En kestä elämääni
Aamulla herään, nousen, laitan kahvinkeittimen päälle, suihkuun, hampaat, meikkaan ja lähden. Julkisissa törmään kaikkeen, mitä inhoan. Ihmisiä, jotka eivät ota muita huomioon. Aina joku tuijottaa, joku tönii, ja joku haisee. Pitkän päivän jälkeen kotiin, suihkuun ja istumaan tuijottamaan tyhjyyteen. Aina kun odotan junaa ja se on tuloillaan, haluaisin hypätä - en kuitenkaan tee sitä koskaan. Kun olen autossa jonkun kyydissä, ja näen ison rekan, haluaisin sen ajavan autoomme kolarin. Sitten tulee paha mieli, koska se on hyvin itsekkäästi ajateltu, onhan vieressäni kuskilla vielä oma ja hyvä elämänsä jäljellä. Haluaisin vain, ettei minun tarvitsisi enää herätä. Ja surullisinta on, että täytyy kestää, koska en aio tehdä itselleni mitään ja tuskin kukaan muukaan tekee. Elämässäni ei ole mitään hyvää, olen niin kyllästynyt.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo nyt kauhean pahalta elämänlaadulta kuulosta, masennukseen voisit hakea tietenkin apua.
En ole masentunut. Menen nyt nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Aamulla herään, nousen, laitan kahvinkeittimen päälle, suihkuun, hampaat, meikkaan ja lähden. Julkisissa törmään kaikkeen, mitä inhoan. Ihmisiä, jotka eivät ota muita huomioon. Aina joku tuijottaa, joku tönii, ja joku haisee. Pitkän päivän jälkeen kotiin, suihkuun ja istumaan tuijottamaan tyhjyyteen. Aina kun odotan junaa ja se on tuloillaan, haluaisin hypätä - en kuitenkaan tee sitä koskaan. Kun olen autossa jonkun kyydissä, ja näen ison rekan, haluaisin sen ajavan autoomme kolarin. Sitten tulee paha mieli, koska se on hyvin itsekkäästi ajateltu, onhan vieressäni kuskilla vielä oma ja hyvä elämänsä jäljellä. Haluaisin vain, ettei minun tarvitsisi enää herätä. Ja surullisinta on, että täytyy kestää, koska en aio tehdä itselleni mitään ja tuskin kukaan muukaan tekee. Elämässäni ei ole mitään hyvää, olen niin kyllästynyt.
Sinulla ainakin on rutiinit suojana. Kuulostaa että elät automaatiolla. Minusta olisi ihanaa jos voisin joka päivä elää ja mennä sinne töihin, mutta kun ei ole töitäkään. Tunnen itseni arvottomaksi kun en pääse edes työhaastatteluun. Ymmärrän nuo ajatukset junan alle hyppäämisestä ja onnettomuuden toivomisesta. Minusta tuntuu aivan samalta.
Mitä uutta kaipaisit tai tarvitsisit elämääsi?
Muuta sitä yksitoikkoista elämääsi, ei sitä kukaan muukaan voi tehdä.
Mene terapiaan.
Sama täällä! Ja nuo rutiinit ahdistaa; aina sama kaava, samankaltaltaiset ärsyttävät ihmiset ympärillä jne.
Olen nyt ollut kesän työttömänä. Tehnyt hyvää kun yksikään päivä ei ole tismalleen samanlainen ja on saanut hengittää - vailla ärsyttäviä kanssaihmisiä. Mutta rahallisesti tässä ei ole järkeä ja tiedän, että ahdistava rutiini kutsuu taas. Huoh.
Elämässä ei tosiaan ole mitään uutta enää. Ja olen vasta parikymppinen.
Elämänmuutos! Muutto muualle jossa ei tarvitsisi kulkea julkisilla. Tykkäätkö luonnosta, matkailusta...mistä?
Ei kai se terapia ole sitä varten, että tuo sisältöä ja jännitystä elämään? Voin olla väärässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se terapia ole sitä varten, että tuo sisältöä ja jännitystä elämään? Voin olla väärässäkin.
Ei olekaan..mutta aplla on nuppi sekaisin! Haloo..jos tuommoista miettii ja elämä on noin masentavaa kannattaa sinne mennä ennenkuin on ihan pilalla.. sieltä voisi saada uusia näkökulmia kenties?:)
Jos elämä ottaa päähän, sen suuntaa voi aina muuttaa. Mieti mitä oikeastu haluat, ja ala ponnistella sitä kohti. Usein vaatii kovaa työtä, mut uskon että susta on siihen. Elämän suuntaa voi muuttaa, ja elämästä on mahdollista nauttia. Pystyt siihen <3
Ei tuo nyt kauhean pahalta elämänlaadulta kuulosta, masennukseen voisit hakea tietenkin apua.