mahdollisesti ahdistusta, muuten ihan psyykkisesti terveelle ihmisellekin.  Elämänlaadusta ei voi puhua, jos ei ole varaa ostaa tarvitsemiaan lääkeitä, ravintoa tai asumista. Köyhyys ei ole monellekaan vapaaehtoinen viikon kokeilu ja viihdyttävä koetilanne. 

Tuolla tavalla itsekin toki ajattelen, ja kyllä niin pärjääkin hetken. Mutta kun köyhyys pitkittyy, alkaa ongelmat kasaantua ja asenne omaan tilaan muuttua. Voi tulla yllättäviä menoja, jotka syövät vähät säästöt, jotka on järkevällä kulutuksella saanut kokoon. Pahinta köyhyydessä on kuitenkin se ammottava kuilu vapaa-ajan ja toimintamahdollisuuksien välillä. Vapaa-aikaa olisi vaikka muille jakaa, mutta minnekään ei oikein voi lähteä, koska ei ole varaa tehdä oikein mitään. Suurin osa päivästä sen vuoksi kuluu kotona. Roikutaan netissä, ehkä haetaan töitä jos on vielä henkisiä voimavaroja siihen. Sosiaalinen elämä kuihtuu täysin. Olen omaksunut ongelmanratkaisuasenteen, ja vielä jaksan, mutta olenkin ollut työttömänä alle vuoden. Mieti, kun joillakin se tila on jatkunut vaikkapa 10 vuotta. 

TunnusPalstalleOhjeProfiilissani1 kirjoitti:

Ongelmia köyhälle tulee siinä vaiheessa, kun pakolliset menot ylittävät käytetävissä olevat varat toimeentulotuki ja leipäjono huomioiden. Näin voi käydä esimerkiksi sairastumisen tai onnettomuuden tai ihan pelkästään kelan sähläyksen vuoksi. Eri tilanne on sitten se, kun köyhällä on huollettavanaan lapsi tai toinen köyhä.

Minkä jätät maksamatta: Vuokran, lääkkeet vai ruoan? Tingitkö omasta ruoastasi että toinen saa syödä? Ongelmiin ei enää löydy ratkaisuita, joissa lakia noudatettaisiin.

Ei tarvi olla köyhä että menot ylittää tulot. Riittää että on tyhmä.

Käyttäjä2278 kirjoitti:

Edellä kiteytyikin hyvin olennainen köyhän tilanteesta - on mahdoton suhtautua neutraalisti ongelmiin ja tilanteeseen, mihin ei löydy inhimillistä ratkaisua. Tilanne turhauttaa ja aiheuttaa monenlaisia hankalia tunteita ja mahdollisesti ahdistusta, muuten ihan psyykkisesti terveelle ihmisellekin.  Elämänlaadusta ei voi puhua, jos ei ole varaa ostaa tarvitsemiaan lääkeitä, ravintoa tai asumista. Köyhyys ei ole monellekaan vapaaehtoinen viikon kokeilu ja viihdyttävä koetilanne. 

Että Suomen sosiaaliturvalla ei pärjää niin voi katsoa peiliin. 

Maksatko vuokran vai ruuan? Sää et ole vielä köyhyyttä kokenutkaan ja jakelet ohjeita?!

Vierailija kirjoitti:

Jos on x määrä rahaa niin ostetaan sillä mitä saa. Jos on mieleltään tasapainoinen ihminen niin ei ole mitään erityistä pakkomiellettä ostaa jotain tiettyä rahan vähyydestä huolimatta. On mahdollista ajatella siten että kiva jos on rahaa ja voi ostaa mutta jos ei ole rahaa eikä voi niin siihenkin voi suhtautua ihan suht neutraalisti ja toteavasti. Näin ajattelemalla pärjään köyhänä ja elämänlaatu on ihan hyvä.

Hyvin sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Jos on x määrä rahaa niin ostetaan sillä mitä saa. Jos on mieleltään tasapainoinen ihminen niin ei ole mitään erityistä pakkomiellettä ostaa jotain tiettyä rahan vähyydestä huolimatta. On mahdollista ajatella siten että kiva jos on rahaa ja voi ostaa mutta jos ei ole rahaa eikä voi niin siihenkin voi suhtautua ihan suht neutraalisti ja toteavasti. Näin ajattelemalla pärjään köyhänä ja elämänlaatu on ihan hyvä.

Hohhoijakkaa. Taidat luulla että minitoimeentulo riittää hienosti kivaan elämään ja kaikki ongelmat johtuvat todellisuudessa holtittomasta taloudenpidosta.

Ei se kuule ole niin. Voit ihan ilman omaa syytäsi joutua köyhyyteen. Ensin osuu yt-arpa kodalle ja jäät työttömäksi. Sulla on lapsi joka on lukiossa ja kirjoihin menee rahaa yllättävään paljon. Haluat tietenkin mahdollistaa lapselle opiskelun ja paremmat lähtökohdat kuin itsellesi. Otat pikavipin jonka lasket saavasi maksettua kun vähän lasket ruokabudjetin tiukemmaksi. Sitten tuleekin asunnosta irtisanomisilmoitus ja joudut muuttamaan. Mistään et saa yhtä halpaa asunto kuin vanha ja pitää repiä jostain vuokravakuuskin.

Muutama sopiva sattuma ja sulla ei ole rahaa PAKOLLISIIN menoihin. Olet tilanteessa että joudut miettimään mitä jätät maksamatta ja mistä tulee vähiten ikävät seuraukset. Nopeasti sinulla on maksuhäiriömerkintä ja siinä menee sitten mahdollisuus luottokorttiin ja pikavippeihin, joilla olisi voinut puskuroida äkillisiä menoja.

LuigiVinetto kirjoitti:

Käyttäjä2278 kirjoitti:

Edellä kiteytyikin hyvin olennainen köyhän tilanteesta - on mahdoton suhtautua neutraalisti ongelmiin ja tilanteeseen, mihin ei löydy inhimillistä ratkaisua. Tilanne turhauttaa ja aiheuttaa monenlaisia hankalia tunteita ja mahdollisesti ahdistusta, muuten ihan psyykkisesti terveelle ihmisellekin.  Elämänlaadusta ei voi puhua, jos ei ole varaa ostaa tarvitsemiaan lääkeitä, ravintoa tai asumista. Köyhyys ei ole monellekaan vapaaehtoinen viikon kokeilu ja viihdyttävä koetilanne. 

Että Suomen sosiaaliturvalla ei pärjää niin voi katsoa peiliin. 

Monet köyhät ovat sellaisia että eivät saa sosiaaliturvaa. Esimerkisi yrittäjiä joilla on mennyt pisnekset mönkään. Tuloja on mutta ne eivät riitä menoihin. Joillakin taitaa olla luulo että kelasta ja soskusta saa rahaa kun vain pyytää. Oma tyttäreni oli vieraassa maassa itsensätyöllistäjänä ja kaikki meni kivasti siihen asti kunnes loukkasi tapaturmassa kätensä. Oli äällistyttävää miten tyhjän päällä hän oli, soskusta tai kelasta ei todellakaan saanut pitkään aikaan mitään. Rahan sijaan hän sai pelkästään lisäselvityspyyntöjä ulkomailla olosta ja siellä tehdystä työstä ja yritystoiminnasta. Jos me vanhemmat emme olisi häntä tuolloin elättäneet, niin en ymmärää miten hän olisi selvinnyt. Sitten hän sai suomesta ensin työn ja sen jälkeen asunnon ja jossain vaiheessa oli taas sosiaaliturvakelpoinen.

Minusta tämä artikkeli on hieno kuvaus köyhästä ja köyhyydestä. Siinä myös artikkelin henkilöllä on hyvä asenne, vaikeuksista huolimatta. Toivon että hänellä on elämä jo helpottanut.

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/kolme_ammattia_opisk…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on x määrä rahaa niin ostetaan sillä mitä saa. Jos on mieleltään tasapainoinen ihminen niin ei ole mitään erityistä pakkomiellettä ostaa jotain tiettyä rahan vähyydestä huolimatta. On mahdollista ajatella siten että kiva jos on rahaa ja voi ostaa mutta jos ei ole rahaa eikä voi niin siihenkin voi suhtautua ihan suht neutraalisti ja toteavasti. Näin ajattelemalla pärjään köyhänä ja elämänlaatu on ihan hyvä.

Hohhoijakkaa. Taidat luulla että minitoimeentulo riittää hienosti kivaan elämään ja kaikki ongelmat johtuvat todellisuudessa holtittomasta taloudenpidosta.

Ei se kuule ole niin. Voit ihan ilman omaa syytäsi joutua köyhyyteen. Ensin osuu yt-arpa kodalle ja jäät työttömäksi. Sulla on lapsi joka on lukiossa ja kirjoihin menee rahaa yllättävään paljon. Haluat tietenkin mahdollistaa lapselle opiskelun ja paremmat lähtökohdat kuin itsellesi. Otat pikavipin jonka lasket saavasi maksettua kun vähän lasket ruokabudjetin tiukemmaksi. Sitten tuleekin asunnosta irtisanomisilmoitus ja joudut muuttamaan. Mistään et saa yhtä halpaa asunto kuin vanha ja pitää repiä jostain vuokravakuuskin.

Muutama sopiva sattuma ja sulla ei ole rahaa PAKOLLISIIN menoihin. Olet tilanteessa että joudut miettimään mitä jätät maksamatta ja mistä tulee vähiten ikävät seuraukset. Nopeasti sinulla on maksuhäiriömerkintä ja siinä menee sitten mahdollisuus luottokorttiin ja pikavippeihin, joilla olisi voinut puskuroida äkillisiä menoja.

Tässä iso syy miksi olen yrittäjä omistusasunnossa asuen eli vaikka rahaa on vähän käytössä en tipahtaa voi näin.

Pakko kysyä, että mitä nää on nämä sauraskulut jotka vievät rahat?

Täällä puhuu nyt henkilö, joka on opiskellut monta vuotta ja sen jälkeen ollut jonkun aikaa työttömänä. Köyhempiä vuosia, vähintään köyhyysrajan alapuolella oloa on kertynyt, kuten monelle nuorelle. Kesätyöt ovat tuoneet helpotusta, mutta koko vuoden aikana se ei paljoa paina, varsinkin kun töiden ajalta ei tietenkään saa tukea.

Kela maksaa kaikki sairaskulut ja lääkkeet. Ainakin omassa tapauksessani. Mitä siis ovat nämä kukut jotka joudut maksamaan? Toki jos käy terapiassa, joutuu maksamaan siitä osan osasta pussista. Tämä verottaa ainakin omaa pussia. Kalusteita saa kierrätyskeskuksesta ja vaatteita kirpparilta.

Terv. Ratkaisukeskeinen

Olemme keskituloisia köyhiä. Säästöön ei jää mitään. Mieheni lääkitys maksaa kerran vuodessa maksukaton verran eli n 650e. Tähän emme saa Kelalta / sossusta mitään tukea. Yritetty on. Olemme elättäneet perheemme omin tuloin. Ikinä emme ole saaneet asumistukea tms. Tämä 650e painajainen odottaa taas tänä vuonna helmikuussa. Kertokaa ongelmaan ratkaisu?

Siis ensi vuonna....

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä, että mitä nää on nämä sauraskulut jotka vievät rahat?

Täällä puhuu nyt henkilö, joka on opiskellut monta vuotta ja sen jälkeen ollut jonkun aikaa työttömänä. Köyhempiä vuosia, vähintään köyhyysrajan alapuolella oloa on kertynyt, kuten monelle nuorelle. Kesätyöt ovat tuoneet helpotusta, mutta koko vuoden aikana se ei paljoa paina, varsinkin kun töiden ajalta ei tietenkään saa tukea.

Kela maksaa kaikki sairaskulut ja lääkkeet. Ainakin omassa tapauksessani. Mitä siis ovat nämä kukut jotka joudut maksamaan? Toki jos käy terapiassa, joutuu maksamaan siitä osan osasta pussista. Tämä verottaa ainakin omaa pussia. Kalusteita saa kierrätyskeskuksesta ja vaatteita kirpparilta.

Terv. Ratkaisukeskeinen

Minäpä kerron esimerkkejä, mitä sairauskuluja kela ei maksa:

Matkakulut korvataan vasta 300 e alkaen (soskusta VOI saada maksusitoumuksia esim bussiin, mutta ei välttämättä)

Hb alhaalla leikkauksessa aiheutuneen vuodon jälkeen -> rautalääkkeet on kalliita mutta käsikauppalääkkeitä, ei korvata Kelasta eikä sossusta

Leikkauksen jälkeiseen haavatulehdukseen haavanhoitotarpeet sorbact ym, käsikauppalääkkeitä, kalliita, viikkojen hoito,ei korvata edes soskusta

Kompressiovaatteet, sairaalasta maksarilla yhdet/vuosi, ei todellakaan riitä yhdet vuosi vakituiseen käyttöön vaan neljät/vuosi on enemmän realistinen minimi riittävään hoitoon

Sulle on nyt sattunut sellainen sairaus johon hoito on hyvin korvattavissa, mutta hyvä että pystyt tuntemaan paremmuutta sen kautta.

Vaikein asia köyhyydessä oli siinä kohdassa, kun oli vielä työssäkäyvän menot, mutta työttömän tulot. Lapsilla oli arvokkaita harrastuksia, autosta oli jonkinverran velkaa, talosta myös. En työssäkäyvänäkään elänyt ylimitoitetusti, mutta kuitenkin laskien niin, että työpaikka on. Säästöillä paikkasi jonkin aikaa, sitten piti vaan alkaa tinkiä.

Asunto vaihtui halvempaan, harrastukset myös, auto myyntiin jne. Ne oli pahoja kohtia elämässä, olin varma etten selviä.

Nyt kun menot on taas mitoitettu pieniin rahoihin, tuntuu että elämä on kohtuullisesti hallinnassa. Koen, että oikeastaan ihan hyvin sitä pärjää, kun uskaltaa luopua eikä tavoittele liikoja. Toki tajuan, että vaikkapa yllättävä pahempi sairastuminen saattaisi keikuttaa kaiken. Täytyy toivoa, että terveenä pysymme, kunnes lapset ovat aikuisia.

Työn saamisesta en uskalla edes haaveilla. Niin monta vuotta työttömyyttä jo takana ja ikääkin kuitenkin mittarissa reilusti päälle 40. Uudelleenkouluttautumiseen ei jaksaminen riitä.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä, että mitä nää on nämä sauraskulut jotka vievät rahat?

Täällä puhuu nyt henkilö, joka on opiskellut monta vuotta ja sen jälkeen ollut jonkun aikaa työttömänä. Köyhempiä vuosia, vähintään köyhyysrajan alapuolella oloa on kertynyt, kuten monelle nuorelle. Kesätyöt ovat tuoneet helpotusta, mutta koko vuoden aikana se ei paljoa paina, varsinkin kun töiden ajalta ei tietenkään saa tukea.

Kela maksaa kaikki sairaskulut ja lääkkeet. Ainakin omassa tapauksessani. Mitä siis ovat nämä kukut jotka joudut maksamaan? Toki jos käy terapiassa, joutuu maksamaan siitä osan osasta pussista. Tämä verottaa ainakin omaa pussia. Kalusteita saa kierrätyskeskuksesta ja vaatteita kirpparilta.

Terv. Ratkaisukeskeinen

Eivät kaikki köyhät asu kaupungissa kierrätyskeskuksen ja kirpputorin vieressä. Tavaran hajotessa se pitää kuljetuttaa kaatopaikalle, maksaa, jos vastaava löytyy kierrätyskeskuksesta edulleisesti, sitä ei ehkä tuoda kotiinkuljetuksella, vaan etsit jonkun joka tuo sen, maksusta tietenkin, kierrätyskeskuskamat ovat jo valmiiksi käytettyjä eikä jäljellä oleva käyttöikä ole pitkä. Fiksumpaa ostaa uusi, liikkeet tuovat kotiin, asentavat ja vievät vanhan pois. Kirpputoreilla ei ole laatutavaraa, mutta hintaa on. Mieluummin ostaa uutta vaikka halpahallista ja henkkamaukalta. Kotiin tilattu paketti on edullisempi kuin pitkä bussimatka kaupunkiin kirpparille. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on x määrä rahaa niin ostetaan sillä mitä saa. Jos on mieleltään tasapainoinen ihminen niin ei ole mitään erityistä pakkomiellettä ostaa jotain tiettyä rahan vähyydestä huolimatta. On mahdollista ajatella siten että kiva jos on rahaa ja voi ostaa mutta jos ei ole rahaa eikä voi niin siihenkin voi suhtautua ihan suht neutraalisti ja toteavasti. Näin ajattelemalla pärjään köyhänä ja elämänlaatu on ihan hyvä.

Tuo nyt riippuu ihan siitä, mikä on se x määrä rahaa.

Useimmilla tasapainoisilla ihmisillä on erityinen pakkomielle ostaa mm. ruokaa, vaikka oma x määrä riittäisi hädin vuokraan. Ruoan puuttumiseen on tosi vaikea suhtautua neutraalisti. Noin esimerkkinä.

Minulla menee myös rahaa apteekkiin, vaikka olenkin arjen kannalta terve. Astmalääkkeet ovat kalliita ja kela korvaa niistä vain osan. Minulla on sellainen astma, joka vaatii kyllä lääkityksen, mutta ei ihan ylittänyt korkeamman kela-korvattavuuden rajoja mittauksissa. En suhtautuisi astmalääkkeenkään puuttumiseen yhtään neutraalisti.

Esimerkisi kallis putkiremontti voi omistusasunnossa nostaa asumisen hintaa yllättävästi. Joko sen saa maksaa vastikkeen yhteydessä tai sitten kerralla.

Varakkaat tietty maksaa sen kerralla pois, mutta köyhällä vastike nousee jopa yli puolella. Jos samaan aikaan tehdään parveke- ikkuna yms. remppaa niin kiitos vaan "halpa" omistusasuminen. Jos on vielä asuntovelkaa jäljellä, niin heippa.

No, täällähän sitten sanotaa, että myy asunto. On vaikea myydä vanhaa kerrostaloa jossa asunnon perushinta on pieni, mutta se velkaosuus suuri, ei sellaista moni halua ostaa. Eli hinta on alhainen.

Ja sitten kun köyhä myy omistusasuntonsa (neuvojen mukaan) niin taas täällä kiekutaan : kikkelis kokkelis, mikset asu omassa, ei ole pakko asua vuokralla.

Monesti se pieni asunnonhinta (josta on vähennetty jäljelläoleva asuntovelka + muut köyhän pakosta kertyneet velat ja laskut) kuitenkin kuluu vuokraan yms. elämiseen koska ei saa enää asumistukea, (niinkauan kun on sitä myynnistä saatua rahaa) eli köyhyys on taas vastassa.

Köyhä joutuu aika pian syömään sen asunnon hinnan, koska edeleen ne rahat ei välttämättä rittä perusmenoihin.

Minulle tuli yllätyksenä tuo hoitokulujen maksukatto, millainen se on. Toinen vanhemmistani on sairastanut paljon tänä vuonna. Hän joutui käymään usein polilla ja olemaan muutamaan otteeseen osastohoidossa. Maksukatto tuli täyteen, joten oletimme, että sen jälkeen hoito olisi ilmaista. Polikäynneistä ei veloiteta, mutta osastohoidosta joutuu vieläkin maksamaan noin 20 euroa vuorokaudelta. Onhan se halpaa, mutta kalliiksi sairastaminen on tullut.